Vieläki kipeenä

Mutta parempaan suuntaan menossa. Masu alkaa nyt olemaan vähän paremmassa kunnossa, mutta ei vieläkään ihan normaalissa. Kahvia eikä kovin rasvasta tai maustettua ruokaa uskalla syödä. Toisaalta tuohan ei välttämättä olis huono idea muutenkaan. Tosiaan hyviä puolia tämmösestä pidemmästä(5vko) mahan parantelusta on se, että joutuu oikekasti kiinnittämään huomiota ruokailuunsa. Kaiken viljapitoisen pois jättäminen ruokavaliosta lopetti mahan turvotuksen. Olen siis mitä ilmeisemmin syönyt ihan liikaa viljatuotteita. Suoranaisesti maha ei niistä kuitenkaan koskaan sekaisin ole mennyt eli en ehkä lähtis keliakiaa syyttämään, mutta jonkin asteinen "ärtynyt suoli" ilmeisesti minultakin löytyy. Niin tästä taudista ja ruokavalion syynäämisestä johtuen on nyt sitten kuukauden aikana painoa lähtenyt reippaat viis kiloa. Ei huono. Vielä kun tuon sais pidettyä jahka tässä pääsee taas normaliin arkeen. No aika paljon enemmän saa näköjään syödä, mitä tässä parin viimesen viikon aikana on tullut syötyä, ja silti pitäis painon pysyä huudeilla.

Parin viikon päästä pitäis lähteä viikonlopuksi Kustaviin opettelemaan halkeama kiipeilyä. Toivottavasti säät sallii. Viimesen viikon on tullut kyllä vettä niin keleesti, että saapa nähä miten äijien käy. Jospa siihen mahtus semmonen matalapaineiden välinen viikonloppu. Vähän on joskus tullut halkeamia kiivettyä, mutta voin kyllä kertoa, että tekniikka on kyllä täysin hukassa. No tuollahan sitä pitäis sitte oppia. Niin tässä on tietysti sellainen mutta matkassa, että näiden sairastelujen jälkeen pitäis saada taas vysiikkaaki ylös ennen reissua. No on tässä nyt vielä pari viikkoa, että eiköhän siinä saa muutaman reenin tehtyä.

Voihan helle -> sairastelua

Tässä reilun kaks viikkoa ollu maha sekasi. Ekalla viikolla kävin tosin pari kertaa kiipeilemässä ja viikonloppuna oli Rallit. Sinänsä menny ihan hyvin, että sairastelu ei ole haitannu hirveästi jokapäiväistä elämää. Tai no muutaman kerran saa käydä vessassa, mutta ei sen ihmeempää. Reilu viikko sitten kävin lääkärissä, kun hermot meni. No tuumasi, että ota tätä pro bioottia ja chillaa. No joo eipä kauheasti ollu vaikutusta. Tosin pahapa tuo on sanoa onko syömiset vaikuttanu paranemisen hitauteen. Olen siis syönyt kohtuu normaalisti. Hieman panostanu syömään nopeammin sulavaa, mutta eipä sen kummempaa.

Työt alkoi maanantaina ja pääsin tasalämpöisiin toimisto-olosuhteisiin. Tiistaina meni kuitenkin hermot uudelleen ja varasin uuden lääkäriajan. Tällä kertaa otettiin sitä sun tätä näytettä ja saapa nähä mitkä on tulokset. Oma diagnoosi alkaa olemaan että sain helteen keskellä uimavedestä viruksen, joka sekoitti nestehukkaisen mahan pahemman kerran. Joo kämmäsin parina päivänä juomisen ja pääkivusta päätellen ehti ihan kunnon nestehukan puolelle ennen kuin tajusin tilanteen.

Nyt oon pari päivää ollu keitto ruoalla ja kiinteimmät ruoat ollu banaani ja pinaattilätyt. Tänään on vihdoin tuntunu vähän paremmalta. Saapa nähä miten äijän käy. Vois tässä mahdollisesti olla yks hyvä puoli. Olen ainaki neljä tai viis vuotta yrittäny saada viilattua painoa neljällä kilolla alaspäin. En ole malttanu pitää kunnon laihista, koska olen pelännyt treenien siitä kärsivän. No nyt olis hyvä sauma jatkaa keittolinjalla sen verran, että sais ne kilot viimein pois. Nii ja nyt kun tänne uhoan niin pakkohan se on yrittää ;)

Paavalinvuoren seikkailukiipeilyparatiisi

Lämmöt on ollu sillä lailla kohillaan, ettei kovien reittien kiipeämisestä tarvitse kuin haaveilla. No niitä voi sitten elo- syyskuussa yrittää taas uudestaan. Kesäloman keskellä oon saanu aikaiseksi muutaman sisäreenin ja tokihan sielläki lämmintä oli - parhaimmillaan tais ullakon mittari näyttää 37 astetta. Pari kertaa on kuitenki lämmöistä huolimatta pyörähdetty tuossa Paavalinvuoressa. Mielessä oli pyöriny, että sinne saisi yhteen kulmaukseen kaksi trädi linjaa.Näyttivät helpoilta ja lyhyiltä niin ei ollu viitsiny vaivautua. No nyt saatiin sitten vihdoin aikaiseksi ja reitit yllättivätkin positiivisesti.

Eka kerralla olin liikenteessä Eskon kans ja tarkotuksena oli saada vaan vähän liikettä niveliin kun oli niin kuuma. Mittari näytti terassin varjossa 33,3 astetta. Käveleskelin paikalle ja Esko oli jo harjaamassa viereiselle feissille aika jämäkän oloista pätkää. Joskus tuota itekin vilkuillut, mutta vaikutti niin vaikealta etten vaivautunut sitä puhdistelemaan. Petrus ja Pate harjailivat viime vuonna nurkan halkeamia ja tarkotuksena oliki nyt Eskon kans niitä kokeilla. Nopealla vilkaisulla nurkkaan johtava ramppi näytti helpolta ja itse nurkkaus vähän vaikeammalta, muttei sekään kovin vaikealta. Ajattelin kokeilla ramppia ja Esko innosti ground up tyyliin. No ei siinä, muuta ku köyttä kiinni. Harjailin alun otteet hyllylle ja punkesin siihen seisomaan. Otin teräsharjan mukaan, koska yläosa ei näyttänyt aivan puhtaalta sekään. Hyvä kun otin. Reitti oli aivan jäkälän ja mullan peitossa. Sain jonkinlaisen piissin paikalleen ja uskalsin nousta vähän ylemmäs. Ylempi halkeama oli aivan ummessa kovaa multaa ja kiviä. En saanut mitään varmistusta laitettua. Kurkkasin vielä vähän ylemmäs, mutta ei mitään mahdollisuuksia varmistukselle. Päätin ottaa pakit. Esko siirtyi köyden terävään päähän. Asetteli alemmat varmistukset paikoilleen ja kiipeili varmistamattoman pätkän ohi. Yläosaan saikin sitten jo hyvät varmistukset ja näin tuli tämä linja avattua. Nimeksi Tyyrpuuri ja vaikeus jossain ala vitosta.

Laskeuduin linjan sitten halkeamakoukun ja teräsharjan kanssa ja putsailin niin hyvin kuin sain. Aiemmin varmistamattomaan pätkään syntyi halkeamakoukulla kohtuu siistiä jälkeä johon saa nyt ihan hyvät varmistukset. Linja on siis nyt hyvin kiivettävissä ja hyvä lisä Paavalinvuoren seikkailureitteihin. Itse en ehtinyt enää liidiä tehdä, mutta yläköydellä vielä pikaisesti muuvit testasin ja puhistelin vielä irtosoraa otteilta. Esko testasi sitten yläköydellä feissille putsaamaansa linjaa. Alku meni ihan hyvin, mutta loppu puolikas oli aika jämäkän näköstä. Mies puhisi, että tää on varmaan 8b tai jotain. No meikän 7a arvaus tais sitte mennä vähän kiville ;)

Liidi jäi polttelemaan ja se toinenkin linja pitäisi siihen aukaista. Toisen kerran pääsinkin samoille nurkille heti neljän päivän kuluttua. Eli homma oli hyvin muistissa. Tultiin Janin kans uudestaan seikkailemaan, kun helteet tuntui jatkuvan. Olin hieman ennen Jania paikalla, joten heitin kamppeet niskaan ja laskeuduin putsaamaan sitä kiipeämätöntä versiota kulmauksesta. Seinä oli yllättävänkin hänkki en oikein tahtonut päästä putsaamaan halkeamaa. Onneksi halkeamakoukkuun tuli tehtyä niin pitkä varsi, että sillä sai aika hyvin roinat halkeamasta. Sitten vaan Jani narun päähän. En voinut tietenkään mennä ekana kiipeämään, muuten Janilta olisi mennyt onsight mahdollisuus reitteihin. Jani lähti vasta puhdistettuun nurkkaan ja punkesi ja ähisi itsensä hyllylle kunnon tappelulla. Minusta beta näytti vähän vaikean puoleiselta, muttei sitä passaa mennä toisen onsightia arvostelemaan. Reitille nimeksi Koira nimeltä Selma ja vaikeus varmaan kuus miikan paikkeilla.

Sitten pitikin minun hypätä terävään päähän. Jotenki veinas jänskättää, kun tuommonen vahva mies edellä puhisee reitillä minkä ehtii. No ei se auta. Mulla oli arvaus, että reitti vois mennä helpommallakin beetalla stemmaten siten, ettei tarvii mennä hänkkäävään kulmaukseen sisälle. Tällainen stemmailu on aika hienoa, kun siinä jää ilmaa paljon kiipeilijän ja kiven väliin. Samalla tietysti vähän henkistä. Harjailemani jalkaotteet oli kyllä ollu aika huonoja, mutta niillä mennään mitkä on jaettu. Jalat oli vähän epävarman oloiset kiivetessä, mutta ne pääsee kohtuudella stemmaamaan ja käsiotteet on aika hyvät joten arvaamani beetta toimi kuin toimikin. Jani veinas, että näytti niin paljon paremmalta, että halusi kokeilla uudestaan. Hyvin näytti meikän beetta toimivan Janillekin ja mies vähän ihmetteli miten ei sitä heti huomannut. No onsight on onsight eikä siinä aina kaikkea huomaa. Sitten oli hommat puolessa välissä ja miesten aika siirtyä Tyyrpuuriin. Jani liidaili linjan ensin ja nousu meni ilman sen kummempia ihmettelyjä. Sitten minun vuoro turata hommat. No ei sentään ihan hyvin sain nyt varmistukset, vaikka edelliseltä kerralta hieman hommaa jännitin. Asiallinen setti hellepäivän kunniaksi. Sitten olisikin edessä ralli viikko ja taukoa kiipeilyistä. Toivottavasti kelit vähän jäähtyis niin pääsis taas yrittään nuita kovempia reittejä.

Paavalinvuoren laivankeula eli Kokka

Esko avaa reittiä Tyyrpuuri

Jani putsailee vielä kulmaa liidin jälkeen

Koira nimeltä Selma saa näköjään otsasuonet pintaan

Patama vol 2

Reilu viikko sitten torstaina käytiin uudestaan Patamalla. Tarkotus oli mennä viilistelemään ja kattoa päivän fengshuita. No tällä kertaa män ihan hyvin kelien suhteen. Aurinko paistoi oli vaan 19 lämmintä, mutta ohan se sekin jo liikaa suorassa paisteessa olevalla släbillä. No toisaalta parempaa tuskin tähän aikaan vuodesta on tulossa.

Päätin lämmitellä onsight yrkällä Janin hyvän näköiseen Pelle Hermanni reittiin. Alun hyllylle kiipeemisessä on onneksi pultti. Olis saattanut reitti jäädä kiipeämättä ilman tuota pulttia. Hyllyltä lähtö ei ollukaan ihan yksinkertainen. Selkeää ote linjaa seuraavalle pultille ei ollu ja arvoin kolme neljä kertaa mihin suuntaan lähtisin. Päätin sitten vetää kokolailla suoraan seuraavalle pultille kävi miten kävi. No onneksi kävi hyvin enkä kussut saittia. Sitten sama peli jatkui. Seuraavalle pultille ei taaskaan ollut mitään selkeää reittiä. Hetken arvottuani päätin taas vaan jatkaa ja katsoa miten äijän käy. Jostain otteita kuitenkin aina löytyi, tosin väliin niin huonoja, että aloin epäillä reitin vaikeutta. Pääsin taas seuraavalle pultille ja paikassa, missä arvelin kruksin olevan olikin pelastavat äitikahvat. Mahtava reitti! Ei ehkä se helpoin vitonen onsight suoritteeseen,  mutta todella hieno kun sen onnistuu ratkaisemaan :) Totesin vain että olipas hyvä valinta. Juha oli alhaalla tuumaillut meikäläisen arvontaa noin "helpolla" reitillä, mutta asia kävi harvinaisen selväksi kun lähti itse yrittämään yläköydellä. Tähän reittiin jäi vielä liidi puuttumaan.

Seuraavaksi päätin hyvän fengshuin innoittamana testata liidiä saman tekijän Super Mario reittiin. Edellisellä kerralla reenasin muuvit kuntoon ja tuntuivat olevan hyvin muistissa. Tiesin että herkkä kruksi olisi aika jännä näin lämpimässä, mutta täytyyhän sitä nyt yrittää. Aika jännää oli. Kruksin jälkeen iski kivan singerin, joka onneksi loppui pienellä puhaltelulla. Tuossapa alempana viteota aiheesta. Kokolailla uncut versio, mutta koittakaa kestää ;)

Sitten usutin Juhan kokeilemaan siipiään The Thing reitillä. Mies veteli vahvasti menemään ja tekikin reittiin onsight suoritteen. Liidailin reitin itse sitten perässä. Sen jälkeen saikin miestä vähän psyykata seuraavalle reitille. Eli hieman vaikeammalle Skeletor reitille. Uskaltautui kaikesta huolimatta terävään päähän ja saittihan sieltä napsahti tilille. Hyvä Juha tosi hienosti vedetty varsin, kun mies väitti itse olevansa nelosen kunnossa :)

Päätin vielä kokeilla muuveja Luigi reittiin ja nehän onnistuivatkin pienellä vaivalla, vaikka ihan selkein beta ei tälläkään reitillä ollut. Pienen levon jälkeen yritin liidiä, mutta mokasin kruksin ja oli pakko hypätä köyteen. Jouduin ottamaan vielä yhden levon ennenkuin onnistuin vääntämään itseni bulgen päälle. Hauskan oloinen reitti tämäkin. Pitää tulla syksyllä käymään paremmilla kitkoilla.

Super Mario from Juuso Raekallio on Vimeo.

Lomille lomps

Lomat alkoi heinäkuun ekan viikon jälkeen ja ennuste lupaili helteistä het lauantaille. Kivahan se on kun on lämmintä, mutta se ei yleensä edistä kiipeilyä. Päätettiin käydä ennen hellettä loman kunniaksi vielä köysittelemässä. Tarkotus oli mennä Halsvuoreen katteleen muuvit Ässä Mix reittiin ja yrittää yklla Janin HullunKuri nimistä seiskan pläjäystä.

No ihan ei taaskaan mennyt niinkuin Strömsössä. Työpäivän ajan tähyilin ikkunasta ulos ja ennustetta netistä. Oli aika epävakaista ja pelko ryömi puseroon. En ole käynyt Halsvuoressa saati kauempana aikoihin. Varmaan yli vuoteen. No työpäivä loppui ja ajelin Halsvuoren suuntaan. Puolessa välissä tuli vastaan märkää asfalttia. Ei hyvä. No onneksi alue oli lyhyt tosin taivaalla oli aika synkkiä pilviä. Nappasin kamppeet olalle ja kävelin kallion juurelle. Kateltiin Janin kans reittivaihtoehtoja ja tuumattiin pilvien kulku suuntaa. Samassa alkoi sade. Vettä tuli ku aisaa ja päätettiin lähteä nosteleen.

Autolla katsottiin sadetutkasta, että Patamalla ei ehkä sataisi vettä. Ei kun ajamaan. Patamalla oli tosiaan kuivaa. Lämppäriksi kiivettiin aivan vasemmalta reitti The Thing. Aika hauska pultti klippailu. Sain ekan köysi onsightin aikaiseksi varmaan kahteen vuoteen. Pitäis ehkä vähän kiertää näitä kaltseja eikä vaan rojektoida omia reittejä. Jani liidasi vielä saman reitin ja totesi sen ihan hyväksi vastoin aiempaa kokemustaan. Mutta eiköhän rakas Esteri löytänyt meidät sieltäkin. Heti Janin laskeuduttua alkoi vettä ripsiä. Ei muuta kun sadetutkaa tulille.

Tällä kertaa ei näyttänyt ihan niin pahalta. Päätettiin käydä Abc:llä kahvilla tuumaamassa tilannetta. Kahvit ja leivät naamaan ja aurinkohan se sieltä kävi paisteleen. Takasi kalliolle arvioimaan tilannetta. Suurin osa reiteistä märkiä. Onneksi pari reittiä vähän kuivempana. Päätettiin vilkaista Super Mariota, Janin itsensä avaamaa 6b sporttireittiä. Kuivattiin alun otteita pyyhkeellä ja mankalla. Saatiin kuin saatiinkin reitti ihan kohtuullisesti kuosiin. Jani liidasi reitin pultti pultit ja kuivaili vielä mennessään. Viimeksi pari vuotta sitten testasin reittiä ja silloin se ei ollu ihan pienellä vaivalla menossa. Nyt oli "pituutta" tullut sen verran lisää, että muuvit meni yläköydellä ihan kivasti. Yrittää piti kuitenkin sen verran, että liidiin en uskaltanut lähteä.

Kaiken kaikkiaan saatiin sääennusteeseen nähden yllättävän paljon aikaiseksi. Patama on kyllä hauska paikka. Vähän kuin kävisi lomareissulla, kun pystyy klippailemaan pultteja suhteellisen huolettomasti. Tätä lissää!

Ukot pihalla. Loma alkoi ja vettä sataa. Jee jee

 

Ei ollu Hullunkuri lähössä. Muistutti enempi vesiputousta.

 

 

Jani kuivailee Super Mariota

Meitsi yrittää kiivetä ja hieman kuivailee samalla

Loppu hyvin kaikki hyvin

 

Top rope tough guys

Pari ulkokiikkua saanu taas heitettyä. Toinen niistä jopa muuvittelua rojektilla. Kerta viikkoon oli tavotteena käydä rojektia kokeileen. Saapa nähä jääkö tavotteeksi. Pitäs varmaan ottaa itteä vähän niskasta kiinni jos veinaa sen tänä kesänä kiivetä. No joka tapauksessa Antin ja pikkupoikain kans käytiin Paavalinvuoressa ylistelemässä. Pojjaat kiipeili pikkukiville ja isit vähä isommille.

Ensin kiivettiin lämppäriboulderit ja sitte oli tarkotuksena ylistellä Salakaadolla ja rojektilla. Näihän sitä sitte tehtiinki ja kylläpäs oli mies ruosteessa. Eka vedolla Salakaatoon veinas jäädä kruksi tekemäti, mutta sitte vaan runttasin sen läpi. Ohan se kyllä hauska reitti. Häätyy varmaan liidailla se uudemman kerran tässä kuhan jaksaa siihen sillä mielellä lähteä. Keksinpäs muuten toisella vedolla hieman uudenlaisen betan kruksiin. Tämä stabiloi muuvia aika paljon ja teki entisestä fifty sixty muuvista paljon varmemman.

Rojektia rojektia. Niin sanoko joku että rojektia. Joo olihan se taas. Alun helppo pätkä tuntui taas aika vaikealta. Son varmaan jotain 6b muuveja, vaikka lyhyt onkin. No arvata saattaa, että kruksi lipan ylitys ei sitten tuntunut kovin helpolta. Sain toki pidettyä viime kesänä keksimäni välimuuvin, mutta ei mitään jakoja saada kruksin vetoa tehtyä. Ehkä ens kerralla...

Antti lämppää lämppärikivellä

Sisällä onkin sitten tullut muutama kerta väännettyä. Se kun on siinä kotosalla niin illalla kun vois mennä sohvalle niin meneekin riippumaan :) Mutta hei edistystä on tapahtunut. Tässä yhtenä iltana kun oli jotenkin draivi päällä sain kiivettyä kaikki seinälle tekemäni reitit. Ei huono ottaen huomioon, että viime kesänä en tähän pystyny vaikka seinällä oli samat reitit paitsi yks vähemmän. No nyt täytyy varmaan viritellä taas jotain vähän tiukempaa ;)

Iltatunnelmia ullakolta.

Viime syksynä jäi se Pitsalähetti kaivelemaan sen verran, että nyt kun näitä kelejä on riittäny käytiin taas kokeilemassa feng shuita. No huono oli. Reitti on niin herkkis, että parhaat yrkät menee muuvien muisteluun. Maybe next time jäi siis tämäki. Tai no täytyy sanua, että jos tän seuraavalla kerralla lähetän niin aika hyvä, koska parhaat voimat tahtoo aina mennä muuvien hiomiseen. Mut syksyllä lähtee.

Jani yrittää reittiä Igor, jota ei vaan oo tajuttu. Onkos joku tän lähettäny ja jos niin miten?

On hirviää on

On se hirviää tämä elämä. Mutta otetaas päivän positiiviset ensin. Eilen pääsin jopa reenaamaan kotiseinälle. Olihan mahtava viilis. Kehittelin jopa uuden reitin. No en sitä tietenkään päässyt, mutta sehän siinä vähän on tarkotuski, ettei heti ekalla yrkällä menis. Pari vanhaa tosin pystyin kiipeemään, joista toinen ainakin helpommin kuin aikasemmin tänä keväänä. Merkki siitä, ettei kuukaudessa kunto ihan kuralle oo mennyt. Niin uuteen reittiin yritin vähän simuloida sporttirojektin kompressiomuuvia, mutta saapa nähä onko tuosta mitään hyötyä.

Päiväkirjaa vilkuillessa viimenen kuus viikkoa on mennyt aikasta kuralle reenimielessä. Pari lenssua on pitänyt huolen siitä, ettei ole saanut minkäänlaista rytmiä aikaiseksi ja kokonaismääräkin on jäänyt ala-arvoiseksi eli 4 ulkopulteria ja yks sisäreeni. No tällähän ei kovin pitkälle mennä. Parhaat boulderkelitkin oli ja meni eli seiskan metsästys taitaa siirtyä nyt sitten syssyn puolelle. Tälle kesälle ei ole muuta tavotetta, kun yrittää saada tuo sporttirojekti kiivettyä. Se tosin ei välttämättä ole ihan helppoa. Viime kesänä siitä jäi pari/kolme muuvia tekemättä. Eikä ne tule olemaan helppoja tänäkään kesänä. No ei se mitään. Taitaa olla paras vaan painua yrittämään. Mahtavuutta olis jos sitä sais käytyä kerta viikkoon yrittämässä ja sitte reenailtua sisällä/pultereilla pari kertaa viikkoon. No saapa nähä tuleeko toteutuun. Into olis kova.

Päivänä muutamana käytiin Janin kans keväthelteessä katsastaan Aittorinteen old skool linjoja. Hienojo ne on vieläki. Släbillä incut krimpeillä pystyy kiipeemään ihan kohtuullisesti myös helteellä. Pädejä olis voinu meikälle olla pari lisää. Henkinen kantti loppui kahella linjalla aika vahvasti. Ens kerralla täytyy huolehtia mattoja lisää alle niin ei tarvii valittaa. Yhden aikaisemmin kiipeämättä jääneen vitosen sain kiivettyä ja toiseen tehtyä muuvit. Paikalla on kyllä asiallinen feng shui. Väittäsin että nämä reitit voip tehä tiukkaa monelle uuden koulukunnan miehelle/naiselle. Käykääpäs kokeileen kun kelit ei muuta salli.

Meitsin pää paloi puhki Psyyke nimisellä linjalla, eikä tullu lähetystä tälläkään kertaa.