Jäätä haistelemassa

Olipas aika mielenkiintonen fengshui perjantai-illasta tuolla Seppiksellä. Aamullahan oli vielä sohjoa ja aste lämpöä. Päivän mittaan kävi lämmöt tippumaan ja illasta viiden jälkiin kun pääsin huudeille oli ehkä viis astetta pakkasta. Aika sopivaa lämpöä siis. Parin päivän lämmöt oli saanu jäät irtoamaan hieman yläosasta, mutta aika tukevasti ne oli kuitenki kiinni seinässä. Köyttä viritellessä potkin testimielessä yläosaa aika huolella eikä siitä pahemmin mitään irronnut.

Illan tarkotuksena oli nyt hakea fiilistä ja fengshuita jääkiipeilyyn. Täytyy sanoa, että on se kyllä vaan eri laji, kun kiven/otteiden huukkailu. Se ite lyöminen on jotenki tässä se juttu, mikä laittaa helposti miehen hikoilemaan. Jää materiana on lisäksi jotenki aina vähän henkisen oloista ja vaatii pientä fengshuin hakemista, jotta kiipeäminen onnistuu oman kuntotason mahdollistamalla tasolla. No en tiiä voihan se olla, että pimeys (tai hämäryys piha on kuitenki aika hyvin valaistu) yksinäisyys ja yllä kaarteleva aikuinen huuhkaja ja sen mieleenpainuva huhuilu vaikuttavat myös tähän fengshuihin hieman. No joka tapauksessa kiipesin siis yk-sooloa ja eka veto ei ollu kyllä mitenkään näytöstyylillä. Jotenki sain tuohon vajaaseen 20m turattua 21minuuttia. Aika tiukkaa ajankäyttöä. Kädet ehkä hieman puutuivat, mutta hapoista tuntuu nykyään jäällä palautuvan kohtuu hyvin. Kelloa katsottuani totesin, että ei tää voi olla näin ja päätin skarpata. seuraavat kolme vetoa olikin sitten aika tarkkaan 9min jokainen eli pari minuuttia chillausta ja loput kiipeilyä. Aika paljon ajasta menee siis tuommoseen fiilistelyyn ja tupelointiin.

Kun kiipeeminen ei oikein tuntunu hapottavan niin päätin parille viimeiselle vedolle ottaa repun selkään. Pakkasin reppuun siis n 65m köyden ja kaiken sälän mitä nyt oli mukana. Painosta en tiiä tarkkaa, mutta kyllä se vähän painoi. Painon kyllä tunsi selässä, mutta ihan kohtuudella pääsin molemmat vedot eikä käsissä menty vieläkään kriittisellä rajalla. Pitää varmaan alkaa nää kotipuolen jääreenit tekemään reppu selässä, kun ei tuota pituutta ole nuille putouksille liikaa siunattu.

Mutta semmosta fiilistelyä ekalta jäänhakkuu keikalta. Seuraava meneeki varmaan Joulun jälkeen, kun aika tahtoo olla kortilla tässä elämän tilanteessa. Eipä muuta ku hyvää Joulun ototusta vaan itse kullekin!

Tässäpä meitän kiipeilyareenan jäätilannetta perjantai 13.12. eli onnen päivä.

Tässähän joutuu reenaamaan

 Posti toi Joululahjan etuajassa. Hrt:ltä tipahti 10kg kiipeilyotteita. Piti tilailla kotiseinälle kahvoja, kun a) niitä ei jaksa veistellä b) seinän profiili vaatii aika isoja otteita, jotta on mahdollista vetää minkäänlaista kestävyysreeniä c) pojalle pitäs tehä motivoivempia reittejä pystyseinälle. No niin, mutta ei kait se auta ko alkaa ruuvaan otteita seinään :)

Kuokkahommaa

Hakkkukauden avaus suoritettiin  28.11. mukavissa nolla keleissä Keski-Suomen maisemissa. Jäätä oli vähän ja sekin irti seinästä. Pysyttiinki sitte turpeella ja kivellä, ettei tuhota kaikkia jäitä het alkuunsa. Hauskaa oli ja vaikka kiivettyä tuli hitaasti, mutta varmasti ei toiminnasta saanut valtavaa pumppia aikaiseksi. Ihan kiva alotus kaudelle. Ens viikko taitaaki mennä kokolailla vaneria huukkaillessa, mutta jospa sitä seuraavalla sitte taas pääsis jäätilannetta tarkastaan.

Syksyn sateet ovat ilmeisesti tehneet tehtävänsä, sillä vettä valuttaa todella paljon. Toivottavasti jäätä syntyisi siis joka puolelle. Tänä talvena täytyy nyt käydä siellä Muuratsalossa tarkastaan paikkoja. Niin ja tietty jotain pikku paheita harjoittaa lähempänä kotoa.

jäätähän näyttää tulevan ihan mukavasti

Talvi tulee sittenkin ehkä

Vesisade ja pimeää. Aah miten ihanaa ... jep jep. No niin nyt kun on pahimmat päästetty niin mites sitte vaikka vähä lenssua heti perään. Check! Joo no nyt taas helpottaa, "... koska maassa on lunta ja pakkasta." Ehkä se talvi saadaan sieltä napapiiriltä tänne eteläänki. Boulderointi jäi TAAS pahasti kesken, mutta eihän sitä tiiä jos vaikka vielä pääsiski yrkkään. Vain en tiiä jaksaako. Hakut tuntuu kivoilta käsissä...

Eilen (ma) piti sitte heti perjantain pikkujouluista selvittyäni vähän kopistella hakkuja vanhalla kunnon kotiseinän sirkuitilla. Niin sanotaanpa pikkujouluista sen verran, että kyllä muuten vanhalla alkaa tuo palautuminen mennä aika heikoille. Vieläki vähä tuntuu resetit kropassa. Sirkuitit joo, viime keväänä kun pääsin ne mikstareitit viimein niin kotiseinällä pääsin pari kierrosta tuota sirkuittia. No nyt meni kans kaks. Tästä ei voi tosin kovin tarkkaan päätellä nykystä kuntotasoa, koskapa pumpin määrä pitäis pystyä jotenki mittaamaan. Kummallakaan kerralla en kuitenkaan vetäny itseäni ihan loppuun. Ehkä pitäisi. Vai pitäisikö? Paha sanoa. No mutta joka tapauksessa kunto on paree kun vuosi sitten ja se lienee tärkeintä.

Mutta notta torstaina päästään taas kuopimaan. Hakuilla siis ja katotaan mitä löytyy. Voishan siellä olla jo vähän jäätäki... ehkä

Sataa sataa samaa rataa

Joo eli pari viikkoa on sadellu vettä. Tai no on välillä ollu sateettomia päiviä, mutta paikat on silti pysyny märkänä. Tällä ilmankosteudella ja lämpötilalla vaatii ainaki 1,5 päivää kuivaa ennen kun kivet on kuivia. Muutaman kerran oon käyny sisällä reenaileen ja hei hetkonen kerran jopa ulkona.

No Pitsalähetillä käytiin taas yrkkäämässä. Mennessä tuntui hyvältä ja viilis oli notta nyt vois vaikka mennäki. Liikehdintä kivellä oli jotenkin jäykkää. Liekkö johtuu sisäreenistä, päällä olleesta pienestä lenssusta vai kiviviiliksen puutteesta? No joka tappauksessa eka yrkkä oli aika jäykkää ja loppuikin jo ennen kruksia. No yritin siitä heti uudestaan ja ei. Jotenkin jäykkää niinku alkuki. Toisella yrkällä sain sitten alun setin kasaan ja pääsin yrittään kruksin läpsyä. Ei menny ei. Yritys ei vain ollu tarpeeksi terävä. Kolmanteen yritykseen latasin sitten kunnolla viilistä. Alku kulki ihan jouhevasti, eli ilmeisesti tarvittiin vähän lämpöä kehoon ja lihasmuistin paluuta. Kruksiin tsyykkasin kunnolla, läppäsin käden otteelle, mutta jotenki onnistuin tupeloimaan ja alas tultiin. Ilmeisesti psyyke ei kestäny onnistunutta suoritusta. Kaiken kaikkiaan kuusi yrkkää pystyin reittiin laittamaan ennen kuin vysiikka alkoi loppumaan. Ja ei en päässy. Pate yrkkäs kans seisomalähtöä muutaman kerran ja kaks viimestä yrkkää oli jo kelvollisia. Mutta ei menny. No käytiin kuitenki kokeilemassa. Tilataan ens viikolle keliä niin saadaan reitti lähetettyä ennen jäitä.

Ei tullu vielä skumppaoikeuksia. Pullo olis kyllä jo kylmässä.

.

Sateiden välissä

Olipas hieno iltapäivä. Tai no yöltähän tuo melkein tuntuu, kun pimeää on jo viideltä. Oltiin siis kiviä halaamassa, kun tuurilla ne sattui kerrankin kuivumaan. Tälläkin kertaa oltiin Pitsalähetillä. Tosin nyt oli lähetys mielessä.

Alkuun kiivettiin lämmöiksi kutosen linjoihin hassuja variantteja ja sitte päivän epistolaan. Mikko päätti kokeilla suoraa istumalähtöä ja me Janin kans yritettiin ensin selvitä seisomaversiosta. Mikon eka yrkkä päättyi sähläämiseen seisomalähön alkuun siirryttäessä. No ei ihme, kun edellisestä kerrasta oli jo vierähtäny kaks ja puoli viikkoa. Äkkiä se aika menee kun vettä tuhnuttaa sopivasti. Meikän eka läpsy oli aika väsynyt ja jäiki jotain viis senttiä vajaaksi. Jani ei ollu oikein koskaan tajunnu beettaa ja oli sitä mieltä, että ihan pasha reitti, mutta kokeillaan nyt kuiteski. No mies oli aamuvuorossa äsäyttäny jo JuJun 7B, joten motivaatiokaan ei ehkä ollut ihan huipussaan. Vähän skarppasin ja toinen läpsy oli jo lähellä mutta siinä hyppäsin liikaa ja painonsiirros on sellaiseen suuntaan, että ei pysy. Kolmanteen yrkkään psyykkasin kunnolla ja sehän pysyi. Hetken ihmettelin, että mitäs nyt oikein tapahtui ja sain kuin sainkin pidettyä otteen. Yläosakaan ei nyt ihan kävelyä puistossa ole, mutta ihan kohtuu varmasti sain sen kiivettyä. Ja hei kauden eka 6C taskussa! Eli Pitsalähetti stand wuuhuu!

Sitten ei auttanut muuta kun yrittää istuiltaan. Istumlähdöllä kun päästäis seiskan puolelle ja ohan siinä huippukivoja liikkeitäki. No eihän se sitte menny kellään. Mulla ja Mikolla koko reitin linkitys oli kyllä tosi lähellä, mutta läpsy on niin herkkä, että alun jälkeisessä pienessä punpussa ei saanu tarpeeksi tarkkaa vetoa aikaseksi. Eli close but no cigar. No jospa tässä vielä pääsis kerran tai kaks tälle kaudelle yrittään. Jani sai ekan kerran kätensä otteelle, mutta ei saanut pidettyä otetta tai usko riittänyt, mutta lähellä oli kyllä sekin. No ens kerralla Jani sitte ja äläpä nyt höpötä, ettet muka sitä vois päästä.

Seuraavaksi arvottiin, että mentäskö Kymppikivelle vai Näätikselle. Päädyttiin Näätikselle, koska sinne oli beetat hanskassa. Ilta ehti pimentyä ja lampuille tuli käyttöä. Täytyypä nyt tässä vähän kehasta saksalaista "laatua" eli ostin keväällä Lidlistä ledi/halogeni-lampun, joka toimi kyllä kiven valaisemiseen aivan älyttömän hyvin(kaikista olettamuksista huolimatta). Mikolla oli eilen jääny Rio tosi lähelle ja yrkkäs sitä muutaman kerran, mutta se jäi nyt kyllä tosi lähelle edelleen. Meikän vanha perivihollinen Robin Hood paistatteli uljaan näköisenä ledien loisteessa ja täytyypä sanoa, että odotukset ei ollu kovin korkealla.

Jani otti pari yrkkää ja onnistui selvittämään dynobeetan itselleen. Ekana yrkkäsin tähänkin seisaaltaan, koskapa istuiltaan on kohtuu turha yrittää jos dyno ei oo menossa. No mutta mit vit!? Sehän meni ekalla yrkällä. Ilmeisesti muuvi on jo aika hyvin mulle hermottunut ;) No sitte istumalähdön kohtuu kryptisen jalkabeetan pariin. Viis tai kuus yrkkää sain tehdä, että sain jalkabeetan taas kirkkaaksi mieleen. Sitten pieni tauko ja yrkkää. Kerran jaksoin kunnialla linkittää kaikki muuvit dynoon asti, mutta dyno jäi ehkä sentistä kiinni. Janilla sama homma. Sai muuvit kasaan, mutta linkitys ei enää tälle illalle onistunu. Yhden yrkän vielä laitoin, mutta se meni aika säälittäväksi hipeltämiseksi. Linkitykseen täytyy ainakin minun olla näköjään hieman freesimmässä kunnossa. Vielä jäi siis tälle syksylle tekemistä. Nyt on kahteen seiskan reittiin muuvit selvillä. Vielä kun sais linkitettyä. Toivotaan hyviä kelejä. Viteomatskua tulossa, kuhan saan aikaseksi hieman leikata.

Yhä ylös yrittää

Ghettoboulderilla tuli Rakulaa yrkkäiltyä sen verran kovasti, notta hermo meni ja piti löytää jotain muuta. Niinpä siirryttiin Pitsalähetille. Siinä on käyty nyt muutaman kerran ja beetta alkaa olla kohtuu hyvin hanskassa. Vielä ei tosin tulosta ole syntyny kun helpomimlla linjoilla.

Pitsalähetin seisomalähdön kruksiveto on meikälle jotenki tosi herkkää kamaa. Ekalla visiitillä jäin otteelta ehkä sentin päähän. Tokalla kerralla hyppäsin joka kerta liikaa ulos seinästä eikä siinä ollu mitään mahollisuuksia pitää otteesta kiinni. Sitte saatiin Mikko vahvistukseksi ja sehän keksiki heti kohtuu toimivan beetan ja seuraavalla visiitillä onnistuikin lähettämään seisomalähdön. Mikon beetassa ei hypätä, vaan noustaan mahollisimman korkealle seisomaan ja dynaamisesti siirretään käsi otteelle. No herkkäähän son ja viimeksi vedin yli, ali, vasemmalle, oikealle ja painopiste liikaa ulkona - eli ei pystyny. No jospa ens kerralla. Istumalähön linkitys ei ole mulle ollu mitenkään hirveän vaikeaa, mutta kyllähän se pumputtaa ja "hyppy" olis syytä olla kunnossa ennen linkitys yrkkää. No toivottavasti ei pariin viikkoon sada kovin paljoa lunta niin saatas reitti pakettiin...

Nii joo mutta tulihan siinä samalla tehtyä lämppäröidessä pari 6A:n lähetystä ja jopa yks ensinousu eli Rainbow Vladimir. Siinähän oliki ihan hauskoja muuveja 6A:n reitiksi. Käykäähän tsekkaan varsin jos greidi on lähellä sydäntä. Tästä voi hakea henkeä reitille :)  http://areena.yle.fi/tv/2039315


Tässäpä sitte vielä viteolla meidän yrkkiä Pitsalähetille.

pitsalähetti yrkkää from Juuso Raekallio on Vimeo.