Olipas hieno iltapäivä. Tai no yöltähän tuo melkein tuntuu, kun pimeää on jo viideltä. Oltiin siis kiviä halaamassa, kun tuurilla ne sattui kerrankin kuivumaan. Tälläkin kertaa oltiin Pitsalähetillä. Tosin nyt oli lähetys mielessä.
Alkuun kiivettiin lämmöiksi kutosen linjoihin hassuja variantteja ja sitte päivän epistolaan. Mikko päätti kokeilla suoraa istumalähtöä ja me Janin kans yritettiin ensin selvitä seisomaversiosta. Mikon eka yrkkä päättyi sähläämiseen seisomalähön alkuun siirryttäessä. No ei ihme, kun edellisestä kerrasta oli jo vierähtäny kaks ja puoli viikkoa. Äkkiä se aika menee kun vettä tuhnuttaa sopivasti. Meikän eka läpsy oli aika väsynyt ja jäiki jotain viis senttiä vajaaksi. Jani ei ollu oikein koskaan tajunnu beettaa ja oli sitä mieltä, että ihan pasha reitti, mutta kokeillaan nyt kuiteski. No mies oli aamuvuorossa äsäyttäny jo JuJun 7B, joten motivaatiokaan ei ehkä ollut ihan huipussaan. Vähän skarppasin ja toinen läpsy oli jo lähellä mutta siinä hyppäsin liikaa ja painonsiirros on sellaiseen suuntaan, että ei pysy. Kolmanteen yrkkään psyykkasin kunnolla ja sehän pysyi. Hetken ihmettelin, että mitäs nyt oikein tapahtui ja sain kuin sainkin pidettyä otteen. Yläosakaan ei nyt ihan kävelyä puistossa ole, mutta ihan kohtuu varmasti sain sen kiivettyä. Ja hei kauden eka 6C taskussa! Eli Pitsalähetti stand wuuhuu!
Sitten ei auttanut muuta kun yrittää istuiltaan. Istumlähdöllä kun päästäis seiskan puolelle ja ohan siinä huippukivoja liikkeitäki. No eihän se sitte menny kellään. Mulla ja Mikolla koko reitin linkitys oli kyllä tosi lähellä, mutta läpsy on niin herkkä, että alun jälkeisessä pienessä punpussa ei saanu tarpeeksi tarkkaa vetoa aikaseksi. Eli close but no cigar. No jospa tässä vielä pääsis kerran tai kaks tälle kaudelle yrittään. Jani sai ekan kerran kätensä otteelle, mutta ei saanut pidettyä otetta tai usko riittänyt, mutta lähellä oli kyllä sekin. No ens kerralla Jani sitte ja äläpä nyt höpötä, ettet muka sitä vois päästä.
Seuraavaksi arvottiin, että mentäskö Kymppikivelle vai Näätikselle. Päädyttiin Näätikselle, koska sinne oli beetat hanskassa. Ilta ehti pimentyä ja lampuille tuli käyttöä. Täytyypä nyt tässä vähän kehasta saksalaista "laatua" eli ostin keväällä Lidlistä ledi/halogeni-lampun, joka toimi kyllä kiven valaisemiseen aivan älyttömän hyvin(kaikista olettamuksista huolimatta). Mikolla oli eilen jääny Rio tosi lähelle ja yrkkäs sitä muutaman kerran, mutta se jäi nyt kyllä tosi lähelle edelleen. Meikän vanha perivihollinen Robin Hood paistatteli uljaan näköisenä ledien loisteessa ja täytyypä sanoa, että odotukset ei ollu kovin korkealla.
Jani otti pari yrkkää ja onnistui selvittämään dynobeetan itselleen. Ekana yrkkäsin tähänkin seisaaltaan, koskapa istuiltaan on kohtuu turha yrittää jos dyno ei oo menossa. No mutta mit vit!? Sehän meni ekalla yrkällä. Ilmeisesti muuvi on jo aika hyvin mulle hermottunut ;) No sitte istumalähdön kohtuu kryptisen jalkabeetan pariin. Viis tai kuus yrkkää sain tehdä, että sain jalkabeetan taas kirkkaaksi mieleen. Sitten pieni tauko ja yrkkää. Kerran jaksoin kunnialla linkittää kaikki muuvit dynoon asti, mutta dyno jäi ehkä sentistä kiinni. Janilla sama homma. Sai muuvit kasaan, mutta linkitys ei enää tälle illalle onistunu. Yhden yrkän vielä laitoin, mutta se meni aika säälittäväksi hipeltämiseksi. Linkitykseen täytyy ainakin minun olla näköjään hieman freesimmässä kunnossa. Vielä jäi siis tälle syksylle tekemistä. Nyt on kahteen seiskan reittiin muuvit selvillä. Vielä kun sais linkitettyä. Toivotaan hyviä kelejä. Viteomatskua tulossa, kuhan saan aikaseksi hieman leikata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti