Syssykiikkuja

Boulderkausi on täällä! No meikähän taas perinteisesti roikkuu vielä köysihommissa. Tai siis pää ei vielä tahtois heittää hommaa talviteloille. No lämmöthän laski niin alas, ettei tässä enää oikeasti mitään köysittelemään. Vielä maanantaina elättelin, että jos kävis kanttirojektilla kertaalleen. On niin hienoja muuvseja rojektilla, ettei sitä malttais jättää talveksi lepäämään. Pakko kait se on pikkuhiljaa uskoa, kun aamulla on viis astetta pakkasta. Niin mutta mitäs syyskuun alun jälkeen? No mahataudin ja pienen ruokailun seurailun seurauksena paino tippui viisi kiloa. Kiikkurintamalla sitten seuraavaa.

Pari viikkoa jammailujen jälkeen meni reissukrapulasta selviämiseen ja sitten sain aikaiseksi käydä boulderoimassa Salmirannassa. Se oli syksyn eka boulder sessio eikä siitä nyt paljon voinut vaatiakaan. No pari uutta kutosen pulteria avattiin Paten kans. Eli ei ihan tyhjä reissu. Sitten meni taas pari viikkoa, että sain aikaiseksi uudelleen boulderille. Paten kans käytiin Kaniksessa pyörähtään moikkaamassa vanhoja vihollisia Fillaria ja Rakulaa. Olihan ne taas vähän iisimmän tuntuisia, mutta kumpaakaan ei päästy. Fiilis jäi, että ehkä tänä syksynä vois olla menossa.

Kaniksen jälkeen on sitten saanut taas hieman kadoksissa olleesta kiikkumeiningistä kiinni. Pari päivää sen jälkeen oltiin Halsvuoressa köysittelemässä. Vou - milloinkohan lienen edellisen kerran kiivennyt Halsmäessä. Varmaan 2012 kesällä edellisen kerran. No nyt oli Jani, Elina ja Riku virittäny ylärin Piinattu rellu 6b nimiselle linjalle ja tarkotuksena oli ottaa siinä lämpöjä ja sitten koittaa muuveja Hullunkuri nimiseen 7a pläjäykseen. Suunnitelma toimi sen verran hyvin, että parin yläri vedon jälkeen arvottiin Rikun kans kumpi liidaa vai liidaako kumpikaan. Vettäkin veinasin hieman tuhnuttaa, mutta se onneksi loppui kriittisellä hetkellä.

Päätin kokeilla ja veto lähti ihan hyvin. Hyllyllä vähän arvoin ja kuumottelin, mutta päätin yrittää. Klippasin viimeisen pultin ja totesin, että on paree kiivetä takasi hyllylle palauttaan. Ravistelin ja psyykkasin hyllyllä ja päätin antaa palaa. Minulle haastavin kohta oli viimeisen pultin kohdalla oleva todella herkkä slouppaava lista josta piti nousta seisomaan hyville jalitsuille. Liike oli todella epävarman oloinen, mutta sain kuin sainkin sen tehtyä ja seuraavasta kohtuu krimpistä kiinni. Tein vielä yhden muuvin ja yhtäkkiä alkoi tuntua, että ei tää mee. Vähän aikaa ajattelin kiipeäväni takaisin alas, mutta sitten päätin, että kun kerran sloupperista päästiin niin nyt mennään. Ja menihän se. Tosin topissa hieman tärisytti jalkoja, mutta sehän on yleensä merkki hyvästä liidistä. Alkoi hämärtää, joten ei muuta kuin nopea muuvien testaus Hullunkuriin ja tiukaltahan se tuntui. Montaa muuvia ei jääny kuitenkaan tekemättä. Ensi kesänä voisi siis ehkä olla menossa. Mutta hei kiipesin ekan kutosen reitin Halsmäestä. Tästä on hyvä jatkaa.

Viikolla 41 sain pari kertaa reenailtua sisällä ja sitten piti mennä uudemman kerran Halsmäkeen kokeilemaan Hullunkuria. No kertomukset muuttuu ja Halsmäen sijaan päädyin Paavalinvuoren kanttirojektille. Kellokin oli kerennyt lähemmäs kasia ja pimeäähän se on tähän aikaan vuodesta. No onneksi ledivalot on keksitty ja parilla lampulla saikin näin matalan reitin valaistua ihan hyvin. Pimeässä touhuilemisessa on jotenkin oma fiiliksensä. Kaikki yksityiskohdat tulee tarkastettua useampaan kertaan. Eli kait se vaan pelottaa enemmän.

Lämmittelin ensin viereisellä Salakaadolla ja siirryin sitten rojektille. Reitin alku on periaatteessa helppo eli jotain 6b luokkaa ja sitten loppuboulderi on varmaan itsessään jotain 7A tai niillä huudeilla. Tällä kertaa pannutin heti ensimmäisestä muuvista. Jalka lipsahti ja niin sitä mentiin. No nyt oli köysi suoraan ankkurista niin ei ollut sellaista köyden kuorimisen vaaraa, kuin viime kesänä kun köysi meni reunan yli. Silloin lopettaessa ytimen säikeet paistoivat nätisti kulman kohdalla. No ei muuta kuin takaisin seinälle ja nyt muuvit menivätkin helpohkosti. Lipan kohdalla otin vähän lepoa ja aloin arpoa muuveja. Viime kesänä olin löytänyt kantista "uuden" otteen josta olin aika lähellä saada vaikeimman muuvin tehtyä. Kokeilin muuvia uudelleen, mutta kyllä se tylyn kauas jää krimpeiltä. No ei muuta kun kehittelemään uutta.

Vähän aikaa tuumattuani keksinkin kantista vielä yhden kohdan josta voisi saada kiinni ja pystyä pitämään kropan paremmassa asennossa. Pari kertaa yritettyäni keksin, että polvella saa sidottua itsensä kulmaukseen juuri sen verran, että pysyy tässä "uudessa" otteessa. Ja mitä ihmettä - sain kuin sainkin muuvin tehtyä. Nyt oli siis kaikki liikkeet ratkaistu. Laskeuduin alas pitämään hieman taukoa ja ajattelin sitten kokeilla koko kruksiboulderia putkeen. No eihän se menny mutta sain muuvi kerrallaan ihan hyvin tehtyä ja pystyin vielä tekemään tämän vaikeimman sekvenssin uudelleen. Ehkä tämä reitti on sitten mahdollista kiivetä ensi kesänä. Saapa nähdä kuinka käy. Jäähdyttelin sitten vielä Salakaadolla eikä sekään enää mennyt, joten voimat olivat aika loppu. Otin köydet pois ja kamoja pakatessa tuli oksettava olo. Reitin täytyy siis olla juuri sopiva kun pääsee tuollaiseen olotilaan. Mutta mahtavaa kun kiipeily alkaa taas kulkea pitkästä aikaa.

Pate ja Hessun hamppari Salmirannassa

 

Pate ja Rakula Kanavuoressa. Enää ei tarennut T-paidalla.

 

Jani yrittää Hullunkuri "directiä" Halsvuoressa

Harri ja Karisma Halsvuoressa.

Paavalinvuoren kanttirojekti iltavaloissa.

Pulterointia

Jaa joo kiikkuja. No ohan sitä tullu vähä yritettyä boulderoida, kun ei lenssussa ole urheilua uskaltanu harrastaa :) No nyt alkaa onneksi lenssu pikkuhiljaa helpottaa niin jospa tässä sitte halattas murikoita hieman lisää. Tavotteena olis tälle syksylle kiivetä joku seiskan pulteri tästä lähimetsistä. Hei sanoinkos mie tuommosen ääneen. No keles nythä se on sitte vissiin yritettävä toteuttaa.

Tuolla Kaniksessa on yrkätty jo muutamaan otteeseen vuosien saatossa tuota Rakulaa, mutta vahvasti se on lyöny vastaan. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että toppia päästään hivelemään tai ainaki suunnittelemaan semmosta. Ollaan siis lähellä, mutta ah niin kaukana. No toinen hieman helpompi rojekti edellisen vieressä on ollu se Fillari. Greidinä reitillä on 6B+, mutta ainaki meikäläiselle tuntunu lähes yhtä mahottomalta, ku tuo Rakula eli tod näk tuun antamaan reitille tiukemman henk koht greidin ku mitä tuo kirjoihin raapustettu.

Perjantaina käytiin reittejä taas kopasemassa ja mielenkiintosia tuloksia saatiin taas aikaseksi. Eli Fillarilla ei tällä kertaa jalka noussut otteelle ei sitten millään. Toisaalta Rakulalla sitten pysyin saiderissa melkeen joka yrkällä. Siitä ylöspäin yrittäessä on sitten jalkabeetta sen verran hukassa, että yritys on aika säälittävää räpistelyä. Aika kelille arkoja on kyllä varsinkin tuo Fillari. Edellisellä kertaa oli ihan tajuttoman hyvä kitka ja Fillarilla olin jo close but no cigar. Silloin taas Rakulalla en pysyny saiderissa juuri ollenkaan. Tällä kertaa oli taas kosteaa ja ainakaan Fillaria ei ihan helpolla ilman napalmikäsittelyä kuivaksi saa. No katotaan jos sais lähiaikoina jotain edistystä aikaseksi.

Meitsi puristaa Fillarin sloupista

Ja hyväilemässä Rakulan saideria

Paten tyylinäyte Rakulalla 

Kiikkuja ja fotoja

Ohan tässä pari kertaa päässy boulderille, mutta muuten liikuntaa alotellessa iski sitte yllättäen syyslenssu. Kanavuoressa yrkkäilin Fillaria ja Rakulaa, mutta eipä niistä ole paljoa ollu uutisoinnin aihetta. Molemmissa tosin pääsin yhen muuvin pidemmälle.

Jani roikkuu Jujun 7B toppi "kahvoissa". Ei männy ihan vielä.

 

Panostin sitten joutessani oheistoimintaan. Eli hommasin ekan digijärkkärin. Ohan mulla lojunu nurkassa tuo Canonin F1, mutta eipä sillä ole jaksanu ainakaan viiteen vuoteen kuvia ottaa. Rouvan kans ollu puhetta, että pitäis hommata parempi digikamera ihan vaan perheen kuvausta vartenkin, mutta jääny sitte rojektiksi, kun hinta ei kuitenkaan ole ihan takataskusta kaivettavalla tasolla(tai siis ainakaan mulle).

Niin mutta net anttilan pimeistä hinnoista bongasin tuommosen Canon 600d paketin kahella lasilla ja hinta oli vain vaivaiset 499.9. No pakkohan se oli ostaa kun halvalla saa ;) No siinähän se meni sitten viikonloppu mukavasti asetuksia opetellessa ja kuvia räpsiessä. Kyllähän sitä neljässä päivässä oli saanu otettua vajaan 300 kuvaa. Olis muuten filminä ollu aika kallista tuo asetusten opettelu. No joo mutta tässäpä pari ruutua ihmeteltäväksi. Ihan kivaa jälkeä saa aikaseksi tuolla kittilinssilläki, vaikka odotukset ei ollu kovin korkealla.

 

Tässäpä sitten tämä meikän harrastepaketti.

Kukkakuva kittilinssin makrolla. Ihan hauskasti näkyy aamukaste oikeanpuoleisessa kukassa.

Sisäkukka 40mm lasin makrolla. Aika hyvin piirtää kyllä tämäkin linssi.

Syksyn viimeinen omena. Kittilinssi ja tais olla vielä automaattiohjelma.

Varaston seinustan kukkia. Tässä pitiki heittää manuaalille. Kittilinssi(24mm), aukko 4, iso 400 ja 1/3s valotus.

Ekat ulkoilut

No niin päästiinhän sitä soffalta. Käytiin Janin kans ihmettelemässä Kanavuoren Tradwallin kovia, mutta voi miten hienoja reittejä. Janihan se oli sieltä jo pari linjaa lähettäny, mutta mie en ole muuta kun bouldereilta ihmetelly, että ohan siinä seinää tuossaki. Tavotteena oli nyt vaan yläköydellä saada vähän kiipeilymetrejä ihan oikealla kivellä ;)

Kanavuoren greidit on aika tiukkiksia. Tästä hyvänä esimerkkinä linja mitä yrkkäsin Natura. Greidinä alunperin 5+ ja reitin kiivenneiltä linja saanu arvioiksi 6a+ - 6b. Noo mutta eipä ne taida greidit olla niin kauhean tärkeitä muuta ku kaljottelupöydissä. Tiedoksi vaan mahdollisille yrittäjille, notta kannattaa 27cragsistä tsekata minkälaista hajontaa ja kommentteja reitti on saanu ennenkö lähtee on sight yrittään.

No yllättäen meikällä kiipeily ei kulkenu. Kuuden viikon tauko saa ihmeitä aikaan... Sain nyt kuitenki muuvit tehtyä reittiin ja olihan muutes aika hieno ja epätavallinen linja suomalaiseen graniittikiipeilyyn. Varsinkin loppu oikein kunnon hero kiipeilyä pikku hänkillä ja isoilla kahvoilla. Ihan parasta mahtavuutta :) Tätä lissää. Jos vaikka ens viikolla pääsis uuestaan.

Jani kopas ensin yläköydellä kertaalleen Vihreä linja reittiä ja aika jämäkän näkönen kruksi näytti siinä olevan. Mies tuli alas ja tuumaili, notta mitäs jos kokeilee liidata. Mie kiipesin sitte uuestaan sitä Naturaa ja Jani lepäili varmistellessa. Sitte lähtiki oikiaa yrkkää. Alun katon ylitys meni mallikkaasti ja sitten mies latoi piissejä sen verran seinään, että kestää pannuttaa. Otti viimeset puhallukset ja lähti yrittään, mutta ei - ei saanu muuvia kulkemaan ja piti pakittaa takasi katon alle ihmettelemään. Vähän aikaa ravisteli ja sitte uuestaan. Sehän meni hienosti pikku ähinällä. Aikasta jämäkän näkönen linja ja tiukka lähetys. Ei voi muuta sanua ku HYÄ HYÄ!

Härömiehet pelleilemässä narujen kanssa

 

Pientä psyykkausta ennen lähtöä

Äksön shot. Kruksi lähössä.

Kanavuori ghettoilua

Lenssu jatkuu vielä kohtuu tiukkana. Vasta olluki kuukauden päivät. No mutta tänään oli pakko uhmata lenssua ja käydä vähän fiilistelemässä Kanavuoressa. Lämppäillessä Luiska reitillä lipsahti jalka ja melkeen pers edellä sturtsasin parista metristä. No onneksi en ihan osunu siihen jonkun ystävällisen sielun jättämään ulosteeseen. Sitten piti ottaa Fillariin pari yrkkää ja nyt sain slouppis areten pidettyä, mutta takapuoli ei venyny tarpeeksi, jotta olisin saanu jalan nostettua jalkikselle.

Jani jo työsti Rakulaa ja mie siirryin sille kans, ettei kaikki voimat olis menny Fillarille. Muutaman läheltä piti vedon jälkeen ajattelin jättää koko homman sikseen ja seurata Janin sisukasta yritystä. Ukko sai joka yrityksellä vasemman käden pystylistan (mistä meikä tippuili) pidettyä ja pääsi antamaan muutaman kunnon yrkän seuraavalle oikean käden krimpperille. Parin läheltä piti yrkän jälkeen mies saikin krimpin pidettyä ja yritti tehdä seuraavaa oikean käden siirtoa paremmalle otteelle. No ohihan se meni ja alas tultiin, mutta nyt on kyllä lähetys jo aikasta lähellä. Ite piti sitte laittaa vielä pari yrkkää ja sainki pystylistan pidettyä, mutta oikea jalka ei noussu tarpeeksi ylös että olisin saanu sen otteelle. Pitää varmaan käydä venyttelemään...

Fillarin mahtava slouppiskantti. On se kyllä aika timanttinen reitti greidiinsä(6B+) nähden. Ja beetta on niin kinkkinen, että jos et saa sekvenssiä kohilleen niin ei oo kyllä menossa.