Ghettoboulderilla tuli Rakulaa yrkkäiltyä sen verran kovasti, notta hermo meni ja piti löytää jotain muuta. Niinpä siirryttiin Pitsalähetille. Siinä on käyty nyt muutaman kerran ja beetta alkaa olla kohtuu hyvin hanskassa. Vielä ei tosin tulosta ole syntyny kun helpomimlla linjoilla.
Pitsalähetin seisomalähdön kruksiveto on meikälle jotenki tosi herkkää kamaa. Ekalla visiitillä jäin otteelta ehkä sentin päähän. Tokalla kerralla hyppäsin joka kerta liikaa ulos seinästä eikä siinä ollu mitään mahollisuuksia pitää otteesta kiinni. Sitte saatiin Mikko vahvistukseksi ja sehän keksiki heti kohtuu toimivan beetan ja seuraavalla visiitillä onnistuikin lähettämään seisomalähdön. Mikon beetassa ei hypätä, vaan noustaan mahollisimman korkealle seisomaan ja dynaamisesti siirretään käsi otteelle. No herkkäähän son ja viimeksi vedin yli, ali, vasemmalle, oikealle ja painopiste liikaa ulkona - eli ei pystyny. No jospa ens kerralla. Istumalähön linkitys ei ole mulle ollu mitenkään hirveän vaikeaa, mutta kyllähän se pumputtaa ja "hyppy" olis syytä olla kunnossa ennen linkitys yrkkää. No toivottavasti ei pariin viikkoon sada kovin paljoa lunta niin saatas reitti pakettiin...
Nii joo mutta tulihan siinä samalla tehtyä lämppäröidessä pari 6A:n lähetystä ja jopa yks ensinousu eli Rainbow Vladimir. Siinähän oliki ihan hauskoja muuveja 6A:n reitiksi. Käykäähän tsekkaan varsin jos greidi on lähellä sydäntä. Tästä voi hakea henkeä reitille :) http://areena.yle.fi/tv/2039315
Tässäpä sitte vielä viteolla meidän yrkkiä Pitsalähetille.
pitsalähetti yrkkää from Juuso Raekallio on Vimeo.
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
On se tasonnosto tiukassa
Tässä on nyt syksyn boulderkausi kokolailla puolivälissä ja melkeen tähän päivään on menty heinä/elokuun taukoilusta palautellessa. Väittäsin, että nyt on hitusen verran kovempi böylderkunto kun mitä kevätpuoliskolla eli meikällä ikinä. Vuoden vaihteessa päätin, että tänä kesänä pitää 7A äsähtää tai 7a tai no tietysti molemmat olis kiva, mutta se oli ehkä vähän utopistinen tavote ottaen huomioon, että Juhannuksen huitteille oli varattu aikaa toisen lapsen syntymälle.
Kun kuus vuotta sitte muutettiin Oulun lakeuksilta tänne Keski-Maahan, mietin kehittäväni itseni vielä joskus seiskan puolelle. Arvelin sen ottavan kolmesta neljään vuoteen reeniä sen hetkisestä vitosen red point kuosista. No väärin meni veikkaukset. Tässä sitä ollaan ovia kolkuttelemassa näin kuuden vuoden jälkeen. Matkalle tietysti mahtuu monta mutkaa. Yks jalan katkeaminen, perheen lisäykset ja paljon muuta säätöä, mitä ilman tietysti olisi voinut päästä tavoitteeseen nopeammin. Mutta hei, miten tärkeää tässä kiipeilyssä sitten lopun perin on runtata itseään kuosiin kaiken muun kustannuksella. Let's face it niinku jorpakon takana sanotaan. Meillä on tässä maassa kuitenki vaan yks, HUOM YKS ammattikiipeilijä, jolloin sillä kehittymisellä tietysti on merkitystä. Meikän elämähän nyt ei varmaan paljoa siitä muutu satunko kiipeämään seiskaa vai kutosta, mutta jotenki on kuitenki kiva kehittyä siinä mitä tekee ja ohan se kiipeily kyllä hiton hieno laji, vaikka siinä hiki tuleekin.
Niin no nyt kun on päästy perustelemasta greidien jahtaamista niin sitte reeneihin. Eli jotenki tuntuu siltä, että vasta nyt kun oon lajia 14 vuotta harrastanu pystyn alottamaan treenaamisen ihan oikeasti. Heh voi kuulostaa hauskalta, mutta näin se vaan on. Ehkä jos isi olis laittanu 10 vuotiaana kville kiipeemään olis fysiikka ollu teini-iässä siinä kuosissa, että kehittyminen nopeasti seiskan kiipeilijäksi olis ollu mahollista. Mutta kun ei laittanu niin sormien, käsien ja koko yläkropan kehittyminen kestämään kovaa rasitusta on ottanut oman aikansa.
Keväällä testasin ekaa kertaa tehdä 100 leukaa ja kovillehan se otti, mutta parissa päivässä siitä palautui. Se ottaa kuitenki mulla vielä niin koville, että jos veinaan treenata 3-4 kertaa viikkoon ei sitä ole mahdollista liittää treeneihin. Niinpä kehitin tuossa vähän monipuolisemman ja kevyemmän reenin. Teen 5x50 eli 50 toistoa leukaa, punnerrusta, vatsaa, selkää ja yhen jalan kyykkyä jumppapallolla avitettuna(eli vapaa jalka takana jumppapallon päälle ja laskeudutaan työtä tekevällä jalalla 90 asteen polvikulmaan. Säästetään vanhuksen polvia...). Niin kyllähän meikän viikkoon kuuluu paljon muutakin eli kirjotetaanpa sitte vähä auki sitä reeniä:
Meitsin viikko tällä hetkellä tai ainaki tavote :)
- 4x boulder harjote tai projektin yrittämistä
- 2-4 x tuo edellä mainittu kuntopiiri
- 1-2 x venyttely, jooga tai muu vastaava huoltava harjotus
Tartutaanpas sitten heti tuohon ekaan eli boulder harjoitteisiin. Tässä nyt olis tarkotuksena, että tekisin pari kertaa viikossa kovan harjotteen eli yrkkää rojektille niin kovaa ku kropasta lähtee ja sitte pari kertaa sisällä tms helpompaa ja enemmän. Tuostahan nopealla laskutoimituksella saa max 10 "treeniä" viikkoon eli parina päivänä on tehtävä kaks reeniä. No mutta tämmöstäpä sitä on nyt sitte tullu puuhailtua. Saa nähä mihin näillä reeneillä päästään, mutta boulderilla on nyt tavotteena se 7A ennen kauden loppua. Jospa se vielä menis.
Kun kuus vuotta sitte muutettiin Oulun lakeuksilta tänne Keski-Maahan, mietin kehittäväni itseni vielä joskus seiskan puolelle. Arvelin sen ottavan kolmesta neljään vuoteen reeniä sen hetkisestä vitosen red point kuosista. No väärin meni veikkaukset. Tässä sitä ollaan ovia kolkuttelemassa näin kuuden vuoden jälkeen. Matkalle tietysti mahtuu monta mutkaa. Yks jalan katkeaminen, perheen lisäykset ja paljon muuta säätöä, mitä ilman tietysti olisi voinut päästä tavoitteeseen nopeammin. Mutta hei, miten tärkeää tässä kiipeilyssä sitten lopun perin on runtata itseään kuosiin kaiken muun kustannuksella. Let's face it niinku jorpakon takana sanotaan. Meillä on tässä maassa kuitenki vaan yks, HUOM YKS ammattikiipeilijä, jolloin sillä kehittymisellä tietysti on merkitystä. Meikän elämähän nyt ei varmaan paljoa siitä muutu satunko kiipeämään seiskaa vai kutosta, mutta jotenki on kuitenki kiva kehittyä siinä mitä tekee ja ohan se kiipeily kyllä hiton hieno laji, vaikka siinä hiki tuleekin.
Niin no nyt kun on päästy perustelemasta greidien jahtaamista niin sitte reeneihin. Eli jotenki tuntuu siltä, että vasta nyt kun oon lajia 14 vuotta harrastanu pystyn alottamaan treenaamisen ihan oikeasti. Heh voi kuulostaa hauskalta, mutta näin se vaan on. Ehkä jos isi olis laittanu 10 vuotiaana kville kiipeemään olis fysiikka ollu teini-iässä siinä kuosissa, että kehittyminen nopeasti seiskan kiipeilijäksi olis ollu mahollista. Mutta kun ei laittanu niin sormien, käsien ja koko yläkropan kehittyminen kestämään kovaa rasitusta on ottanut oman aikansa.
Keväällä testasin ekaa kertaa tehdä 100 leukaa ja kovillehan se otti, mutta parissa päivässä siitä palautui. Se ottaa kuitenki mulla vielä niin koville, että jos veinaan treenata 3-4 kertaa viikkoon ei sitä ole mahdollista liittää treeneihin. Niinpä kehitin tuossa vähän monipuolisemman ja kevyemmän reenin. Teen 5x50 eli 50 toistoa leukaa, punnerrusta, vatsaa, selkää ja yhen jalan kyykkyä jumppapallolla avitettuna(eli vapaa jalka takana jumppapallon päälle ja laskeudutaan työtä tekevällä jalalla 90 asteen polvikulmaan. Säästetään vanhuksen polvia...). Niin kyllähän meikän viikkoon kuuluu paljon muutakin eli kirjotetaanpa sitte vähä auki sitä reeniä:
Meitsin viikko tällä hetkellä tai ainaki tavote :)
- 4x boulder harjote tai projektin yrittämistä
- 2-4 x tuo edellä mainittu kuntopiiri
- 1-2 x venyttely, jooga tai muu vastaava huoltava harjotus
Tartutaanpas sitten heti tuohon ekaan eli boulder harjoitteisiin. Tässä nyt olis tarkotuksena, että tekisin pari kertaa viikossa kovan harjotteen eli yrkkää rojektille niin kovaa ku kropasta lähtee ja sitte pari kertaa sisällä tms helpompaa ja enemmän. Tuostahan nopealla laskutoimituksella saa max 10 "treeniä" viikkoon eli parina päivänä on tehtävä kaks reeniä. No mutta tämmöstäpä sitä on nyt sitte tullu puuhailtua. Saa nähä mihin näillä reeneillä päästään, mutta boulderilla on nyt tavotteena se 7A ennen kauden loppua. Jospa se vielä menis.
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Lissää boulderointia
Tarkotuksena oli käydä kiipeämässä trädiä jossain vähän kauempana, mutta sään haltija ei ollut armollinen sen suunnitelman suhteen. Plan b oli sporttikiipeilyä Pataman kalliolla, mutta sekin oli märkä joten päädyttiin sitten boulderoimaan 28.7:lle. Edellisestä käynnistä oli meikäläisellä vierähtäny vasta 3 vuotta, joten kivahan se oli käydä testaamassa onko kehitys kehittynyt. Ja olihan se - siis kehittynyt. Ihmeellistä tällä kertaa oli se, että koko tän kuuden vuoden aikana, mitä näitä Keski-Suomen metsiä on kiipeilymielellä tullut koluttua tämä oli varmaan toinen kerta kun olen törmännyt näin moneen boulderoijaan yhdellä boulderpaikalla. Siellähän meitä oli siis yhteensä kaikki kuusi.
Lämppäriksi kaavailtiin Granit fighting man reittiä ja Petrus sen lähettikin tyylikkäästi. Mie otin pari yrkkää ja jänistin pikkusen ennen toppia eli ei tullu tikkiä ei. Hitsi vieköön olishan se nyt pitäny lähettää. No jos sitte kolmen vuoden päästä ;) Sitte testattiin Kuhan julmaa ja ohan kyllä hienon olonen reitti. Alku on vaan niin herkkä, että piti ottaa varmaan viis yrkkää, että pääsi ees kiveen kiinni kunnolla. Muutama yrkkä siihen sitten laitettiin, mutta kumpikaan ei päässy yrittään kruksin vetoa, joten päätettiin vaihtaa kiveä.
Seuraavaksi mentiin Egoterroristi kivelle. Lauri ja Päivi tulivat myös ihmettelemään jalitsujen puutetta. Nuo helpommat linjat oliki tullu kaikki siitä jo kiivettyä, mutta Lentoterroristia ja Egoterroristia en ollu koskaan oikein tajunnut. Niissä ei vaan ollut kasvanut tarpeeksi otteita. No mutta nyt oli näköjään asenneilmasto muuttunut sen verran, että riittävä määrä otteita tuntui löytyvän. Petrus yritti Egoterroristia ja Lauri lähetti Lentoterroristin ja heti kohta Egoterroristin. Oliskohan mulla ollu neljäs yrkkä kun sain Lentoterroristin kiivettyä. Hauska linja. Yhtäkään hyppylähtöä en ole aikaisemmin kiivennyt, joten uutta tuokin. Petrus ei Egoterroristia kovasta yrityksestä huolimatta saanut menemään. Minäkin testasin sitä vain sen verran, että totesin säästäväni mieluummin paukkuja Harmonialle.
Harmonialla en viimeksi saanut tehtyä ensimmäistä muuvia kunnolla, kun en vaan pysynyt oikean käden krimppilistassa. No nyt pääsin melkein suoraan ihmettelemään viimestä dynaamista roiskaisua toppiin. Mutta siinäpä se sitten olikin. Jotenki ei vaan ymmärtäny miten siitä pitäisi toppiin kiskaista. Vasemmalla kädellähän se sitten loppujen lopuksi oli. Tai niin se tuo Lauri sen ainakin lähetti. Mulla oli siis seisomalähtö close but no cigar. Taitaa olla pakko käydä tälle syksylle uudestaan kokeilemassa. Sitten alkoikin sataa ja voitiin lähteä hyvillä mielin kotia. Tulipahan ainaki ulkoilua ja reipasta mieltä, vaikka lähetyksiä ei tullutkaan kun yks koko päivälle.Harvemmin sitä toimistorotta pääsee seittemäksi tunniksi ulos kerrallaan.
Lämppäriksi kaavailtiin Granit fighting man reittiä ja Petrus sen lähettikin tyylikkäästi. Mie otin pari yrkkää ja jänistin pikkusen ennen toppia eli ei tullu tikkiä ei. Hitsi vieköön olishan se nyt pitäny lähettää. No jos sitte kolmen vuoden päästä ;) Sitte testattiin Kuhan julmaa ja ohan kyllä hienon olonen reitti. Alku on vaan niin herkkä, että piti ottaa varmaan viis yrkkää, että pääsi ees kiveen kiinni kunnolla. Muutama yrkkä siihen sitten laitettiin, mutta kumpikaan ei päässy yrittään kruksin vetoa, joten päätettiin vaihtaa kiveä.
Seuraavaksi mentiin Egoterroristi kivelle. Lauri ja Päivi tulivat myös ihmettelemään jalitsujen puutetta. Nuo helpommat linjat oliki tullu kaikki siitä jo kiivettyä, mutta Lentoterroristia ja Egoterroristia en ollu koskaan oikein tajunnut. Niissä ei vaan ollut kasvanut tarpeeksi otteita. No mutta nyt oli näköjään asenneilmasto muuttunut sen verran, että riittävä määrä otteita tuntui löytyvän. Petrus yritti Egoterroristia ja Lauri lähetti Lentoterroristin ja heti kohta Egoterroristin. Oliskohan mulla ollu neljäs yrkkä kun sain Lentoterroristin kiivettyä. Hauska linja. Yhtäkään hyppylähtöä en ole aikaisemmin kiivennyt, joten uutta tuokin. Petrus ei Egoterroristia kovasta yrityksestä huolimatta saanut menemään. Minäkin testasin sitä vain sen verran, että totesin säästäväni mieluummin paukkuja Harmonialle.
Harmonialla en viimeksi saanut tehtyä ensimmäistä muuvia kunnolla, kun en vaan pysynyt oikean käden krimppilistassa. No nyt pääsin melkein suoraan ihmettelemään viimestä dynaamista roiskaisua toppiin. Mutta siinäpä se sitten olikin. Jotenki ei vaan ymmärtäny miten siitä pitäisi toppiin kiskaista. Vasemmalla kädellähän se sitten loppujen lopuksi oli. Tai niin se tuo Lauri sen ainakin lähetti. Mulla oli siis seisomalähtö close but no cigar. Taitaa olla pakko käydä tälle syksylle uudestaan kokeilemassa. Sitten alkoikin sataa ja voitiin lähteä hyvillä mielin kotia. Tulipahan ainaki ulkoilua ja reipasta mieltä, vaikka lähetyksiä ei tullutkaan kun yks koko päivälle.Harvemmin sitä toimistorotta pääsee seittemäksi tunniksi ulos kerrallaan.
Patamalla oli lähetyskelit kohillaan. Vettä valui melkeen norona kallion pintaa.
Vanhus paikkaa jänteiden heikkouksia
Graniittitaistelija
Petrus vetää näytöstyyliin
Kuhan julma on aika julman näkönen
Petruksen tyylinäyte
Herkkää on. Hyvä kun pysyy seinällä.
Lauri näyttää mallia Egoterroristilla
Petrus kasaa komian paketin.
Pitkän miehen beetta on hieman erin näkönen ;) Pädejä ainaki oli tarpeeksi tuolle kivelle.
Lauri ja Harmonian istumalähtö
On makeita muuveja
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Pulterointia
Jaa joo kiikkuja. No ohan sitä tullu vähä yritettyä boulderoida, kun ei lenssussa ole urheilua uskaltanu harrastaa :) No nyt alkaa onneksi lenssu pikkuhiljaa helpottaa niin jospa tässä sitte halattas murikoita hieman lisää. Tavotteena olis tälle syksylle kiivetä joku seiskan pulteri tästä lähimetsistä. Hei sanoinkos mie tuommosen ääneen. No keles nythä se on sitte vissiin yritettävä toteuttaa.
Tuolla Kaniksessa on yrkätty jo muutamaan otteeseen vuosien saatossa tuota Rakulaa, mutta vahvasti se on lyöny vastaan. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että toppia päästään hivelemään tai ainaki suunnittelemaan semmosta. Ollaan siis lähellä, mutta ah niin kaukana. No toinen hieman helpompi rojekti edellisen vieressä on ollu se Fillari. Greidinä reitillä on 6B+, mutta ainaki meikäläiselle tuntunu lähes yhtä mahottomalta, ku tuo Rakula eli tod näk tuun antamaan reitille tiukemman henk koht greidin ku mitä tuo kirjoihin raapustettu.
Perjantaina käytiin reittejä taas kopasemassa ja mielenkiintosia tuloksia saatiin taas aikaseksi. Eli Fillarilla ei tällä kertaa jalka noussut otteelle ei sitten millään. Toisaalta Rakulalla sitten pysyin saiderissa melkeen joka yrkällä. Siitä ylöspäin yrittäessä on sitten jalkabeetta sen verran hukassa, että yritys on aika säälittävää räpistelyä. Aika kelille arkoja on kyllä varsinkin tuo Fillari. Edellisellä kertaa oli ihan tajuttoman hyvä kitka ja Fillarilla olin jo close but no cigar. Silloin taas Rakulalla en pysyny saiderissa juuri ollenkaan. Tällä kertaa oli taas kosteaa ja ainakaan Fillaria ei ihan helpolla ilman napalmikäsittelyä kuivaksi saa. No katotaan jos sais lähiaikoina jotain edistystä aikaseksi.
Tuolla Kaniksessa on yrkätty jo muutamaan otteeseen vuosien saatossa tuota Rakulaa, mutta vahvasti se on lyöny vastaan. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että toppia päästään hivelemään tai ainaki suunnittelemaan semmosta. Ollaan siis lähellä, mutta ah niin kaukana. No toinen hieman helpompi rojekti edellisen vieressä on ollu se Fillari. Greidinä reitillä on 6B+, mutta ainaki meikäläiselle tuntunu lähes yhtä mahottomalta, ku tuo Rakula eli tod näk tuun antamaan reitille tiukemman henk koht greidin ku mitä tuo kirjoihin raapustettu.
Perjantaina käytiin reittejä taas kopasemassa ja mielenkiintosia tuloksia saatiin taas aikaseksi. Eli Fillarilla ei tällä kertaa jalka noussut otteelle ei sitten millään. Toisaalta Rakulalla sitten pysyin saiderissa melkeen joka yrkällä. Siitä ylöspäin yrittäessä on sitten jalkabeetta sen verran hukassa, että yritys on aika säälittävää räpistelyä. Aika kelille arkoja on kyllä varsinkin tuo Fillari. Edellisellä kertaa oli ihan tajuttoman hyvä kitka ja Fillarilla olin jo close but no cigar. Silloin taas Rakulalla en pysyny saiderissa juuri ollenkaan. Tällä kertaa oli taas kosteaa ja ainakaan Fillaria ei ihan helpolla ilman napalmikäsittelyä kuivaksi saa. No katotaan jos sais lähiaikoina jotain edistystä aikaseksi.
Meitsi puristaa Fillarin sloupista
Ja hyväilemässä Rakulan saideria
Paten tyylinäyte Rakulalla
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Kiikkuja ja fotoja
Ohan tässä pari kertaa päässy boulderille, mutta muuten liikuntaa alotellessa iski sitte yllättäen syyslenssu. Kanavuoressa yrkkäilin Fillaria ja Rakulaa, mutta eipä niistä ole paljoa ollu uutisoinnin aihetta. Molemmissa tosin pääsin yhen muuvin pidemmälle.
Panostin sitten joutessani oheistoimintaan. Eli hommasin ekan digijärkkärin. Ohan mulla lojunu nurkassa tuo Canonin F1, mutta eipä sillä ole jaksanu ainakaan viiteen vuoteen kuvia ottaa. Rouvan kans ollu puhetta, että pitäis hommata parempi digikamera ihan vaan perheen kuvausta vartenkin, mutta jääny sitte rojektiksi, kun hinta ei kuitenkaan ole ihan takataskusta kaivettavalla tasolla(tai siis ainakaan mulle).
Niin mutta net anttilan pimeistä hinnoista bongasin tuommosen Canon 600d paketin kahella lasilla ja hinta oli vain vaivaiset 499.9. No pakkohan se oli ostaa kun halvalla saa ;) No siinähän se meni sitten viikonloppu mukavasti asetuksia opetellessa ja kuvia räpsiessä. Kyllähän sitä neljässä päivässä oli saanu otettua vajaan 300 kuvaa. Olis muuten filminä ollu aika kallista tuo asetusten opettelu. No joo mutta tässäpä pari ruutua ihmeteltäväksi. Ihan kivaa jälkeä saa aikaseksi tuolla kittilinssilläki, vaikka odotukset ei ollu kovin korkealla.
Jani roikkuu Jujun 7B toppi "kahvoissa". Ei männy ihan vielä.
Niin mutta net anttilan pimeistä hinnoista bongasin tuommosen Canon 600d paketin kahella lasilla ja hinta oli vain vaivaiset 499.9. No pakkohan se oli ostaa kun halvalla saa ;) No siinähän se meni sitten viikonloppu mukavasti asetuksia opetellessa ja kuvia räpsiessä. Kyllähän sitä neljässä päivässä oli saanu otettua vajaan 300 kuvaa. Olis muuten filminä ollu aika kallista tuo asetusten opettelu. No joo mutta tässäpä pari ruutua ihmeteltäväksi. Ihan kivaa jälkeä saa aikaseksi tuolla kittilinssilläki, vaikka odotukset ei ollu kovin korkealla.
Tässäpä sitten tämä meikän harrastepaketti.
Kukkakuva kittilinssin makrolla. Ihan hauskasti näkyy aamukaste oikeanpuoleisessa kukassa.
Sisäkukka 40mm lasin makrolla. Aika hyvin piirtää kyllä tämäkin linssi.
Syksyn viimeinen omena. Kittilinssi ja tais olla vielä automaattiohjelma.
Varaston seinustan kukkia. Tässä pitiki heittää manuaalille. Kittilinssi(24mm), aukko 4, iso 400 ja 1/3s valotus.
maanantai 26. elokuuta 2013
Ekat ulkoilut
No niin päästiinhän sitä soffalta. Käytiin Janin kans ihmettelemässä Kanavuoren Tradwallin kovia, mutta voi miten hienoja reittejä. Janihan se oli sieltä jo pari linjaa lähettäny, mutta mie en ole muuta kun bouldereilta ihmetelly, että ohan siinä seinää tuossaki. Tavotteena oli nyt vaan yläköydellä saada vähän kiipeilymetrejä ihan oikealla kivellä ;)
Kanavuoren greidit on aika tiukkiksia. Tästä hyvänä esimerkkinä linja mitä yrkkäsin Natura. Greidinä alunperin 5+ ja reitin kiivenneiltä linja saanu arvioiksi 6a+ - 6b. Noo mutta eipä ne taida greidit olla niin kauhean tärkeitä muuta ku kaljottelupöydissä. Tiedoksi vaan mahdollisille yrittäjille, notta kannattaa 27cragsistä tsekata minkälaista hajontaa ja kommentteja reitti on saanu ennenkö lähtee on sight yrittään.
No yllättäen meikällä kiipeily ei kulkenu. Kuuden viikon tauko saa ihmeitä aikaan... Sain nyt kuitenki muuvit tehtyä reittiin ja olihan muutes aika hieno ja epätavallinen linja suomalaiseen graniittikiipeilyyn. Varsinkin loppu oikein kunnon hero kiipeilyä pikku hänkillä ja isoilla kahvoilla. Ihan parasta mahtavuutta :) Tätä lissää. Jos vaikka ens viikolla pääsis uuestaan.
Jani kopas ensin yläköydellä kertaalleen Vihreä linja reittiä ja aika jämäkän näkönen kruksi näytti siinä olevan. Mies tuli alas ja tuumaili, notta mitäs jos kokeilee liidata. Mie kiipesin sitte uuestaan sitä Naturaa ja Jani lepäili varmistellessa. Sitte lähtiki oikiaa yrkkää. Alun katon ylitys meni mallikkaasti ja sitten mies latoi piissejä sen verran seinään, että kestää pannuttaa. Otti viimeset puhallukset ja lähti yrittään, mutta ei - ei saanu muuvia kulkemaan ja piti pakittaa takasi katon alle ihmettelemään. Vähän aikaa ravisteli ja sitte uuestaan. Sehän meni hienosti pikku ähinällä. Aikasta jämäkän näkönen linja ja tiukka lähetys. Ei voi muuta sanua ku HYÄ HYÄ!
Kanavuoren greidit on aika tiukkiksia. Tästä hyvänä esimerkkinä linja mitä yrkkäsin Natura. Greidinä alunperin 5+ ja reitin kiivenneiltä linja saanu arvioiksi 6a+ - 6b. Noo mutta eipä ne taida greidit olla niin kauhean tärkeitä muuta ku kaljottelupöydissä. Tiedoksi vaan mahdollisille yrittäjille, notta kannattaa 27cragsistä tsekata minkälaista hajontaa ja kommentteja reitti on saanu ennenkö lähtee on sight yrittään.
No yllättäen meikällä kiipeily ei kulkenu. Kuuden viikon tauko saa ihmeitä aikaan... Sain nyt kuitenki muuvit tehtyä reittiin ja olihan muutes aika hieno ja epätavallinen linja suomalaiseen graniittikiipeilyyn. Varsinkin loppu oikein kunnon hero kiipeilyä pikku hänkillä ja isoilla kahvoilla. Ihan parasta mahtavuutta :) Tätä lissää. Jos vaikka ens viikolla pääsis uuestaan.
Jani kopas ensin yläköydellä kertaalleen Vihreä linja reittiä ja aika jämäkän näkönen kruksi näytti siinä olevan. Mies tuli alas ja tuumaili, notta mitäs jos kokeilee liidata. Mie kiipesin sitte uuestaan sitä Naturaa ja Jani lepäili varmistellessa. Sitte lähtiki oikiaa yrkkää. Alun katon ylitys meni mallikkaasti ja sitten mies latoi piissejä sen verran seinään, että kestää pannuttaa. Otti viimeset puhallukset ja lähti yrittään, mutta ei - ei saanu muuvia kulkemaan ja piti pakittaa takasi katon alle ihmettelemään. Vähän aikaa ravisteli ja sitte uuestaan. Sehän meni hienosti pikku ähinällä. Aikasta jämäkän näkönen linja ja tiukka lähetys. Ei voi muuta sanua ku HYÄ HYÄ!
Härömiehet pelleilemässä narujen kanssa
Pientä psyykkausta ennen lähtöä
Äksön shot. Kruksi lähössä.
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Ylös, ulos ja lenkille
Kait se pitääs sitte sohvalta ponnistaa. Tässä on nyt kuukauden päivät ja kolme lääkärikäyntiä menny vähän arvuutellessa mitäs ne tämmöset rytmihäiriöt oikein on. Tänään pääsin sitte kardiologille ja olihan kohtuu vakuuttava setä. Kuunteli sydäntä ja katteli labratuloksia ja tuumas vaan, notta nämä on semmosia hyvän laatuisia lisälyöntejä. Ei muuta ku lähet liikkumaan ja juot sitä kahvia vähemmän. No sitä mie vähä itekki tuossa reilu viikko sitten arvelin ja nyt mennään toista viikkoa ilman kahvia ja herätyskelloa ja ainaki
pari viikkoa yritän olla vielä ilman kahvia. Herätyskellon taidan jättää kokonaan pois kun tuntuu nuo lapsukaiset herättävän tarpeeksi ajoissa muutenkin. Rytmihäiriöitä on kyllä
vieläkin, mutta huomattavasti lievempiä kuin aikasemmin.
Kait se on sitte uskottava ja uskaltauduttava taas pikkuhiljaa reenailun ihmeelliseen maailmaan. Motivaatio on ainaki kasvanu tässä lepoviikkojen aikana. Suunnitelmana olis ny sitte alkuun venytellä ja roikuskella ja sitte käydä kiipeämässä metrejä helpohkoilla reiteillä ja vaikka yläköydellä. Eikhän sitä parissa-kolmessa viikossa pääse lähelle samoja kuntoja mitä tuossa jo oltiin. Kovasti olis hinku mennä rojektille antaan yrkkää, mutta ehkä tässä pitää vähän malttaa. Baby steps vai miten se meni.
Nii kehittelinhän mie tuossa joutessani omatekoisia hitstrippejä kakkosnelosesta. Täytyyhän raportoida miten ne käy toimimaan. ainaki se Hörstin treeniohjelma vaikuttaa ihan tehokkaan kuuloselta. Katotaan uskaltaako sitä alkaa tekemään näillä sormilla.
Kait se on sitte uskottava ja uskaltauduttava taas pikkuhiljaa reenailun ihmeelliseen maailmaan. Motivaatio on ainaki kasvanu tässä lepoviikkojen aikana. Suunnitelmana olis ny sitte alkuun venytellä ja roikuskella ja sitte käydä kiipeämässä metrejä helpohkoilla reiteillä ja vaikka yläköydellä. Eikhän sitä parissa-kolmessa viikossa pääse lähelle samoja kuntoja mitä tuossa jo oltiin. Kovasti olis hinku mennä rojektille antaan yrkkää, mutta ehkä tässä pitää vähän malttaa. Baby steps vai miten se meni.
Nii kehittelinhän mie tuossa joutessani omatekoisia hitstrippejä kakkosnelosesta. Täytyyhän raportoida miten ne käy toimimaan. ainaki se Hörstin treeniohjelma vaikuttaa ihan tehokkaan kuuloselta. Katotaan uskaltaako sitä alkaa tekemään näillä sormilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)