Garmin Fenix 5

Niinku otsikosta näkyy niin Suunto ei jäänyt ranteeseen. Suunto tuntuu yksinkertaistaneen datanäyttöjä vähän liikaakin ja siitäkös minä mieleni pahoitin. En pidä ollenkaan siitä, että joku luulee tietävänsä paremmin mitä minun pitäisi tehdä. No suurinpana tekijänä vaihtoon oli kuitenkin se GPS mokkula Suunnon rannekkeessa, joka ei sopinut ranteeseeni. Suunto 9 varmaan sopisi, mutta hinta on leppoisat 650€. Toisaalta samassa hintaluokassa kaikki muutkin urheilukellojen huippumallit ovat. Huomasin kuitenkin, että edellisen sukupolven Garminin lippulaiva eli Fenix 5 on saatavilla varsin hyvällä hinta/laatu suhteella. Vain pari kymppiä lisää Suunto 5 malliin ja sai tuon Garminin käteensä.

Testailun aikana Garmin julkaisi vielä uuden sukupolven kellon ja tuo Fenix 6 näyttäisi pitävän sisällään ihan mielenkiintoisia ominaisuuksia. No eipä lähdetä kuitenkaan keulimaan. Mitäs siitä Fenix 5 kellosta löytyy ja onko se hyvä? Taas täydelliset omianisuudet löytyy parhaiten youtuben puolelta enkä jaksa niitä tähän alkaa vuodattamaan. Jos verrataan kelloa Suunto 5 malliin niin tässä Fenixissä on lisäksi barometri, jonka ansiosta korkeustiedot ovat varsin tarkkoja(Suunto 9 saa myös barometrillä). Kaiken maailman harjoitusnäyttöjä tuntuu olevan tarjolla pilvin pimein ja kellon asetusten muokkaamiseen saakin kulutettua tunnin jos toisenkin. Tähänkin youtube tarjoaa paljon apua ja niksejä.

Akun kesto on yksi suurimmista tekijöistä kelloa valitessa. Ei kait kukaan jaksa kelloa ladata joka päivä. Puhelimen lataaminenkin on kovvoo hommoo ja kello pitää kuitenkin riisua ja sitten vielä menettää tunnin pari dataa. Saati sitten se, ettei ole aika rautaa ranteeseen sinä aikana. Garmin on saanut akun keston ehkä jopa paremmaksi kuin Suunto. Mutta sitä on ehkä vähän vaikea tarkkaan sanoa. Koska riippuu paljon myös käytöstä. Hyvin samanlaiset akun kestot molemmissa noin viikko.

Reititykseen on panostettu molemmissa leireissä kovasti ja tulokset ovat hyvin käyttökelpoisia. Molemmissa voi käyttää useaa erilaista reititysmoodia ja heat map reititys on molemmissa käytettävissä. Juoksin molempien kellojen kanssa latupohjia ja polkuja ja molempien opastus tuntui varsin toimivalta. Ehkä Suunnossa oli hitusen parempi risteysten näyttö, mutta Fenix 5 plus mallissa(mikä siis nyt Fenix 6 julkaisun jälkeen on se edellisen sukupolven malli), löytyisi värilliset kartat, joka näyttäisi nostavan opastuksen ja suunnistamisen ihan omalle tasolleen.

Kyllä urheilukellosta näyttäisi olevan muutenkin hyötyä. Työkaveri bongasi jakamastani juoksusuorituksesta, että juoksutekniikkani ei ehkä ole ihan terässä. Kadenssi oli nimittäin hitaan puoleinen n 155 askelta minuutissa. Optimaalinen kadenssi olisi 180 ja siinähän onkin jo ihan hyvä ero tuohon minun askeltiheyteeni. Muutamalla lenkillä sitten harjoittelin juoksemaan tiheämmällä askelluksella ja kyllä sillä oikeasti tuntuisi olevan vaikutusta. Olisipa varmaan tuokin jäänyt huomaamatta ilman kelloa. Toinen juttu on sitten se, mitä varten oikeastaan alun perin haaveilinkin kellon hommaavani. Eli pystyisikö sykkeen ja stressin seurannasta huomaamaan taudin yrittävän iskeä. No kyllä siitä ilmeisesti pystyy. Vaikka vaihtelu datassa on niin pientä, ettei sitä oikein ainakaan kännykän ruudulta äkkinäinen erota niin kellopa ilmoitteli noin viikon ennen sairastumista, että harjoittelun tila on tuottamaton. Tämä kuulemma johtuu siitä, että vaikka harjoittelee niin palautuminen ei ole normaalilla tasolla. Tämä nyt on kokemus vain yhden lenssun kohdalta, mutta katsotaan tulevaisuudessa miltä datat näyttää.

Nyt kun syksy saa, ja marraskuun loppupuolen black friday tarjoukset lähestyvät, päädyinkin palauttamaan myös Fenix 5 kellon ja odottelemaan tarjouksia tuosta Fenix 5 plus mallista.

Garmin Fenix 5 paketissaan

Suunto5 part2

Opetellu käyttämään tuota unen seurantaa ja body resources toimintoa. Parina yönä olen luullut nukkuneeni ihan hyvin, mutta kello väitti, että unen laatu on ollut huono ja palautuminen ei juuri minkäänlaista. No selvisi se sitten päivää myöhemmin syykin asiaan. Sain nimittäin viikonloppuna lenssun. Niin se vaan näkyy leposykkeessä jos kropassa on jotain meneillään. Vielä kun oppisi tulkitsemaan tuota ajoissa niin, että onnistuis välttämään lenssun tai pari pitämällä lepopäivää sopivassa kohtaa.

Suunnolla on päätetty, että käyttäjää ei hukuteta dataan vaan Suunto App kännykässä tarjoaa ainoastaan yleisnäkymän datayhteenvedolla. Unen keston, nukahtamis ja heräämisajan, keskisykkeen ja yleisarvion unen laadusta. Garmin näyttää tarjoavan vuorokauden ajalta koko mittausdatan omia analyysejä varten. Tiedä sitten kumpi on parempi lähestymistapa. Ainakaan tähän mennessä ei koko dataa ole osannut kaivata.

Unen seurantaan muuten vielä yksi kikkakolmonen. Kello tunnistaa nukkumaan menon ja heräämisen. Nämä tunnistetaan asettamiesi kellonaikojen sisällä. Eli asetuksista pitää asettaa tavoite nukkumaan menolle ja heräämiselle. Jos asetat tarpeeksi laveat ajat kello osaa jatkaa lepoa vaikka välillä heräisitkin kuselle tai puuhaamaan jotain muuta. Esim nukkumaanmenoaika klo23 ja heräämisaika klo 9:30. Jos nyt käyt seiskan aikaan ylhäällä ja menet takaisin nukkumaan uni jatkuu myös kellon mielestä. Jos taas laitat liian tiukat rajat ja nukutkin pidempään, kello lopettaa herkällä unen seuraamisen tavoiteheräämisajan jälkeen. Parempi laittaa siis väljät ajat.

Toinen kummastuttava datan pihtailu on tuon bodyresources puolen puuttuminen kokonaan tuosta kännyapplikaatiosta. Sehän ois tosi tärkeä noin niinku pidemmällä aikajänteellä ja nyt siitä saa vaan 16h näkymän kellon kautta. Kummaa pihtailua mitatussa datassa.

Suunto App tuntuu muutenkin olevan vähän lasten kengissä. Appista on alettu rakentaa sports-trackerin päälle. Sports-tracker sinänsä on ihan hyvä alusta, mutta kelloissa on niin paljon muutakin dataa mitä sports-tracker ei ole ennen tukenut. No jospa se siitä pikkuhiljaa kuroisi kilpailijoita kiinni. Rohkea veto Suunnolta laittaa sekä kellot, että appis kerralla remonttiin. No työkavereiden mukaan Polar on laittanut uuden lippulaivakellon (Polar Vantage) markkinoille aivan keskeneräisenä. Siitä puuttuu ominaisuuksia ja käyttöliittymäkin vaikutti aika hässäkältä.

Rannesykemittauksen haasteet salilla ja kiivetessä voi aina kuitata käyttämällä sykevyötä. Nämä uuden sukupolven kellot kytkeytyvät lähes kaikkiin bluetoothia käyttäviin urheiluantureihin, joten pakko ei ole ostaa Suunnon omaa sykevyötä vaan voi ostaa Polarin tai Garminin vyön ja kytkeytyä siihen.

Mulla on tuommonen Sports-trackerin sykevyö ja hyvin tuntunut toimivan.

Sainpa aikaiseksi tallentaa kävelylenkin koiran kanssa, sekä sykevyön, että rannemittauksen voimin. Tällaiseen käyttöön rannemittaus toimii ihan kohtuu hyvin. Niinkuin kuvaajasta näkyy niin trendi on aika sama molemmissa. Rannemittauksessa on jotain häröjä, mutta keskiarvoisesti sykkeet on aika lailla hyvät.

Sinisellä sykevyön mittaus ja oranssilla rannemittaus.

Niinkuin viimeksi sanoin kello on hitusen pieni meikän ranteeseen, joten taidan palauttaa kellon ja kokeilla esim Garminia. Vaan vielähän tässä on pari viikkoa aikaa testailla muuten Suunnon palveluita.

Suunto 5 ja reenejä

Otinpa tällaisen härpättimen testiin Gigantista ja tässäpä kokemuksia parilta viikolta kellon kans.

 
Eipä ole ikinä mitään treenaamista kovin rakenteellisesti tullut tehtyä paitsi maratonille joskus parikymmentä vuotta sitten. Silloin noudatin jotain juoksuohjelmaa aika säännöllisesti. Sekin tuli lähinnä tehtyä, koska pelotti lähteä juoksemaan niin pitkää matkaa. Tai no ehkä eniten se että maksaa osallistumisesta eikä sitten pääse maaliin asti.

No joka tapauksessa nyt menin tuommosen värkin hakemaan ja pitäähän sitä nyt sitten ainakin testata. Syitä mahdolliseen kellon hommaamiseen oli tällaisia:
- sykkeen seuranta (kaikki lajit)
- juoksu/hiihtoreittien seuranta ja suunnittelu
- stressin seuranta ja siitä palautuminen
- unen seuranta
- päivittäisen aktiivisuuden määrä arjessa

Onhan mulla tällainen vanha Polar RS200, mutta sillä ei oikein muuta tietoa saa talteen kuin keskisykkeen ja harjoituksen keston. Footpodin virittelemällä voi vielä saada tietoa askeleesta ja kalorinkulutuksesta. Se on kuitenki niin hankalaa, että aika harvoin on tullut sitä viriteltyä. Olen käyttänyt viimeiset vuodet lenkkien träkkäykseen ja harjoituspäiväkirjana sports-trackeria. Tässä ainut huono puoli on se, että lenkillä joutuu raahaamaan kännykkää mukana.

Ominaisuuksia suhteessa hintaan tuntui Suunnossa olevan aikalailla hyvin ja ainakin minun silmään kello vaikutti komialta. Olen reilun vuoden seuraillut näiden urheilukellojen  kehitystä ostoaikeissa. Tällä hetkellä Polar ja Suunto ovat julkaisseet aika nopeaan tahtiin uusia laitteita ja koko ajan on ollut tunne, että ei kannata ostaa kun kohta tulee taas lisää jotain hienoja ominaisuuksia. Ilmeisesti Garmin oli ehtinyt jonkin verran suomalaisten edelle kehityksessä ja nyt on ollut kiire ottaa kilpailija kiinni.

Suunto mainostaa Suunto 5 kelloa kuntoilijan kellona. Top of the line on tällä hetkellä Suunto 9, jossa on paljon erilaisia ominaisuuksia ja se on suunnattu eri toten multisport käyttöön kuten triathlonille. Suunto 5 taas pitää kohderyhmänä kuntoilijoita kuitenkaan unohtamatta GPS ominaisuuksia ja suunnistus mahdollisuutta. Barometri kellosta puuttuu, joten korkeustiedot eivät varmaankaan päätä huimaa. Kellossa on Jyväskyläläisen FirstBeat yrityksen kehittämät algoritmit stressin seurantaan, harjoituksista palautumiseen, unen seurantaan ja Suunnon adaptiivinen kunto-ohjelma aerobisen kunnon kehittämiseen. FirstBeat on kehittänyt monenlaisia kunnon ja hyvinvoinnin seurantaan sopivia mittareita ja heidän sivuiltaan voit tarkistaa missä kelloissa löytyy juuri sinun toivomasi ominaisuudet: https://www.firstbeat.com/en/consumer-products/products/

Tämän syvällisemmin en lähde ominaisuuksia purkamaan. Käy kurkkaamassa tuolta niin saat kattavan selvityksen niistä: https://youtu.be/7-CD4YMCuvk

Ensipuraisuna todettakoon, että unen ja stressin eli voimavarojen mittaus tuntuu toimivan ihan hyvin. Silloin kun kello on kertonut, että voimavarat ovat vähäiset on olotilakin yleensä ollut aika tokkurainen. Nyt kun kuitenkin mietit mihin tarvitsen aerobisen kunnon mittausta, niin kyllä kiipeilijöidenkin olisi hyvä olla kovassa aerobisessa kunnossa. Tarkistakaa vaikka tästä: https://www.climbing.com/skills/training-understanding-heart-rate-zones/

Mittailin vertailun vuoksi yhtä bouldersessiota sekä sykevyöllä, että rannesykkeellä. Tässäpä tulokset kuvaajan muodossa.

Tuosta voisi tuumata, että rannesykemittaus ei toimi kiipeilyssä. Suunnolla töissä oleva kaveri selitti, että rannesykemittaus ei oikein toimi sellaisessa tilanteessa, missä käden lihakset ovat jännittyneenä. Näyttäisi pitävän paikkansa. Juoksu- tai kävelylenkki toimii ihan hienosti. Toki rannesyke ei seuraa ihan yhtä nopsasti sykkeen vaihtelua kuin sykevyö, mutta keskiarvosykkeet tuntuisi olevan ihan kohdallaan ja sykealueella vietetty aikakin  näkyy ihan hyvin.

Tällä hetkellä ainut miinus kellossa on se, että se tuntuisi olevan liian pieni mun ranteeseen. Kellossa on GPS-antenni suunniteltu rannekkeen osaksi ja tämä muodostaa kiinteän koon ranteelle, joka tuntuisi olevan muutaman millin pienempi kuin minun ranteeni. Ei tässä muuta, mutta kello on hieman epämukava kädessä ja unta mitattaessa rannesykemittauksen ledit paistaa kellon alta, koska GPS-antenni nostaa kelloa hieman irti ranteesta. Lenkillä tämä ei ole ongelma sillä siellä kello asetetaan hieman ylemmäs ranteessa ja laitetaan vähän kireämmälle.

Kuvassa vasemmassa laidassa GPS-antennin "mokkula" ja huomaa kuinka kello nousee hieman ylös ranteesta.

Tämmöstä tällä kertaa palataan asiaan lähiaikoina.

Jääkiikkuja 18/19

Hep!
Todella vähän mitään jääkiipeilyjä tullut tehtyä tällä kaudella. Liekö syynä todella kuivat kelit. No joka tapauksessa koko kuluva kausi on helppo paketoida siihen, että:

1. ekaksi käytiin draikkaamassa marraskuun lopussa
2. tokaksi käytiin tarkistamassa Seppis ja kun se oli täysin kuiva painuttiin Pönikseen 15 joulukuuta
3. sitten tulikin joulutauko ja lomien jälkeen loppiaisena käytiin Muuratsalossa ihmettelemässä kuin sinne on jäätä ilmestynyt, vaikka muualla sitä ei ole.
4. heti perään tammikuun lopussa käytiin Pakkomielteellä tarkistamassa kuntoa
5. Helmikuun puolen välin paikkeilla käytiin viikonloppu Korouomassa. Kivaa oli, mutta loppui kesken.
6. Helmikuun 21 päivä palattiin rikospaikalle Paavalinvuoreen

Katsotaas tarkemmin:

1) Ei ku miehän en siellä draikkaa kiivennytkään, kun olin vähän lenssussa. Varmistelin vaan Anttia. No hauskaa oli silti puhua paskoo ja toivoa hyvää jääkautta.

2) Alkoipa näyttää siltä, että ei oikein vahvaa jääkautta ole tulossa. Seppiksellä ei valunut yhtään vettä. Siis sellaisetkin linjat, joissa ihan perus huonollakin jääkaudella on noin metri jäätä olivat täysin kuivia. Siis ei etes milliä jäätä tai vettä. No onneksi Pöniksessä jäätä oli kuitenkin ainakin yläköysittelijöille sopivasti ja päästiin etes jotain kiipeämään.

3) Muuratsaloon oli jostain syystä tänä vuonna siunaantunut valumaa ja jäitäkin ihan mukavasti. Saatiin joitain liidejä aikaiseksi. Hauskaa oli ja kyllähän tää jääkiipeily on kyllä hienoa puuhaa.

4) Sitten jotenkin pääsi ajatus nyrjähtämään ja päädyttiin kokeilemaan Pakkomiellettä. Tai no mulla nyrjähti. Antti sinne oli kovasti ollut menoillaan jo varmaan puoli vuotta, mutta sai nyt houkuteltua minutkin mukaan. Kokemus oli jälleen aika maan pinnalle palauttava. Aika tylyä settiä. Edellisestä käyntikerrasta taisi olla viisi vuotta. Vai kuusi? No joka tapauksessa paremmin sujui kuin koskaan ennen. Pääsin jopa ihmettelemään lipan muuveja. Eivät olleet menossa ja fiilis siellä on kyllä jotain aika mielenkiintoista. Keikan jälkeen fiilis oli, että ei se varmaan tänä keväänä mene vaikka kuinka työstäis, mutta ehkä sitten seuraavana talvena. Mutta jos tänä keväänä ei käy työstään niin sitten ei mene seuraavanakaan. Joten

6) Mentiin uudelleen pakkomielteelle. No tällä kertaa sirpaloiduin heti alkuun aivan täysin. Mikä lie miehen yllätti, mutta ei veinannut tulla hommasta yhtään mitään. Sai levätä melkein joka piississä ja kerätä päätänsä kiven koloista. Mutta nyt sain kuitenkin jo testattua katon lipan ylittäviä muuvseja. Anttihan niitä nyt tietysti huitoo, mutta sillä onkin jotenkin draivi päällä ihan eri lailla.

Mistähän se johtuu, että tänä talvena ei ole nyt sitten oikein napannut? Hauskaa on kyllä ollut mutta sitä paloa, mikä ennen on hommaan ollut ei tunnu löytyvän. Vai liekö se löytyis näin kirjoittamalla.

Tarkkassilmäisimmät varmaan huomasivat, että kohta 5) eli Korouoma jäi listassa välistä. Se yleensä ansaitsee ihan oman postauksensa, mutta tällä antikliimaksien kaudella sen vois vaikka rysäyttää tähän loppuun. 

Oltiin siis viikonloppu Korolla. Meillähän piti olla siellä ensin Antin kanssa jo ennen itsenäisyyspäivää eli marras/joulukuun vaihteessa. No ei oltu kun minä olin kipeänä. Sitten meidän piti olla siellä loppiaisena. No ei oltu kun meidän koko muu perhe oli kipeänä, mummot mukaan lukien, joten ei oikein raaskinut lähteä itekseen huitelemaan ja jättää toisia sairastaan. No mutta hei lopulta päästiin helmikuun puolivälissä. Oltiin reissussa Keskimaasta kolmestaan Eskon ja Antin kanssa. Saatiin onneksi houkuteltua vanha alppikauris Ville mukaan Rollosta tasaamaan parit.

Kiivettiin kaks päivää Ruskella ja eipä oikeastaan muuta tällä kertaa. Olihan taas hauskaa. Tai no eka päivä oli Villen kanssa jotenkin vähän jäistä hommaa. He he no kait jääkiipeily nyt on. Mutta heti eka linja kääntyi ei pysty ku on niin kovaa jäätä ja muutenkin väsyttää hirveästi ja on jotenkin kaikki niin pirun vaikiaa meininkiin. Eli siis poikkaroin keskihyllylle heti kun mahdollista ja nautiskelin vesisuihkusta ja pättäre punnerruksista toppiin.

Ai niin keli. No parempaa keliähän ei juuri olis helmikuun puoliväliin voinut toivoa. Viikolla oli vielä pari kymppää pakkasta, mutta heti kun etelän vetelät suoriutui paikalle, tippui pakkanen nollan tuntumaan. Villen linja oli vuorostaan ilmavaa jäätä ja semisti paskoja ruuveja melkein hänkillä jäällä. No hyvää henkisen kantin rakennusta sekin ja ukot ihan paskana topissa. Tähän kun vielä nautiskellaan köydet, jotka eivät nyt ehkä olleet ihan nappivalinta tähän keliin. Kaksi vanhahkoa sinkkuköyttä, jotka toisen linjan jälkeen olivat tönkköjäässä muutaman metrin matkalta. Laskeutuessa sain kuin sainkin köydet setvittyä suoraksi. Mutta kun Ville oli laskeutunut ja Esko ja Antti häippässeet saatiinkin köydet jumiin. Vedettiin minkä kahdestaan jaksettiin, mutta ei liikahtaneetkaan kumpaankaan suuntaan. Eipä siinä sitten mitään. Mietittiin, että mitähän sitä nyt sitten. Ruuvattiin pari ruuvia jäähän ja kiristettiin köydet niin ettei ne jäätyis kovin pitkältä matkalta kiinni putoukseen yön aikana ja lähettiin Peräposion koululle juomaan kaljaa.

Koululla oli kovia poikia chillaamassa, Samuli Rollosta ja Antti ja Matti Oulusta. Onneksi Samuli lupautui heikkona hetkenä lainaamaan pöljille pojille köydet, jotta saatais ne ekat pelastettua. Niin joo niistä ekoistaki toinen oli Samulin. Tilanteen kruunaa se, että mulla olis kotona ollut tuliterät ice line köydet kaapissa. No en ottanu niitä kun järkeiltiin, että kolmella köydellä pitää pärjätä...

Toinen päivä meni onneksi paremmin. Oltiin liikkeellä selvästi eri fengshuilla. Kiivettiin Villen kanssa molemmat yhdet linjat Ruskealta ja oltiin yhtä keleen hymyä. Niin ne edellisen päivän köydet. Jos nyt ei niihin mennä sen syvemmälle. Ai mennään vai. No yllättävää kyllä niiden irroittamiseen ei tarvittu edes hakkua. Puun ympäriltäkin ne lähti ihan nätisti taittelemalla ja vähän repimällä. Eli siis toinen päivä oli ihan parasta mahtavuutta ja ykkösluokan tekemistä. Tätä lissää! Kaiken kaikkiaan Koro onnistui taas toimittamaan pojille muistoja ja kokemuksia. Kippis! 

Antti nautiskelee draikkahommista. Kauden avaus marraskuun lopussa. Tais olla jopa vähän pakkasta.

Heti perään jääkiipeilemässä joulukuun puolivälissä

Muuratsaloon on tällä kaudella muodostunut kivoja puikkoja.

Antti vajoamassa Pakkomielteeseen

ja lisää huumetta suoneen

Urpot ulkona. Eli siis Korouoma ja helmikuun puolivälissä. Esko haikkaa.

Urpot säätää

Ruskeavirta ihan sellaisessa perus jääkauden kunnossa

Antti liidaa ja Esko varmistaa

Lisää urpoja. Ei ku oikeasti tuo tuossa vasemmallahan on kovaksi keitetty alppi jäärä. Lopuista en tiedä Keskimaan porukkaa.

Mitähän tästä sitten sanois. Vielä naurattaa.

Koulu näytti taas leiriltä. Mutta onhan loistava paikka viettää viikonloppua.

Toisen päivän fengshui oli kohdallaan. Huom ylhäällä ruuviin pingoitetut edellisen päivän köydet.

Antti tykittää