Vielä ehtii rinteeseen

täällä etelässäki ja rinteen ulkopuolelle pohjosessa tai Alpeilla. Suksimishommat on aina olleet lähellä sydäntä. Johtuen ehkä Levin ja Pallaksen välillä vietetyistä nuoruusvuosista ja hienoista talvista. Samaa ei voi sanoa tästä talvesta täällä etelän vetelien mailla, mutta senhän jo varmhan kaikki on saattanhet huomataki. Riihivuoressa näyttäs kuitenki kaikesta huolimatta olevan rinthet vielä ihan hyvässä kuosissa, notta muuta ko sukset alle ja menoksi.

Tästäpä päästäänki sitte sopivalla aasinsillalla välineisiin. Het alkuun varotuksen sanainen. Näihinkin vehkeisiin saa sitten hassattua tonnin jos toisenkin jos on sellaista luonteen laatua omaava persoona. Pääasiassahan itellä on tullu laskettua semmosilla vehkeillä mitkä nurkista on sattunu löytymhän. No tässä vaiheessa elämää voi jo myöntää, että tämä ei ehkä ole optimi kaikkiin tarkotuksiin. Onneksi kaveriporukasta sattuu löytymään niinki hulluja että net on alkanhet ite tekemhän sivakoita ja muita laskuvälineitä. Niinpä se piti alkaa iteki uuesthan perehtymhän suksien saloihin ja uusimphin välinetuulahukshin.
 
Laskutyylihän on tietenki kaikki kaikessa. Telemarkissa vaikeinta on tunnustaa vanhemmilleen vai miten se meni? Lautailuun en vaan ikinä ole oikein päässyt sinuiksi. Hauskaahan seki on, mutta jotenki olen aina ollu enempi suksimiehiä. Tellun ja alppityylin välillä en sitten olekaan osannut päättää ikinä. Olen sitten tehny molempia vähän riippuen siitä missä on menty. Hyppy ja parkkihommia en ole koskaan harrastanut, enempi ehkä sen takia, että minun nuoruudessa hyppyrin tekemisestä seurasi varoitus kausikorttiin tai jokin muu yhtä inhottava rangaistus(aika kaukokatseista toimintaa). Jos paikka huutaa pidempiä siirtymisiä ja aakeeta laakeeta niin valinta olisi ehdottomasti tellu. Tarkkaan laskuun ja ahtaisiin käännöksiin lähtisin taas valitsemaan alppivehkeet. Niin ja ainaki tällä taitotasolla parkkiin ehottomasti puikat. Telluillaki sitä voi, mutta sitte ollaanki jo vähä erilaisten haasteiden parissa.

Sivuleikkaus, rokkeri, kääntösäde, noussi, teili, kore ja kiertojäykkyys. Siinäpä sitä onki sitte pari muuttujaa mistä lähtiä valitseen. Varsinki jos pitää saaha "one ski to rule them all". Aika mahoton yhtälö. Jos pitää todella saada vain yksi suksi niin lähtisin priorisoimaan käyttötarkotusta. Tänne etelän rinteille hommaisin varmaan jonku parkkisuksen, koska en näin lyhyitä rinteitä jaksais kuitenkaan yli kuutta tuntia vuoteen laskea ihan vaan kurvailemalla ja hei kyllähän niillä parkkisuksillaki voi kurvailla. Joo no ei oo sama asia, mutta kyllä sen kuus tuntia niilläki kurvailee ;)

Kevään mittaan sain mahtavan tilaisuuden testata Puuppolan suksen eli PuSun (facebook) paria eri lankkua. Tosin täysin ulkona niiden mukavuusalueelta eli Jykylän pikku rinteissä. Kaikkihan tietää, että läski suksi ei sovi rinteeseen. Varsinkin erittäin pitkällä kääntösäteellä. No tadaa - laskinpa just semmosella yhistelmällä Laajavuoressa päivän ja ikään oo hymyilyttäny niin paljoa. Ehkä juuri tämä paljastaa ukkojen nerokkuuden, sillä sukset olivat aivan mahtavia laskea myös tykkilumella, vaikka ne puuterihommiin onkin suunniteltuja. Juuri tällainen suksi voisi olla aika huippu esim Alppireissulla, jossa välillä tulee laskettua rinteessä, mutta pääasiassa rinteen ulkopuolella.

Ensin testissä oli St Anton: leveys 138-115-132, pituus 183, r 18m, keulan rokkeri 40cm ja perässä 30cm, paino 1700g. Tässä suksessa on siis aika vahva rokkeri joka yhdistettynä sivuleikkaukseen ja jäykkyyteen saa suksen kääntymään kohtuu nopeasti. Suksi myös pysyy kunniakkaasti kantillaan, vaikka leveyttä löytyy varmasti tarpeeksi puuteri touhuihin. Väittäisin, että rinteessä tällaisella suksella ei ollut paljoakaan eroa Atomicin perus carving sukseen(ihka oma pari). Tietysti tää ei ihan yhtä tarkka ole, mutta jos semmosta tarvitaan niin keppien kiertoon täytyy olla sitten ihan omat suksensa. Rokkerilla on saatu sukseen herkkyyttä aika hyvin ja sivuleikkauksen ansiosta suksi kääntyy rinteessäkin aika ketterästi. Leveys ja ytimen jäykkyys tuovat sukseen vakautta eikä aivan pieniä töppyröitä rinteessä tarvitse säikähtää. Puuteri ominaisuuksia voin vain arvailla, mutta lähtisin veikkaamaan, että tämän tyyppisellä suksella Norjalaisen makkaratikkumetsän puikkaaminen voisi onnistua ihan kohtuudella. Rokkerin pitäisi myös vakauttaa laskua lumiolosuhteiden vaihteluissa puuterista korpuksi ja toisin päin. No mutta olisipa kiva joskus päästä testaamaan näitä vaikka etes Pallakselle. Saati sitten Norjan töppyröille.

Rokkerilla on saatu rinteeseen osuva suksen ala lyhyemmäksi, mikä antaa leveälle sukselle ketteryyttä käännökseen.

Ohan nää ukkojen sukset kyllä hienoja pelejä. Joskus kun tämmöset sais...

Toinen testisuksi oli PuSun Narvik II: leveys 152-117-137, pituus 188, r 26m, keulassa rokkeri 37cm, normi camber ja paino 2150g. Tämän suksen pitäisi nyt sitten kestää vauhtia oikein kunnolla. Rinnesukseksi ei tätäkään leipälapiota ihan helpolla tunnista, mutta yllättävän hyvin se toimi pehmeällä tykkilumella. Kaverit konttaili hätäisillä karvereillaan muutamaan otteeseen ja meitsi se vaan losotteli hirmu kyytiä ohi :) Eli tämä kaveri kyllä kestää vauhtia. Varmaan enempi ku moni laskija. Voi vaan kuvitella minkälaista olisi losotella polven syvyistä puuteria aukeaa vuoren rinnettä lumivyöryä pakoon. No ei kai sentään sitä vyöryä. Joo no mutta on siis kyllä hieno suksi ja jotenkin ainakin meikän naaman saa virneeseen, kun sukseen voi ladata niin paljon voimaa kuin huvittaa eikä se siitä hetkahda. Vakautta löytyy niin paljon, että sellaiset töppyrät joihin normi suksilla jäädään keräilemään tuskin tulevat huomatuiksi. Ehkä juuri se suksen pontetiaali saa naaman virneeseen. Tunne siitä, että suksesta löytyy niin paljon, ettei näissä rinteissä ole mahdollista kuin hipaista toiminta-aluetta ja epäilys että miehellä olisi oikeasti kanttia laskea sitä vuoren rinnettä niin lujaa kuin suksi sallisi.

Kyllä nyt miestä naurattaa

No millaisen suksen sitten haluaisin. Hankala vielä sanoa. Näistäkin haluaisin molemmat. Eli kyllä sitä ilmeisesti pitäisi ainakin neljät sukset omistaa ja sitten vielä parit tellut ja ehkä yks lauta ... Mutta tällä hetkellä lähtisin ehkä tuollaisen St Antonin linjoille. Se on vaan aivan älyttömän monikäyttöinen suksi.

Jääkausi paketissa?

Tämän kertainen jääkausi oli kyllä erikoinen. Ensin näytti, että jäätä tulee ihan sairaasti. Sitten tuli lämmin kausi ja kaikki putos pois. Tammikuussa iski reilun kolmen viikon pakkasjakso. Jäät kasvoi mukavasti, mutta ilmeisesti pienemmät uomat jäätyi umpeen ja jäätäpä ei sitten tullutkaan kovin erikoisesti. Sitten iski puolitoista kuukautta lämpöä ja eihän siitä mitään hyvää seuraa jääputouksille.

Tammikuun pakkasissa reenailtiin lähinnä yläköydellä Seppiksellä(seuran jääreenimesta) ja odoteltiin jäiden muodostumista kunnollisiksi. Pakkastahan oli joka kerralla 15 ja 20 asteen välistä. Kiipeilyt oli pääasiassa hakkukauteen adaptoitumista ja pakkaseen totuttelua. Perus linjojen kiipeilyhän ei sinänsä hirveästi ongelmia tuottanut paitsi sormet kohmeessa vetäessä, jolloin pumppi tulee kyllä aika äkkiä. Muista siis käyttää kuivia hanskoja pakkaskelillä.

Seppiksellä olikin perusmättöjen lisäksi ohuen ohut liru, joka johti yläosasta hyvin pystylle ja paksuhkolle pilarille. Tätä linjaa olin parina vuonna aiemminkin kiivennyt, mutten koskaan näin ohuella alaosalla. Ekat hakun naputukset upposivat noin 1-2cm paksuun ja n 20cm leveään jäähän. Tämähän ei sinänsä vielä tuota suurta ongelmaa, mutta jaloille yleensä toivoisi hieman paksummasti jäätä. Tähän linjaan ekan ruuvin olisi saanut johonkin vajaaseen kymmeneen metriin niinpä liidit jäi tekemäti. Mutta tosi hauskaa kikkailua yläköydellä ja meni hyvästä reenistä.

Jani Seppiksen ohuella jäälirulla

Sama mies vähän ylempänä ja paksummalla jäällä

Suuremmat mikstailut on tällä kaudella jääneet. Tavotteena oli käydä hakkaamassa päätä Paavalin pikku paheeseen ja Pakkomielteeseen, mutta miehen heikkouden vuoksi sitä ei ole koskaan tapahtunut. Sen sijaan Seppiksellä kunnon jumppaamisen jälkeen sain aikaiseksi pari ihan mukavaa reissua Pönikseen. Siellä on kyllä vähän erilainen henki kuin Seppiksellä. Ollaan selkeästi jo luonnon jäillä, vaikka tunneli onkin muistuttamassa ihmisen läsnäolosta. Toisaalta Seppis täyttää kyllä hyvin urbaanin kiipeilijän vaatimukset jääkiipeilylle, sillä siellä pystyy sentään varmistamaan kiipeilijää autossa istuen.

Hyvällä porukalla on kiva kiipeillä.

 

Eka kerralla otin kauden ensimmäisen jääliidin tunnelin suulla seisovaan pilariin. Hehe hyvä lämppäri. Veinasi käydä puntti tutiseen kun raudat ei tahtoneet pysyä kunnolla puikkoisessa jäässä. No pienellä psyykkauksella sain kuitenkin linjan kiivettyä ja olihan kivaa jäätä. Pystyä ja puikkoja ja lopussa vähän turffia eli kaikkea kivaa. Täällä kuten Seppikselläkin jäätä ei ollut kertynyt mainittavasti. Vain parissa kohtaa jäätä oli kunnolla eli yli 40cm.

Katselin toista linjaa ja Mixed feelings näytti jäätyneen kivasti jäälinjaksi. Alussa vähän ohutta, mutta 10cm ruuvin sais varmaan jo n 5m korkealle joten ei hätää. Alku oli hauskaa kikkailua kapealla jäälirulla ja lopussa olikin sitten jo ihan kunnolla jäätä. Kiva linja. Voin suositella. Joinain vuosina kannattaa tosin ottaa jotain lyötävää ja ehkä pieniä kiiloja. Lopuksi vielä yläköysittelin edellisen vasemmalta suht herkän ja jämäkän mixed linjan, jossa piti tehdä puolidynaaminen hypähdys kiveltä jäälle. Vähän lyhyemmälle se voisi olla ihan oikea dyno.

Antti liidailee Mixed feelings reittiä. Alun jäät on aika kapeita. Onneksi kivellä on hyviä jaliksia. c Juha Mustonen

Toisella kertaa otin lämppäriliidin Ilkan linjaan eli tunnelin vasemmalla puolella olevaan kivaan rännirymistelyyn. Lämmittelyn jälkeen katselin jäälinjoja, mutta päädyin yrittämään toistonousua Janin vuosi sitten avaamaan Nuoret herrat reittiin. Tämähän on varmistamisen puolesta kohtuu totinen reitti. Alkuun saa joko lyötävää tai jos blokit on kunnolla jäässä niin sitten jotain niiden taa.

Päätin käydä katsomassa saisinko ekaa piissiä paikalleen ja tulla alas jos en saa. Alkuun on pari ihan kiipeilyliikettä, mutta varmistukset pääsee onneksi asentamaan hyviltä jalitsuilta. Löin vaakahalkeamaan arveluttavan veitsihaan ja het sen viereen jäähaan turvehyllylle. Haka näytti aika hyvälle, vaikka miten hyviä ne nyt sitten turpeessa voi olla. Päätin nousta hyllylle tarkastamaan seuraavia muuveja. No jäähakahan jäi tässä vaiheessa jalkoihin, joten hänkkäävän muuvin pakittaminen tulisi olemaan aika vaikeaa. Tähyilin seuraavaa piissiä ja tässä vaiheessa ollaan ilmeisesti reitin kruksissa, sillä kiipeily näytti kohtuu herkälle. Kaikki halkeamat näyttivät jäätyneen umpeen enkä saanut mitään järkevää asennettua. Onneksi se ainut jäähaka tuli jo laitettua, joten löin peckerin turpeeseen. Vaikutti yllättävän hyvältä.

Päätin pysyä hyllyllä pystyssä ja huhuilin pojille, notta: "Laittakaas pari jäähakaa lisää voip tulla tarpeeseen!" Haulasin haat ylös toisella liidiköydellä ja iskin toisen haan peckerin paikalle. No taas saattoi hengittää. Mitäs sitten? Ylempänä näytti sama meno jatkuvan eli halkeamat oli umpeen jäässä. Aloin miettiä muita vaihtoehtoja. Parhaalta vaihtoehdolta näytti kiivetä oikealle yläviistoon turvelämpäreitä pitkin ja toivoa, että ne olis tarpeeksi jäässä. Ensimmäisen muuvin hyllyltä sai tehdä noin senttiä paksuun jäähän naputellusta hakusta, mutta hei olihan se jäähaka siinä kuitenki kohtuudella hyvin. Pari seuraavaa muuvia olikin vähän helpompaa. Yritin saada viimeistä jäähakaa suurehkolle turvehyllylle, mutta pahuksen turpeet ei olleet jäätyneet, joten pitävää piissiä ei saanut. No kiipeilyhän ei enää ollut vaikeaa, joten päätin tempasta toppiin ilman sen suurempia varmistusten kanssa säätämisiä. Siinäpä kiva pikku reitti toistoa odottelemaan. Tyylihän oli semmonen ku ground up onsight ja nimeksi laitettiin varmistusporukan laulujen mukaan U never know.

Notta semmonen jääkausi. Lyhyt mutta vähäjäinen :) No panostetaan sitten boulderiin. Tosin pari päivää sitten satoi lumet uudestaan maahan. Nii jos sitä vielä kuiteski hakuilla jossaki...

Yours truly "Nuoret herrat" reitin alussa asentelemassa varmistuksia c Juha Mustonen

Kyllä talviurheilu on sitten ihanaa. Nössöt käyttää visiiriä, mutta ohan siitä joskus näköjään hyötyäki. Nyt on sentään silmät kunnossa...

Voihan jääkausi

Mie haluaisin kiivetä sitä ja sitä ja sitä. Et vielä. No miksei? Talveakaan kohta "enää" kaks kuukautta jäljellä. No siksei. Kyllähä sie sen tiiät. Haba ei riitä. Painu reenaamaan siitä. Sitä paitsi aina töitten jälkeen on pimiää ja viikonloppuina muita menoja. No mikäs se nyt noin miestä riivaa? No ku mie haluaisin kiivetä muutaman reitin tuolta Paavalinvuoresta. No ni miehän sanoin jo että ei vielä. Painut reenimestoille hakemaan tuntumaa ja kestävyyttä. Pakkasetkin on niin kovat, että palellutat vaan näppis mikstapläjäyksillä. No selvä. Miepä menen sitte tuntumaa hakemaan.

Niin tällä kaudella ei ole meikälle ajan käytön kannalta realistista lähteä käymään oikeilla peli mestoilla, joten täytyy keskittyä näihin kotipuolen hommiin. Olishan sitä täälläki. Paavalinvuoressa mikstaa ja tuolla metässä kuulemma jotain jäätä mitä ei ole tullu ikinä käytyä tarkastamassa. Otetaanpa ne siis tälle kaudelle kiikariin.

Reenimestalla 16.1. näytti tältä. Mikko testailee kuivakkaa kulmausta

 

Aika kivasti on kertynyt vettä maaperään piiitkän syksyn ansiosta. Pari viikkoa sitten putoukset valutteli vettä oikein kunnolla ja vielä viimeviikollaki tuli paikka paikoin kuin hanasta. Pakkastakaan ollu ku 22 ja illemmalla ehkä vielä enempi. No saas nähä kauanko vettä valuu, kun pakkasta on pitänyt jo pari viikkoa ja lunta ei ole kuin viitisen senttiä. Ainakin jäätä muodostuu lisää mukavasti.

Neljättä kertaa olin torstaina jäillä ja vieläkään en ole saanut visiiriä kiinni kypärään. Tuli vaan mieleen, kun Jani louhi jäätä irti ja sai nenän varteen legendaarisen vekin. Onneksi ei sen ihmeellisempää. Muut varusteet tuntuu pelaavan ihan hyvin. Varpaatkin pysyy lämpimänä reippaasta pakkasesta huolimatta. Kyllä nuo Spantikit on vaan mukavan lämpöset. Halpis soft shellin alla oli kaks lämpökerraston paitaa ja siihen olis voinu kyllä lisätä vielä fleecen. No muistetaan ens kerralla.

Jään koostumushan oli kuin betonia ja putoukset halkeilivat mukavien pamausten saattelemina. Jäätä saiki hakata sitten oikein olan takaa. Aika mielenkiintosta kyllä miten paljon kovemmalle ottaa hakata tuota jäätä kuin vain huukkailla hakuilla valmiita koloja. Se hakun lyöminen jäähän ja isku käsivarren lihaksistolle tuntuu tässä olevan se vaikein juttu. Tämmösillä pakkasilla vois ehkä petzlin teräpainot olla hyvä kiinnitellä paikalleen. Täytyypä sitäki testata ens kerralla. Kyllä talviurheilu on sitten hienoa.

Antti ottaa mittaa teräsjäästä. Paksuutta olis helposti liidikäyttöön.

 Varmistajalla vähän ajatus vaeltaa tuossa pakkasessa

Keskitalvi

Kokolailla kuukausi edellisestä postauksesta vierähtäny. No juuri mitäänhän en oo päässy puuhaamaan lämpöaallosta johtuen. Tai no sisällä oon näköjään 7 kertaa reenaillu, mutta eräänlainen joulutauko tuli vietettyä. Ei se ehkä hirveän huono asia ollut sillä boulderilla on kulkenut ehkä paremmin kun koskaan. Hakkukestävyys ehkä hieman kärsi tuosta, mutta eiköhän se pikaiseen saada takaisin.

Kotiseinän kahvareitistä tuli sittenkin aika jämäkkä. Tarkotuksena oli saada siihen kunnon kestävyys sirkuitti, mutta yläosa on niin jyrkkää, että taitaa mennä kuitenki voimakestävyyden puolelle. No ei se mittään. Pitää helpottaa sitte kunnon jalkaotteilla niin jospa se tästä. Sitä paitsi hakuilla kiipeäminenhän on kunnon kahvamaratoonia.

Pakkanen onneksi saapui pohjoisesta ja tässä on kohta viikko annettu paikkojen jäätyä. Torstaina olis tarkoitus käydä taas jäätä louhimassa. Jospa sitä saataisiin kunnolla metrejä läjään. Lähiaikoina täytyy kyllä sitten päästä vähän raapimaan miksta hommia. Täs olis keväälle pari linjaa odottamassa nousua. Niin ja siellä Muuratsalon jäillä täytyy kyllä tänä talvena käydä. Eipä mulla muuta. Hyviä kiikkuja kaikille!

Jäätä haistelemassa

Olipas aika mielenkiintonen fengshui perjantai-illasta tuolla Seppiksellä. Aamullahan oli vielä sohjoa ja aste lämpöä. Päivän mittaan kävi lämmöt tippumaan ja illasta viiden jälkiin kun pääsin huudeille oli ehkä viis astetta pakkasta. Aika sopivaa lämpöä siis. Parin päivän lämmöt oli saanu jäät irtoamaan hieman yläosasta, mutta aika tukevasti ne oli kuitenki kiinni seinässä. Köyttä viritellessä potkin testimielessä yläosaa aika huolella eikä siitä pahemmin mitään irronnut.

Illan tarkotuksena oli nyt hakea fiilistä ja fengshuita jääkiipeilyyn. Täytyy sanoa, että on se kyllä vaan eri laji, kun kiven/otteiden huukkailu. Se ite lyöminen on jotenki tässä se juttu, mikä laittaa helposti miehen hikoilemaan. Jää materiana on lisäksi jotenki aina vähän henkisen oloista ja vaatii pientä fengshuin hakemista, jotta kiipeäminen onnistuu oman kuntotason mahdollistamalla tasolla. No en tiiä voihan se olla, että pimeys (tai hämäryys piha on kuitenki aika hyvin valaistu) yksinäisyys ja yllä kaarteleva aikuinen huuhkaja ja sen mieleenpainuva huhuilu vaikuttavat myös tähän fengshuihin hieman. No joka tapauksessa kiipesin siis yk-sooloa ja eka veto ei ollu kyllä mitenkään näytöstyylillä. Jotenki sain tuohon vajaaseen 20m turattua 21minuuttia. Aika tiukkaa ajankäyttöä. Kädet ehkä hieman puutuivat, mutta hapoista tuntuu nykyään jäällä palautuvan kohtuu hyvin. Kelloa katsottuani totesin, että ei tää voi olla näin ja päätin skarpata. seuraavat kolme vetoa olikin sitten aika tarkkaan 9min jokainen eli pari minuuttia chillausta ja loput kiipeilyä. Aika paljon ajasta menee siis tuommoseen fiilistelyyn ja tupelointiin.

Kun kiipeeminen ei oikein tuntunu hapottavan niin päätin parille viimeiselle vedolle ottaa repun selkään. Pakkasin reppuun siis n 65m köyden ja kaiken sälän mitä nyt oli mukana. Painosta en tiiä tarkkaa, mutta kyllä se vähän painoi. Painon kyllä tunsi selässä, mutta ihan kohtuudella pääsin molemmat vedot eikä käsissä menty vieläkään kriittisellä rajalla. Pitää varmaan alkaa nää kotipuolen jääreenit tekemään reppu selässä, kun ei tuota pituutta ole nuille putouksille liikaa siunattu.

Mutta semmosta fiilistelyä ekalta jäänhakkuu keikalta. Seuraava meneeki varmaan Joulun jälkeen, kun aika tahtoo olla kortilla tässä elämän tilanteessa. Eipä muuta ku hyvää Joulun ototusta vaan itse kullekin!

Tässäpä meitän kiipeilyareenan jäätilannetta perjantai 13.12. eli onnen päivä.

Tässähän joutuu reenaamaan

 Posti toi Joululahjan etuajassa. Hrt:ltä tipahti 10kg kiipeilyotteita. Piti tilailla kotiseinälle kahvoja, kun a) niitä ei jaksa veistellä b) seinän profiili vaatii aika isoja otteita, jotta on mahdollista vetää minkäänlaista kestävyysreeniä c) pojalle pitäs tehä motivoivempia reittejä pystyseinälle. No niin, mutta ei kait se auta ko alkaa ruuvaan otteita seinään :)

Kuokkahommaa

Hakkkukauden avaus suoritettiin  28.11. mukavissa nolla keleissä Keski-Suomen maisemissa. Jäätä oli vähän ja sekin irti seinästä. Pysyttiinki sitte turpeella ja kivellä, ettei tuhota kaikkia jäitä het alkuunsa. Hauskaa oli ja vaikka kiivettyä tuli hitaasti, mutta varmasti ei toiminnasta saanut valtavaa pumppia aikaiseksi. Ihan kiva alotus kaudelle. Ens viikko taitaaki mennä kokolailla vaneria huukkaillessa, mutta jospa sitä seuraavalla sitte taas pääsis jäätilannetta tarkastaan.

Syksyn sateet ovat ilmeisesti tehneet tehtävänsä, sillä vettä valuttaa todella paljon. Toivottavasti jäätä syntyisi siis joka puolelle. Tänä talvena täytyy nyt käydä siellä Muuratsalossa tarkastaan paikkoja. Niin ja tietty jotain pikku paheita harjoittaa lähempänä kotoa.

jäätähän näyttää tulevan ihan mukavasti