Tauko paikalla

Ilmeisesti en ole malttanu perhe-elämältä ja reenailulta jättää tarpeeksi aikaa levolle. Viikko sitten huomasin saaneeni mukavan vieraan eli rytmihäiriöitä. Tämän huomattuani olen yrittäny kyllä nukkua vähän enemmän. Se ei kuitenkaan poistanut häiriöitä, ehkä hieman helpotti. Kävinpä sitten eilen lääkärissä, joka totesi vaivan olevan suht yleistä. No eipä paljon lohduttanut kun mulla nyt sattui 2005 olemaan sydänlihastulehus ja sen jälkeen olen ottanu tällaiset asiat kohtuu vakavasti. Lääkäri suostui ottamaan kohtuu kattavat verikokeet ja niissä ei onneksi mitään ihmeellistä näkynyt. No nyt sitte pitääs yrittää leppuutella sen aikaa, että häiriöt häviää ja sitte alotella reenit taas raahallisesti. Elikkästä parin viikon lepo nyt varmaan ainaski.

No kun ei voi reenailla niin shoppaillaan sitte ;) Käytiin poitsun kans kattomassa mummua tsadissa ja tulin menneeksi Camun ovesta sisään. Tarkotus oli käydä testaan kokoja soft shell takeista ja tarkistaan vaihtoehtoja. Ovesta ulos tulin sitten uusien soft shell housujen ja köyden kans :) Vaarallista tuo kaupoilla käynti kun varusteet alkaa olla 10v vanhoja niin mukaan tarttuu aika helpolla sitä sun tätä. No täytyy kommentoida sitten kun saa nuille kamoille käyttöä, että miten toimii. Housut oli kyllä heti tosi lepposan oloset päällä. Saapa nähä miten toimii. Mutta niin siis tämmöset hommasin:

Patagonia Alpine Guide

 

 

Tendon Ambition

 

Köydetkin kuluu

Eilen kävin taas testaamassa rojektia. No eipä menny muuvit vieläkään, mutta ei ne kauhean kaukana ole.

No mutta tehniikkaa sen verran notta oon kiivenny nyt pääasiassa yk soolona fiksatulla yläköydellä. Eilen kun menin purkamaan köyden pois siellä olikin mukava yllätys odottamassa. Siinä kohtaa missä köysi menee kallion reunan yli oli mantteli mennyt kokonaan poikki. Aika jännää. No ei kannata näköjään kallion kulmia paljon köydellä hinkata. Tää köysi on tosin jo 10v vanha että liekö tuolla on merkitystä. No nyt on sitte kaks vajaa 30m pätkää.

Perheen isän kuntoiluja

Eipäs ole ollu tässä lähiaikoina liikaa runoiltavaa harrastuksista. Meille syntyi perheenlisäystä ja sitä edeltävät viikot oli hässäkkää asiaan valmistautuessa ja nyt sitten heinäkuu ainakin on kokolailla taputeltu vauvan hoidolla.

No ihan ilman ulkoiluja ei ole tarvinnu jäädä vaan olen päässy reenaileen pari kertaa viikkoon jotain kiipeilyyn ainakin löyhästi liittyvää. Mulla on nyt ollu tuossa Paavalinvuoressa jo kohta pari vuotta rojektina yks kantti ja viime kesänä siitä alkoi jo "löytyä" otteita. Ekana kesänä ainoastaan tarkistin, että siinä oli niin paljon otteita, että joku sen joskus pääsisi ja pultattiin reitti paremman tekemisen puutteessa :) No muuvit ei siis ollu lähellekään menossa.

Viime kesänä muuvit antoi sitten jo vähän siimaa ja nyt tuntui jo siltä, että ehkä vois olla jopa menossa. Ekalla kerralla tänä kesänä totesin vain että ohan se vaikea ja sitte puoli huolimattomasti testasin muuveja. No tuntui ne jotenki olevan lähempänä kö aikasemmin. Viime viikolla yritin sitte ihan tosissani ja löysin kruksiin jopa uuden muuvin ja pääsin läpsimään "hyviä" listoja, mutta en saanu pidettyä. Ens kerralla sitte harja mukaan, että saa tuon "uuden otteen" putsailtua oikein käyttökelpoiseksi.

Niin olen siis pari kertaa käyny tuossa yk sooloilemassa siten, että ottanu Salakaato linjaan pari vetoa ja testannu siinä välissä tuota rojektia. Tämä on kyllä ollu ihan hyvää reeniä ja kun nää mun reeni-ikkunat tulee niin lyhyellä varotuksella ja eriskummallisiin aikoihin ei sinne ole mitään toivoa saada ketään kaveriksi. Muuta reeniä olen saanu aktivoitua kotiseinän käyttöä. Sain jopa kiivettyä kaikki viimekesänä tekemäni reitit. Ihan hyvää kehitystä kauden alusta, kun en veinannu päästä edes helpointa kahvarallia.

No mutta semmostapa olen puuhaillu. Nyt sohvalle ettei käy kunto nouseen yli entisten huippujen.

Kohti deittejä

Tässä on ollu jo pari vuotta mielessä, notta pitääs kokeilla nuita crossfit harjotteita. No en oo saanu aikaseksi (yllättäen). Tarkemmin sanottuna dates with Angie (juutupe pätkä aiheesta) ois semmonen setti mikä pitääs testata. Pelkona on ollu, notta tosta vetää niin jumiin, ettei sen viikon kiikuista mitään tule. No siinä onki ollu sitte riittävä tekosyy jättää homma kokonaan laakereille ;)

Tänää töissä kahvitauolla päätin sitte ottaa ja kokeilla miltäs se tuntuu vetää 100 leukaa. Tämä kaikkihan nyt on sitten Janin syytä joka oli jostain syystä vetäny ite tuon 100 leukaa ja kävi haastaan. No siitä se ajatus sitte lähti :) Päätin tehdä 10 sarjoja niin monta kun menee ja sitte loput jotenki jos jaksan. Levoksi otin 2min jolla ajattelin pystyväni palautuun 10 leuasta ihan kohtuudella. 40 kohalla alko sitte hapottaan jonkun verran ja takaraivoon hiipi ajatus, että mitäs jos se ei meekään. 50 kohdalla pidensin lepoa 3min ja se tuntui auttavan hieman. No vähä vähältä happoja kertyi lisää ja 60 kohdalla alkoi ajatus 40 lisätoistosta tuntumaan jo aika tiukalta. Vaan eihän me luovuteta kerran on lähetty. Seuraavaan sarjaan lähteissä lihakset oli jo sen verran pökissä, että tangosta kiinni tarttuessa tuli sellainen kuminauha efekti että lihakset veti vähän itestään takaisin niitä venyttäessä - jännää. 70 tuntui jo aika tiukalta, mutta meni kuitenkin. Seuraavaan sarjaan lähtiessä oltiin jo aika rajoilla ja 80 meni nippa nappa. Päätin lyhentää sarjan 5 toistoon. Sain kuin sainkin tehtyä loput neljä sarjaa viidellä toistolla, mutta olihan tiukkaa. Mutta hei sain tehtyä sen 100 leukaa! Enpä olis uskonu. Aikaahan tähän harjotukseen meni n 30min eli vähän pidennetty kahvitauko.

Suosittelen kokeilemaan meneekö se. Ei siinä nyt paljon pahaakaan voi sattua. Tämä oli nyt tällainen jonkinlainen tutkimusmatka itseeni. Jonkinlainen henkisen rajan ylitys. Referenssinä vielä, että armeijassa sain nippa nappa tehtyä 6 leukaa. Tältä pohjalta tuo 100 leukaa tuntui hieman kaukaiselta ajatukselta. Vaikka onhan se aika kaukainen ajatus ollutkin. Nuista armeija-ajoista on nimittäin 15v vierähtäny. No ehkä tämä oli nyt sitten sen kunniaksi ;) Mutta niin. Kädet ei ole kauhean tukossa. Ehkä sitä sitten täytyy yrittää tuota Angieta tässä lähiaikoina. Will Gadd kertoi joskus, että sen pitäisi mennä n 20min. No voin kertoa että ei ole menossa ainakaan ihan alkuun.

Trad-kauden avaus

Käytiinpäs eilen avaamassa narukausi Paavalinvuoressa. Tai no olihan tää jo toinen kerta, mutta viimeksi ei oikein liidihommiin päästy. Tää kevät on ollu aika hektinen kotihommien suhteen ja kiipeilylle ei oo paljoa aikaa herunut. Se oli kyllä huomattavissa tsyykkisellä puolella. Trad lähdössä olikin sen verran puristusta mukana, että Paapuuri ei eka yrkällä antautunut. Kovinkaan tiukasta linjasta ei ole kyse, mutta ainakin meikä meni ihan tukkoon arvottuani väärän beetan kruksimuuveihin. No otettiin yrkät ylärillä ja sittehän se meni ihan kivasti. Hyvä ja mukava lisä Paavalinvuoren jo kohtuu monipuoliseen reittitarjontaan. Reitti on Leskisen Mikon ja meikän yhteistyön tulos ja Mikon elämänsä toinen trad-liidi eli hyvä hyvä Mikko! Greidaus on nyt taas sitte vaikeaa. Valokuvista päätellen vois olla 5+, mutta ehkä kuitenki 5 jos verrataan Brittisektorin Oiva reittiin. No käykäähän kiipeen ja kertokaa mielipiteenne.

Sitte mentiin katteleen Janin ja Eskon sielun tuotoksia. Mikon kans viritettiin yläköysi Janin trad pläjäyksille tarkotuksena testata Discolisko reittiä. Jani taas heitti narun Eskon BigBro reitille, jota oli jo pari kertaa yrkännyki. Discoliskoki on mielenkiintonen reitti. Pääosa reitistä on hauskaa ote, halkeama ja dihedraalikikkailua. Niiltä osin vaikeutta on varmaan alakuutosen verran. Reitin alussa on kuitenki sen verran jämäkkä boulderi, että kyllä nyt vähintään 6a+ jos ei jopa 6b lähtis tälle tarjoamaan. No täytyy kahtoa kuhan saa boulderin kasaan niin pääsee reitin lähettään. Mulle ja Mikolle kummallekaan ei boulderi antautunut. No voihan se olla, että oltiin jo revitty parhaat mehut miehistä irti. Hauskan olonen reitti kyllä ja tuo Mörköränni saa vielä hetken odottaa. Sen verran pelottavalta tuo mörkö näytti.

Jani poka son kunnossa. Oli pari edellistä päivää kiivenny putkeen ja suorittanu miesten töitä eli kiivenny Keski-iän sun muita tiukkoja narulähetyksiä. Nyt työsteli BigBro-reittiä sen verran vahvasti, että eikhän sole lähetys tulossa lähiaikoina. Kyllä sitä tuota vauhtia luulis Yosemitessäki pärjäilevän syssypuolella.

No saas nähä millon sitä pääsee seuraavan kerran kiikuille. Meillä on perheenlisäystä tulossa lähiaikoina, mutta ehkä sitä pitää yrittää joku vähemmistöajan(klo 21->) keikka vaikka buukata.

Meikä irvistelee Paapuurin kruksissa

Ilon kautta

Mikon toinen eva trad lähetys. Hyvä suorite!

 

Jani BigBron kruksissa. Ohan se jämäkän näköstä.

Kakkoskruksi - reitin täytyy olla hyvä kun siihen kuuluu hiilhuukki ;)

Ohan se Paapuuri hyvä reitti - ainaki ilmeestä päätellen

 

PS. Kuvien copyright Jani Ahvenainen ja Juuso Raekallio

Barefoot hommailua

Tulipas parin vuoden jahkauksen jälkeen hommattua nyt itelleki tuommoset paljasjalkatossut. Käsittämättömiä termejä muuten. Miten voi olla paljasjalkajuoksua jos on jotku kengät jalassa? No joka tapauksessa nyt tuli tuommoset itelle hommattua.

Nettihän on pullollaan kaiken maailman sepitystä, miten ihmiset on luotu juoksemaan ja kengät on turhia. No ilman kenkiä lenkkeily voi tavan pullajalalle olla vähän extreme elämys ja tämä homma tosiaan tulisi aloittaa hieman varoen. Tämmöiset tossut jalkaan laittaessa asia tulee kyllä harvinaisen selväksi. Tossun pohja on niin ohut, että kyseessä on enempiki kumipohjainen sukka ko varsinainen kenkä. Jos nyt suurinpiirtein "kaikki muumit löytyy laaksosta" niin fiilis on se, että näillä ei het kympin lenkkiä kipasta asvaltilla. Yleensäkään kantapään maahan laskeminen juoksuaskeleen aikana kovalla alustalla ei tule ensimmäisenä mieleen.

Jostain kumman syystä olen nyt saanut aikaiseksi kolmisen aamulenkkiä(n 3km) viikossa. Tai no syyhän oli se, että neljä vuotta sitten katkennut nilkka alkoi ilmottelemaan itsestään. Ainut vaihtoehto minun tapauksessani on pitää pohkeen ja jalan lihakset sen verran kunnossa, että paketti pysyy kasassa. Tästä päästäänkin siihen että päkiäaskeleella ja minimaalisella vaimennuksella juoksun pitäisi olla yksi parhaista jalkaa kuntouttavista askareista.

Olen nyt aloitellu varovasti eli koiraa kävelyttäny ja pitäny tossuja työkenkinä. Viime ja toissa viikolla olen lisäksi juossut yhden aamulenkeistä nuilla tossuilla. Pohkeet on kyllä hommassa aika kovilla ja pitää nyt vähän fiilistellä millä aikajänteellä uskaltaa nuita lenkkejä lisätä. Foorumeita lueskellessa sain semmosen kuvan, että harrastelijalle hyvä peukkusääntö on että vuoden päästä vois juosta kaikki lenkit minimaalitossuilla. Eipä siinä sitte muuta ko otetaan raahassa ja katellaan miten äijän käy.

Mikstaviteota

Vielä näin lehtien puhjetessa pitää muistella männyttä hakkukautta viteon merkeissä. Ensi kaudella pitää kuvata videolle enempi, jotta saa vähän heikkouksia selville. No mutta tässäpä tämä eli Ovimiehen kepponen.

Ovimiehen Kepponen 2edit from Juuso Raekallio on Vimeo.