Olet jo iso poika

Lokakuun alkupuoli ja projekti kutsuu jälleen. Pari kertaa kävin edellisen postauksen jälkeen treenailemassa ja sitten piti mennä taas yrittämään. Torstaina kelit näytti hyvältä, ja tuntuikin hyvältä. Toki aika kylmää alkaa jo olemaan, mutta se ei näin lyhyellä reitillä haittaa. Jostain syystä olo ei kuitenkaan ollut ihan ykkönen. Liekö lenssua vähän liikkeellä.  Esko oli myös ihan perus meiningillä liikenteessä eli unohtanut valjaat kotiin. No sen verran aina kilkettä on mukana, että saatiin varmistuspiste kyhättyä kuusen kupeeseen.

Tuumailtiin taktiikkaa ja päädyin kiipeämään reitin ensin yhden kerran lämmöiksi yläköydellä. Yläköydessä meno tuntui hyvältä. Liikkeet kulkivat hyvin putkeen ja ylös asti päästiin. No toki levot otin köydessä katon alla, mutta lämmin tuli ja niinhän se piti tullakin. Eskolla kun ei valjaita ollut niin kiipeilyareena oli minun. Jonkin aikaa lepuuttelin ja heiluttelin käsiä. Taisin juoda jotain ja vetää pari siripiriä. Sitten vaan terävään päähän ja miestä seinälle. Liikkeet tuntuivat jälleen kulkevan ihan hyvin. Yllätin itseni krimppaamasta vaakalistoilta. Tosin vasen käsi oli vähän huonosti. Seuraava veto krimpille osui myös huonosti ja nyt kun molemmat kädet oli huonosti ei miehessä riittänyt paukkuja korjaamaan asentoa ja ilmalento kutsui.

No ei muuta kun pieni tauko ja uutta yritystä. Nyt päätin ottaa katon alla rauhallisesti ja hengitellä oikein syvään. Muuvit meni taas ihan hyvin. Paremmin kuin edellisellä kerralla. Pääsin ylemmälle krimpille ja siihen kävi mies hyytymään. Sain kuin sainkin ähellettyä jalan seuraavalle ja siirrettyä käden sivuotteelle, mistä pitäisi vetää kahvalle. Mutta ei. En pysynyt asennossa sen vertaa, että olisin saanut siirrettyä käden krimpiltä kahvalle. Ilmalento kutsui jälleen. Kolmatta yritystä ei hyödyttänyt edes ajatella, koskapa mies oli sen verran rikki jo nuista kahdesta. No ei muuta kun kamat kasaan ja toivotaan, että kelejä olisi vielä jäljellä.

Seuraavana sunnuntaina oli tarkoitus mennä uudestaan yrittämään, mutta olin sen verran flunssassa, ettei ollut mitään järkeä mennä kokeilemaan. Sitten satelikin reilun viikon vettä ja alkoi näyttää jo heikolta kiipeilyjen suhteen. Onneksi kuitenkin kolmisen viikkoa edellisestä sessiosta näytti ennuste hyvältä ja päivä olikin kuiva ja viileä. No joidenkin mielestä kylmä kun lämpöä oli +4 asteen paikkeilla. Todella hyvä keli tällaisille reiteille, jotka vaativat vähän viileämpää keliä muutenkin. Mietin lähestymistaktiikkaa. Aikaisemmilla kerroilla olin aina lämmitellyt yläköydellä yhden kerran ennen kuin lähdin liidaamaan. Päätin kokeilla toisenlaista lähestymistapaa ja lämmittelin kotiseinällä. Laskeuduin ja laitoin jatkot paikoilleen. Sitten eka kiipeilyn päätin tehdä niin sanotusti pultti pultilta eli ottaa suosiolla kunnon levon ennen kruksia, mutta liidata kuitenkin. Tämä sujuikin hyvin ja nyt kuntokin tuntui aika hyvältä.

Ei muuta kun köysi alas, toppis niskaan ja käsiä heiluttelemaan. Join vettä ja vähän venyttelin ja ehkä viiden minuutin jälkeen aloin valmistatutua uuteen yritykseen. Kyllä jännitti, mutta lämppäriliidin fiilikset olivat tuoreena mielessä ja kunto tuntui aika hyvältä. Alkuun ehkä vähän hermoilin, mutta onnistuin pitämään pakan kasassa. Lepäilin katon alla sen verran kun hyvälle tuntui. Onnistuin lähtemään vaikeisiin liikkeisiin paljon rauhallisemmin kuin aiemmin. Liikkeet menivätkin hyvin. Sain otteet kiinni lähes parhaista kohtaa ja yhtäkkiä olinkin viimeisessä tiukemmassa liikkeessä. Voimat kävivät ehkä vähän hyytymään, mutta koneesta löytyi vielä puhtia ja pam käsi kahvalle ja se on siinä. Mutta hei eipäs vielä sittenkään. Vielä herkkä klippi ja tasapainoa vaativa viimeinen rykäys toppikahvalle. Jes hitto jes. Se meni sittenkin. Pääsin siis vuosia yrittämäni reitin viimein syksyn viimeisillä keleillä lokakuun lopussa eli 20.10.2018.

Il maestro Esko toistonousee reittiä "Olet jo iso poika"