Voihan jääkausi

Mie haluaisin kiivetä sitä ja sitä ja sitä. Et vielä. No miksei? Talveakaan kohta "enää" kaks kuukautta jäljellä. No siksei. Kyllähä sie sen tiiät. Haba ei riitä. Painu reenaamaan siitä. Sitä paitsi aina töitten jälkeen on pimiää ja viikonloppuina muita menoja. No mikäs se nyt noin miestä riivaa? No ku mie haluaisin kiivetä muutaman reitin tuolta Paavalinvuoresta. No ni miehän sanoin jo että ei vielä. Painut reenimestoille hakemaan tuntumaa ja kestävyyttä. Pakkasetkin on niin kovat, että palellutat vaan näppis mikstapläjäyksillä. No selvä. Miepä menen sitte tuntumaa hakemaan.

Niin tällä kaudella ei ole meikälle ajan käytön kannalta realistista lähteä käymään oikeilla peli mestoilla, joten täytyy keskittyä näihin kotipuolen hommiin. Olishan sitä täälläki. Paavalinvuoressa mikstaa ja tuolla metässä kuulemma jotain jäätä mitä ei ole tullu ikinä käytyä tarkastamassa. Otetaanpa ne siis tälle kaudelle kiikariin.

Reenimestalla 16.1. näytti tältä. Mikko testailee kuivakkaa kulmausta

 

Aika kivasti on kertynyt vettä maaperään piiitkän syksyn ansiosta. Pari viikkoa sitten putoukset valutteli vettä oikein kunnolla ja vielä viimeviikollaki tuli paikka paikoin kuin hanasta. Pakkastakaan ollu ku 22 ja illemmalla ehkä vielä enempi. No saas nähä kauanko vettä valuu, kun pakkasta on pitänyt jo pari viikkoa ja lunta ei ole kuin viitisen senttiä. Ainakin jäätä muodostuu lisää mukavasti.

Neljättä kertaa olin torstaina jäillä ja vieläkään en ole saanut visiiriä kiinni kypärään. Tuli vaan mieleen, kun Jani louhi jäätä irti ja sai nenän varteen legendaarisen vekin. Onneksi ei sen ihmeellisempää. Muut varusteet tuntuu pelaavan ihan hyvin. Varpaatkin pysyy lämpimänä reippaasta pakkasesta huolimatta. Kyllä nuo Spantikit on vaan mukavan lämpöset. Halpis soft shellin alla oli kaks lämpökerraston paitaa ja siihen olis voinu kyllä lisätä vielä fleecen. No muistetaan ens kerralla.

Jään koostumushan oli kuin betonia ja putoukset halkeilivat mukavien pamausten saattelemina. Jäätä saiki hakata sitten oikein olan takaa. Aika mielenkiintosta kyllä miten paljon kovemmalle ottaa hakata tuota jäätä kuin vain huukkailla hakuilla valmiita koloja. Se hakun lyöminen jäähän ja isku käsivarren lihaksistolle tuntuu tässä olevan se vaikein juttu. Tämmösillä pakkasilla vois ehkä petzlin teräpainot olla hyvä kiinnitellä paikalleen. Täytyypä sitäki testata ens kerralla. Kyllä talviurheilu on sitten hienoa.

Antti ottaa mittaa teräsjäästä. Paksuutta olis helposti liidikäyttöön.

 Varmistajalla vähän ajatus vaeltaa tuossa pakkasessa

Keskitalvi

Kokolailla kuukausi edellisestä postauksesta vierähtäny. No juuri mitäänhän en oo päässy puuhaamaan lämpöaallosta johtuen. Tai no sisällä oon näköjään 7 kertaa reenaillu, mutta eräänlainen joulutauko tuli vietettyä. Ei se ehkä hirveän huono asia ollut sillä boulderilla on kulkenut ehkä paremmin kun koskaan. Hakkukestävyys ehkä hieman kärsi tuosta, mutta eiköhän se pikaiseen saada takaisin.

Kotiseinän kahvareitistä tuli sittenkin aika jämäkkä. Tarkotuksena oli saada siihen kunnon kestävyys sirkuitti, mutta yläosa on niin jyrkkää, että taitaa mennä kuitenki voimakestävyyden puolelle. No ei se mittään. Pitää helpottaa sitte kunnon jalkaotteilla niin jospa se tästä. Sitä paitsi hakuilla kiipeäminenhän on kunnon kahvamaratoonia.

Pakkanen onneksi saapui pohjoisesta ja tässä on kohta viikko annettu paikkojen jäätyä. Torstaina olis tarkoitus käydä taas jäätä louhimassa. Jospa sitä saataisiin kunnolla metrejä läjään. Lähiaikoina täytyy kyllä sitten päästä vähän raapimaan miksta hommia. Täs olis keväälle pari linjaa odottamassa nousua. Niin ja siellä Muuratsalon jäillä täytyy kyllä tänä talvena käydä. Eipä mulla muuta. Hyviä kiikkuja kaikille!

Jäätä haistelemassa

Olipas aika mielenkiintonen fengshui perjantai-illasta tuolla Seppiksellä. Aamullahan oli vielä sohjoa ja aste lämpöä. Päivän mittaan kävi lämmöt tippumaan ja illasta viiden jälkiin kun pääsin huudeille oli ehkä viis astetta pakkasta. Aika sopivaa lämpöä siis. Parin päivän lämmöt oli saanu jäät irtoamaan hieman yläosasta, mutta aika tukevasti ne oli kuitenki kiinni seinässä. Köyttä viritellessä potkin testimielessä yläosaa aika huolella eikä siitä pahemmin mitään irronnut.

Illan tarkotuksena oli nyt hakea fiilistä ja fengshuita jääkiipeilyyn. Täytyy sanoa, että on se kyllä vaan eri laji, kun kiven/otteiden huukkailu. Se ite lyöminen on jotenki tässä se juttu, mikä laittaa helposti miehen hikoilemaan. Jää materiana on lisäksi jotenki aina vähän henkisen oloista ja vaatii pientä fengshuin hakemista, jotta kiipeäminen onnistuu oman kuntotason mahdollistamalla tasolla. No en tiiä voihan se olla, että pimeys (tai hämäryys piha on kuitenki aika hyvin valaistu) yksinäisyys ja yllä kaarteleva aikuinen huuhkaja ja sen mieleenpainuva huhuilu vaikuttavat myös tähän fengshuihin hieman. No joka tapauksessa kiipesin siis yk-sooloa ja eka veto ei ollu kyllä mitenkään näytöstyylillä. Jotenki sain tuohon vajaaseen 20m turattua 21minuuttia. Aika tiukkaa ajankäyttöä. Kädet ehkä hieman puutuivat, mutta hapoista tuntuu nykyään jäällä palautuvan kohtuu hyvin. Kelloa katsottuani totesin, että ei tää voi olla näin ja päätin skarpata. seuraavat kolme vetoa olikin sitten aika tarkkaan 9min jokainen eli pari minuuttia chillausta ja loput kiipeilyä. Aika paljon ajasta menee siis tuommoseen fiilistelyyn ja tupelointiin.

Kun kiipeeminen ei oikein tuntunu hapottavan niin päätin parille viimeiselle vedolle ottaa repun selkään. Pakkasin reppuun siis n 65m köyden ja kaiken sälän mitä nyt oli mukana. Painosta en tiiä tarkkaa, mutta kyllä se vähän painoi. Painon kyllä tunsi selässä, mutta ihan kohtuudella pääsin molemmat vedot eikä käsissä menty vieläkään kriittisellä rajalla. Pitää varmaan alkaa nää kotipuolen jääreenit tekemään reppu selässä, kun ei tuota pituutta ole nuille putouksille liikaa siunattu.

Mutta semmosta fiilistelyä ekalta jäänhakkuu keikalta. Seuraava meneeki varmaan Joulun jälkeen, kun aika tahtoo olla kortilla tässä elämän tilanteessa. Eipä muuta ku hyvää Joulun ototusta vaan itse kullekin!

Tässäpä meitän kiipeilyareenan jäätilannetta perjantai 13.12. eli onnen päivä.

Tässähän joutuu reenaamaan

 Posti toi Joululahjan etuajassa. Hrt:ltä tipahti 10kg kiipeilyotteita. Piti tilailla kotiseinälle kahvoja, kun a) niitä ei jaksa veistellä b) seinän profiili vaatii aika isoja otteita, jotta on mahdollista vetää minkäänlaista kestävyysreeniä c) pojalle pitäs tehä motivoivempia reittejä pystyseinälle. No niin, mutta ei kait se auta ko alkaa ruuvaan otteita seinään :)

Kuokkahommaa

Hakkkukauden avaus suoritettiin  28.11. mukavissa nolla keleissä Keski-Suomen maisemissa. Jäätä oli vähän ja sekin irti seinästä. Pysyttiinki sitte turpeella ja kivellä, ettei tuhota kaikkia jäitä het alkuunsa. Hauskaa oli ja vaikka kiivettyä tuli hitaasti, mutta varmasti ei toiminnasta saanut valtavaa pumppia aikaiseksi. Ihan kiva alotus kaudelle. Ens viikko taitaaki mennä kokolailla vaneria huukkaillessa, mutta jospa sitä seuraavalla sitte taas pääsis jäätilannetta tarkastaan.

Syksyn sateet ovat ilmeisesti tehneet tehtävänsä, sillä vettä valuttaa todella paljon. Toivottavasti jäätä syntyisi siis joka puolelle. Tänä talvena täytyy nyt käydä siellä Muuratsalossa tarkastaan paikkoja. Niin ja tietty jotain pikku paheita harjoittaa lähempänä kotoa.

jäätähän näyttää tulevan ihan mukavasti

Talvi tulee sittenkin ehkä

Vesisade ja pimeää. Aah miten ihanaa ... jep jep. No niin nyt kun on pahimmat päästetty niin mites sitte vaikka vähä lenssua heti perään. Check! Joo no nyt taas helpottaa, "... koska maassa on lunta ja pakkasta." Ehkä se talvi saadaan sieltä napapiiriltä tänne eteläänki. Boulderointi jäi TAAS pahasti kesken, mutta eihän sitä tiiä jos vaikka vielä pääsiski yrkkään. Vain en tiiä jaksaako. Hakut tuntuu kivoilta käsissä...

Eilen (ma) piti sitte heti perjantain pikkujouluista selvittyäni vähän kopistella hakkuja vanhalla kunnon kotiseinän sirkuitilla. Niin sanotaanpa pikkujouluista sen verran, että kyllä muuten vanhalla alkaa tuo palautuminen mennä aika heikoille. Vieläki vähä tuntuu resetit kropassa. Sirkuitit joo, viime keväänä kun pääsin ne mikstareitit viimein niin kotiseinällä pääsin pari kierrosta tuota sirkuittia. No nyt meni kans kaks. Tästä ei voi tosin kovin tarkkaan päätellä nykystä kuntotasoa, koskapa pumpin määrä pitäis pystyä jotenki mittaamaan. Kummallakaan kerralla en kuitenkaan vetäny itseäni ihan loppuun. Ehkä pitäisi. Vai pitäisikö? Paha sanoa. No mutta joka tapauksessa kunto on paree kun vuosi sitten ja se lienee tärkeintä.

Mutta notta torstaina päästään taas kuopimaan. Hakuilla siis ja katotaan mitä löytyy. Voishan siellä olla jo vähän jäätäki... ehkä

Sataa sataa samaa rataa

Joo eli pari viikkoa on sadellu vettä. Tai no on välillä ollu sateettomia päiviä, mutta paikat on silti pysyny märkänä. Tällä ilmankosteudella ja lämpötilalla vaatii ainaki 1,5 päivää kuivaa ennen kun kivet on kuivia. Muutaman kerran oon käyny sisällä reenaileen ja hei hetkonen kerran jopa ulkona.

No Pitsalähetillä käytiin taas yrkkäämässä. Mennessä tuntui hyvältä ja viilis oli notta nyt vois vaikka mennäki. Liikehdintä kivellä oli jotenkin jäykkää. Liekkö johtuu sisäreenistä, päällä olleesta pienestä lenssusta vai kiviviiliksen puutteesta? No joka tappauksessa eka yrkkä oli aika jäykkää ja loppuikin jo ennen kruksia. No yritin siitä heti uudestaan ja ei. Jotenkin jäykkää niinku alkuki. Toisella yrkällä sain sitten alun setin kasaan ja pääsin yrittään kruksin läpsyä. Ei menny ei. Yritys ei vain ollu tarpeeksi terävä. Kolmanteen yritykseen latasin sitten kunnolla viilistä. Alku kulki ihan jouhevasti, eli ilmeisesti tarvittiin vähän lämpöä kehoon ja lihasmuistin paluuta. Kruksiin tsyykkasin kunnolla, läppäsin käden otteelle, mutta jotenki onnistuin tupeloimaan ja alas tultiin. Ilmeisesti psyyke ei kestäny onnistunutta suoritusta. Kaiken kaikkiaan kuusi yrkkää pystyin reittiin laittamaan ennen kuin vysiikka alkoi loppumaan. Ja ei en päässy. Pate yrkkäs kans seisomalähtöä muutaman kerran ja kaks viimestä yrkkää oli jo kelvollisia. Mutta ei menny. No käytiin kuitenki kokeilemassa. Tilataan ens viikolle keliä niin saadaan reitti lähetettyä ennen jäitä.

Ei tullu vielä skumppaoikeuksia. Pullo olis kyllä jo kylmässä.

.