Projektointi jatkuu

Lauantaina tuliki reenailtua taas. Poitsun päikkäreiden aikaan reenailin itseni puhki kotiseinällä. Sitte lähettiin tuttujen luo grillaileen ja illalla pikku viineissä sain sitten päähäni käydä testaamassa sporttirojektia lähikaltsilla. Olipas taas järkevä ajatus tuumin kymmenen aikaan illalla kallion laella, mutta nyt kun siellä kerran oltiin niin pakkohan se oli kokeilla. Muistelin, että reitin alku olis kivaa kauhomista, mutta kylläpäs ottiki koville. Ei se sitte vissiin ihan kauhomista ollukaan ;) Mutta asiaan - eli kruksi muuvit tuntui kyllä taas jämäkille, mutta tällä kertaa sain niistä kaikki paitsi yhen puhtaasti tehtyä. No ens kerran pitää yrittää houkutella joku mukaan niin ei tartte huolehtia ite varmistamisesta.

On se tiukkaa.

Boulderpaja ja Patama

Meitsi tuulettaa Barbien kruksin jälkeen

Sääennustus ei ole hellinyt kiipeilijää tällä viikolla. Päätettiinki
Antin kans käydä maanantaina Boulderpajalla reenailemassa ja se oli
hyvä päätös. Tämä oliki mulle eka kerta siellä ja täytyy myöntää, että
on se kyllä aika paljo hienompi paikka kun Hutunki. Tai no Hutungin
heikkous taitaa olla se että sinne pitää tehä reitit ihan ite, eikä
omistajalla ole ollut paljon intressejä ostaa uusia otteita tai
panostaa seinän kehittämiseen muutoinkaan.

No joka tapauksessa Boulderpajalla oltiin ja paikka oli kyllä hieno ja
reittejä tuntui olevan tarpeeksi. Seinät oli sen verran korkeita,
ettei topin läheltä kiinosta ottaa pannuja ihan miten päin sattuu.
Reitteihin oli kyllä onnistuttu tekemään ihan hyviä kiipeilyliikkeitä,
joten tänne täytyy tulla toistekin.

Keskiviikon sää näytti vähän paremmalta ja sovittiin Juhan kans, että
mennään käymään Patamalla. Juha ei ollu käyny vuoteen Patamalla
ja pojjaat oli tehneet tuona aikana useammankin hienon reitin
yritettäväksi. Alkuun päätettiin lämmitellä Puuhapete reitillä ja Juhalle se taisi
oli kyllä vähän tiukka lämppäriksi kun ei ollut menossa. Greidistä sen
verran että ei se kyllä minun mielestä ole paljoa sen helpompi ku
Kenikään. Tosin tämähän ei tarkota sitä etteikö tämän reitin greidi oo
kohillaan. Kenin greidi voi olla vähän pehmeä.

Kaks vuotta sitten testasin Barbie nimistä linjaa ja silloin sain
kruksi muuvin just just tehtyä. No nyt tuntui kruksiin tulo paljon
helpommalta, mutta kruksimuuvin henkisyys yllätti jälleen eli pannut
tuli. Tai no ruotsalaispannut eli köyteen istuun ja uudestaa. Kiipesin
reitin ylös jätin jatkot paikalleen ja lepuuttelin. Toisella yrkällä
lepuuttelin ennen kruksia itsetunnon kohilleen ja hyvinhän se meni. On
vaan niin henkisen pieniä nuo otteet ettei veinaa tohtia. No ens
kerralla sitte Super Mario.

Yläköysisankaruutta ja sisäreeniä

Torstaina käytiin Ilkan kans Falkkareilla kiikuilla. En ollut
aikasemmin käynytkään missään pääkaupunkiseudun kallioilla. No parempi
myöhään kun silloinkaan. Aika hieno ja psyykkaava paikka kyllä näin
släbikiipeilijälle.

No eipä ollu sitte kyllä reitit menossakaan. Ilkka usutti testaamaan
Sledge Hammer reittiä, mutta totesin että yk:lla vois ehkä testataki.
Oikea valinta ei nimittäin ollu menossa kun kovalla taistelulla ja
usealla levolla. Kiitosta vaan Ilkalle kärsivällisestä varmistamisesta
ja tsemppaamisesta. Hieno reitti ja joskus vielä liidailen. Sitten
Ilkka testasi rojektiaan ja sehän äsähti toppiin. 7a+ lisää miehen
tikkilistalle. Ei paha. Meikä tuskaili muuveja ja kyllähän ne aikasta
tiukalta tuntui.

Sittemmin olen pari sisäreeniä kiskonu kotiseinällä. On se vaan hienoa
ihan omalla seinällä reenailla, vaikkei mitään luksus otesettejäkään
ole saanu hommattua. Nyt pystyy aika pienessäkin aikaikkunassa
vetämään hyvät reenit. Jospa se kunto tästä lähtis nousuun.

Brittisektorilla suhisemassa

Paten kans oltiin lauantaina Paavalinvuoren Brittisektorilla kiipeilemässä ja olihan taas mukavaa ulkoilua. Lämpökään ei haitannut kun sitä taisi olla maks 18 astetta.

Alotettiin helpoimmasta kun Patekaan ei paikalla ollut kiivennyt. Pate lähti liidaamaan Kiven kääntäjä reittiä ja hienostihan se sujuikin. Varmistuksiakin laittoi reitille kaikki kaks ;) No mikäpä siinä jos ei tarvii. Kakkostelin linjan lähestymistennarit jalassa ja ihan hyvää tekemistä nuilla kengillä.

Seuraavaksi taas Pate köyden terävään päähän ettei mene onsight suorite piloille. Eli kohteena oli seuraava linja oikealta - Oiva. Mies kävi laittamassa ekan piissin ja totes, että voispa tulla takasi vähän hengittään. Kiipesi alas lepäileen ja vähän aikaa psyykkausta ja käsien ravistelua saikin miehen ylös reitistä. Hyllylle nousu veinasi tehdä hieman tiukkaa, kun ei takareisi tahtonu antaa periksi. Muuten meniki sitte ihan hyvin.

Olin ajatellu, että jos tuo Oivan liidi tuntuis itellä hyvältä niin lähtisin sitte yrittään Toivoa, joka mulla oli tuolta vielä kiipeämättä. Viime kesänä yritin Toivoa yläköydellä kahtena eri kertana varmaan kuus yrkkää, mutten uskaltanu liidata. Kiipesin Oivan vanhasta muistista ja ihan hyvältä kyllä tuntui, mutta jotenki ei oikein ollu luottoa lähteä suoraa Toivoa kiipeemään. Laitettiin yläköysi Toivolle ja ajattelin, että laittelen yläköydellä varmistukset kohilleen ettei tarttis liidissä arpoa. Yläköydessä reitti tuntui kyllä melkein yhtä vaikealta kuin viime kesänäki, mutta nyt ei kahen peräkkäisen yrityksen välissä tullu pumppia juurikaan käsiin ja varmistuksetki löyty hyvin kohilleen, joten pakkohan se oli koittaa liidata :) Patekin kiipesi linjan yläköydellä vahvan näköisesti, mutta toisella yrkällä jalat lipsui ja kädet pumppas ja mies taisi tarvita pari lepoa reitin kiipeämiseen.

Tässäpä on sitte dokumenttia siitä meikän liidisuoritteesta. Hieno reitti. Käykäähän kiipeemässä!

Toivo from Juuso Raekallio on Vimeo.

Kesän eka kertaa kalliolla

Olihan se jo aikaki. Nyt vasta alkaa mies olemaan semmosessa kuosissa, että uskaltaa vähän alkaa urheilla. Meitsillä tais olla tällä kertaa poskiontelotulehus ja keuhkoputkentulehus yhtä aikaa päällä. On ne tiukkoja nuo lentsut.

Lauantaina käytiin Janin kans Patamankalliolla ja olihan kyllä hauskaa. Jani oli pulttaillu useamman uuden reitin, joita en ollu aikasemmin kokeillukaan. Yks oli jopa puhdistamista ja ensinousua vaille valmis ;) Eli mies oli nykässy pultit seinään puhdistamatta reittiä. On sillä kova luotto siihen että reitti löytyy.

No joka tappauksessa Jani otti teräsharjan valjaisiin ja lähti linjalle ground up tyyliin (Tai no jos se nyt ihan puhtaasti ground up ole kun pultit oli jo laittanu). Aina välillä pysähtyi harjailemaan seuraavia otteita ja jatkoi taas etiäpäin. Näytti kivalta läpsyttelyltä. No ei kun köysi kiinni, teräsharja valjaisiin ja mies kauden ekalle sporttireitille. No ei ollu henkisesti kovin helppoa kun aina käsiotteita harjaillessa jalat meni sammalpölystä likaisiksi. Reitin toinen hieman vaikeampi kohta sitten pysäyttikin etenemisen ja piti ottaa pultissa tuumaus ja harjaus tauko. No eipä tullu tästäkään reitistä sitä 5a:ta.

Harjailin linjan ylös asti ja tulin alas lepuuttaan. Jani tempas vierestä Luigin toppiin ja jätti siihen yläköyden. Sitte oliki meikän vuoro takasi edelliselle linjalle ja tällä kertaa teräsharja jätettiin suosiolla maahan. Kylläpäs reitti helpottui kun ei tarvinnut harjailla. Tämä on siis ensimmäinen reitti kalliolle tultaessa ja nimi on Puuha Pete. Hauska linja ja yllättävänkin jatkuvaa kiipeilyä. Nimi siitä, että jokainen saa harjata itselleen lisää otteita noustessaan ;) Muistakaahan ottaa teräsharja mukaan...

Sitten ei auttanu ku testata toista Janin sieluntuotosta eli Skeletor 5b tai c (meikästä nyt ainaki c ja aika lähelle samaa kun Ken 6a). Jani kertoili aika nihkeästi beettaa kun ei halunnut pilata on sight elämystä. No tässä henkisessä kunnossa olisin ehkä tarvinnut hieman enemmän, mutta ehtiihän sitä sitte huudella sinne reitille ;) No ei muuta kun köysi kiinni ja mies seinälle. Reitin alku on hyviä kahvoja, joiden jälkeen onkin hieman herkempi kruksi tai no hyvät kädet ja huonot jalat sitte taas vähän ylempänä toiste päin. Kolmannen ja neljännen pultin välissä on kyllä hieno henkinen kruksi. Pultit on näennäisen kaukana toisistaan, mutta loppujen lopuksi vain kahden muuvin erottamia. Hienoa settiä.

Meitsi taikinoi Skeletorilla. Voin suositella!

Piti vielä päivän päätteeksi koittaa vähän vaikeampaa reittiä eli Super Mario ja 6b. Jani tempas alun kruksin yläköydellä ja kyllähän tämä näytti jo kiipeilyltä.Yläköydessä pystyin jo vähän paremmin haastamaan itseäni fyysisesti ja sairasteluista juminen niska kävikin kramppaamaan vähän kovempaa puristaessa. Muuvit sain kuitenki tehtyä parilla levolla, joten jospa se sitten seuraavalla kerralla menis.

Kanavuori ghettoilua

Lenssu jatkuu vielä kohtuu tiukkana. Vasta olluki kuukauden päivät. No mutta tänään oli pakko uhmata lenssua ja käydä vähän fiilistelemässä Kanavuoressa. Lämppäillessä Luiska reitillä lipsahti jalka ja melkeen pers edellä sturtsasin parista metristä. No onneksi en ihan osunu siihen jonkun ystävällisen sielun jättämään ulosteeseen. Sitten piti ottaa Fillariin pari yrkkää ja nyt sain slouppis areten pidettyä, mutta takapuoli ei venyny tarpeeksi, jotta olisin saanu jalan nostettua jalkikselle.

Jani jo työsti Rakulaa ja mie siirryin sille kans, ettei kaikki voimat olis menny Fillarille. Muutaman läheltä piti vedon jälkeen ajattelin jättää koko homman sikseen ja seurata Janin sisukasta yritystä. Ukko sai joka yrityksellä vasemman käden pystylistan (mistä meikä tippuili) pidettyä ja pääsi antamaan muutaman kunnon yrkän seuraavalle oikean käden krimpperille. Parin läheltä piti yrkän jälkeen mies saikin krimpin pidettyä ja yritti tehdä seuraavaa oikean käden siirtoa paremmalle otteelle. No ohihan se meni ja alas tultiin, mutta nyt on kyllä lähetys jo aikasta lähellä. Ite piti sitte laittaa vielä pari yrkkää ja sainki pystylistan pidettyä, mutta oikea jalka ei noussu tarpeeksi ylös että olisin saanu sen otteelle. Pitää varmaan käydä venyttelemään...

Fillarin mahtava slouppiskantti. On se kyllä aika timanttinen reitti greidiinsä(6B+) nähden. Ja beetta on niin kinkkinen, että jos et saa sekvenssiä kohilleen niin ei oo kyllä menossa.

Kesäkausi avattu

Oijoijoi olipas taas hienoa boulderoida kevätauringon paisteessa. Muistaakseni syksyllä alkoi boulderointi jo vähän maistumaan puulta, mutta nyt oli kyllä taas hienoa ;) Sen verran jäykkää menoa nyt oli, että vielä pitää ainaki kerta käydä Paavalinvuoressa ennenkö viittii lähteä Robin Hoodia ees koittamaan.

Paavalinvuoressa käytiin siis pulteroimassa.Ei huono kauden alotus kun sain nuo vanhat 6Bt (Työntö ja Mystinen metsätyömies) kiivettyä ja pari uutta vähän helpompaa linjaa lisättyä tarjontaan.

Ensin paineltiin yläkiville kokeileen poitsujen avaamia lämppärireittejä ja kivoja olivatkin. Putsailin isomman kiven feissille yhden noin vitosen vaikeutta olevan linjan. Hyvä lisä nuitten helppojen joukkoon eikä kovin vaikea siis tämäkään. Laitoinpa linjalle nimeksi Listahitti kivojen listaotteiden mukaisesti :) On muuten nuo kolmosetki kivoja lämpätä kun kiipeää lähestymiskengät jalassa.

Sitten siirryttiin astetta vaikeampien reittien pariin eli Tempaus kivelle. Vaikka tämä kivi onkin todellinen lowball niin reitit on kyllä ihan jämäköitä. Mietiskelin tallustellessani patjan kanssa, että onkohan ne pari vuotta sitte kiivetyt kutoset oikeasti niin vaikeita. No olihan ne ;) Yrittää sai ihan tosissaan ja sittenkin vain nippa nappa sai muuvit tehtyä. Nelosen lämppärisläbiki oli tiukahko niillä lähestymiskengillä. Tuota Työntö reittiä en ollut aikasemmin päässytkään koskapa se lähtee kohtuu jämäkästä oikean käden krimpistä, missä ei aikasempina vuosina sormet ole kestäneet. Hassua miten noin lyhyt linja saa miehen puuskuttaan. Taisipa olla muuvit lähellä maksimivoimaa.




























Vähän tais ottaa kunnon päälle ainaki ilmeestä päätellen

Seuraavaksi oli vuorossa Metsätyöt kivi. Kiipeämisen arvoisia linjoja on nämäkin ja esim Kiire yövuoroon reitti on tasaisesti yhtä kivaa nelosen muuvittelua. Sitte pitiki testata kuntoa ja kokeilla vieläkö se Mystinen metsätyömies olis menossa. Joku oli käyny repimässä seinältä listoja irti ja yks fleikki tuntui heiluvan aika kivasti, mutta meikän alunperinkin käyttämät otteet näytti olevan tallella. Tämä kivi on näköjään hieman tuommosta rapistuvaa sorttia ja kaiken maailman fleikkiä löytyy seinältä. No mutta ainaki tämmöselle 188 rungolle nuo beettaankin kirjottamani lähtöotteet on parhaat. Eka muuvi ja vaakalistan pitäminen on ainaki meikälle kruksi. Sain yrkätä varmaan viis kertaa, että se oli edes lähellä. Sitten vielä pari yrkkää ja sain kuin sainkin pidettyä listan. Toinen muuvi eli vasemman käden listoille siirto on kyllä ainaki mulle melkeen yhtä vaikeaa kuin ekan muuvin pitäminen. Tälle kivelle vois saada jonkun vähän vaikeemmankin linjan jos jaksais käydä rojektoimassa. Täytyy katella saako ens kerralla jotain aikaseksi.

Loppuun hyvä irvistys :)

Mielessäni oli pyöriny Rykelmä kiven rojekti eli Havupallit reitin viereinen kantti. Muistelin, että se vois olla vähän tiukempi setti ja putsaillessa se näyttikin melko sloupilta. No mutta kädet kiinni kiveen ja uskomattoman kitkan ansiosta sloupperit tuntui pysyvän kohtuudella ja kantti taipuikin pienellä vaivalla ja ähistelyllä. Hienoja kompressio muuveja hyväkitkaisilla(kiteisillä) slouppereilla. Tämä on kyllä ihan reissun arvoinen linja ja nythän nuita kutosen alkupään linjoja lähistöllä onkin jo puolisen kymmentä, että kyllä siinä ihan yhen session saa kulumaan.


Tässäpä Juhan "salaa" kuvaama hiano klipsu Karvakorva reitin ensinoususta. Loistavat voimahuudot meitsillä ;)


Karvakorva from Juuso Raekallio on Vimeo.




PS. Moonin poika aiko postittaa otteet tällä viikolla. Saapa nähä millon tulevat...