Parasta mahtavuutta

Ohan se tuo jääkiipeily kyllä hienoa. Tällä viikolla olen vetäny kotiseinällä parit hakkureenit ja kunto tuntui olevan paras ikinä. No sehän tarkottaa vaan sitä että rojekti kutsuu. Lisäksi pojjaat oli tiistaina käyny kiikuilla ja lähettäneet toisen reunan linjan, jonka nimeksi tuli Ovimiehen kepponen, joten hiitti oli kova päästä iteki testaamaan rojektia.

Päräytettiin huudeille ja Jani halusi ensin kokeilla toistonousua meitsin Mixed Feelings linjaan. Tällä kertaa jäätä on niin paljo, että jos haluaa helpon toiston reittiin nyt on sen aika. Jani varmisteli linjan kahdella ruuvilla. Ite oisin ehkä jotain vielä laittanu :) Kakkostelin linjan lämmöiksi rojektille.

Sitten rojektin kimppuun. Hyvillä lämmöillä hyppäsin terävään päähän ja lähdin hipsuttelemaan kivelle. Sain kuin sainkin herkkiskruksin vedettyä, mutta voin kertoa, että kädet oli kyllä pumpussa. Hyvällä otteella ravistellessa jalat korkkas yhtäkkiä ja alashan sieltä tultiin. Melkeen pää edellä pannutin kipinäiden sinkoillessa ja hakku jäi tietysti seinälle. Onneksi Jani oli hereillä. No ei menny tälläkään kertaa. Reitin yläosaa en ollu oikein kunnolla kiivenny kun pari vuotta sitten ja päädyinki testaamaan miten se oikein menisi liidaten. No pääsin toisella levolla jäälle ja kädet oli sen verran puhki, että jänistin lopun miksta osuuden ja tein vaihtoehtoisen lopun jäitä pitkin oikealle. Ihan hieno linja muuten sinneki ja loppuun saa kunnon jää pätkän. No rojekti jäi joka tapauksessa vieläki tekemättä. Ehkä sitten ens kerralla...

Pojat keppostelee. Eli Ovimiehen kepponen ja vaikeutta voi käydä itse arpomassa. Copyright by Jani