Syksy saa

Näihän se taas syksy yllättää kiipeilijän. Meillä oli syysloma Teneriffan loikoiluun ja perhetoimintaan varattuna viikolle 43 ja edeltävälle viikolle synttärijärjestelyjä buukattu, joten tiedossa oli, että sikäli veinaa köysirojektin lähettää se olisi saatava pulkkaan ennen viikkoa 42. Reissun jälkeen ei myöskään viikkoon ollut ulkokiikkuja tiedossa ja sitten olisi jo marraskuu. Marraskuun viileydessä ei näilläkään leveysasteilla enää kovin usein köysihommia kykene harrastamaan. Vähän siis kertaviikkoon aikataululla veinasi kiirusta pukata.

Kolme kertaa pääsin suorituspaikalle ennen reissua. Näistä yhdellä kertaa kallio oli aivan läpeensä märkä ja päädyttiin Petruksen kans Boulderpajalle fiilistelemään. Aika jännä muuten, että pariin päivään ei ollut satanut, mutta syyskuun puolessa välissä alkaa yökosteus olla sitä luokkaa, ettei se ilman tuulenvirettä häviä kiven pinnasta. Kallio ikäänkuin hikoili. Käveltiin paikalle, laskettiin varusteet maahan ja käveltiin kallion juurelle. Vasta parin metrin päässä kalliosta huomasin, että ei tänään ei ole keliä tarjolla.

Seuraavalla viikolla pääsin sitten taas koettelemaan voimiani reitin kanssa. Oltiin Villen kans liikenteessä ja se kipaisi mulle jatkot paikoilleen. Pari otetta oli märkänä, mutta se ei Villeä haitannut. Laskeutuessa vielä kuivaili mulle otteita hieman parempaan kuntoon. Taktiikkana oli lämpimiksi koittaa miten pitkälle menee ja sitten pultti pultilta loppuun. Punnertelin ja heiluttelin vähän lämpöjä alkuun sitten tossut jalkaan ja seinälle. Alku lähti hyvin. Paremmin kuin ikinä. Pari otetta oli märkiä kuivaamisesta huolimatta ja se varmaan vaati henkisen veronsa. Ihmetyksekseni pääsin suoraan kruksiin ja ehkä juuri siitä syystä en kyennyt kunnon yritystä kruksiin laittamaan. Puoli villaisen yrityksen jälkeen istuin köydessä. Jumppasin itseni pultti pultilta toppiin ja sain kyllä kunnon lämmöt aikaiseksi.

Ville yritti muuveja läheiseen reittiin ja minä palauttelin sillä aikaa. Arvelin, ettei parin tunnin settiin mahtuisi kuin kaksi kunnon liidiyritystä reitille, joten palauttelin sitten huolella. Seuraava yritys lähti yhtä hyvin kuin edellinenkin. Pääsin kruksiin nyt vähän paremmissa voimin, mutta yritys oli aika kehno. Hivelin otetta ja köydessä istuskellessa mietin olisinko kuitenkin pystynyt pitämään siitä kiinni jos vain olisin yrittänyt vähän kovempaa. Nämä on niitä sporttikiipeilyn piirteitä joihin en ole aikoihin päässyt käsiksi. Boulderoidessa asenneongelma tulee nopeammin vastaan. Hienoa settiä kun voi yrittää täysillä pelkäämättä kuolevansa pudotessa. No ei siis mennyt tällä kertaa.

Seuraavan viikon lauantaille oli buukattu projektin boulderipäivä 28.7. alueelle. Päädyttiin Petruksen kans sattuneesta syystä hieman köysittelemään ennen boulderointia. Laskeuduin jatkot paikoilleen ja Petrus viritteli ylärin toiselle linjalle. Taas lämmöiksi kyykkyjä punnerrusta ja ravisteluja ja ei muuta kun suoraan projektille. Kiipeily lähti hyvin. Tein liikkeet huolellisesti ja mielestäni ripeästi. Pääsin kruksiin kohtuu tuoreena tein liikkeen ja sain kuin sainkin otteen pidettyä. Vielä veto kahvalle ja tästä vähän yllättyneenä täristen yritin lepuuttaa hieman paremmalla otteella. Pakka oli vähän sekaisin yllättävästä suorituksesta ja ilmeisesti kehon asento hieman huono. Lepäily alkoi nimittäin sen verran pumputtamaan, että seuraava pitkähkö veto ei enää onnistunut. No ei auttanut muuta kun jumppailla taas pultti pultilta loppuun. Petrus reenaili omaa reittiään ja kunnon palauttelun jälkeen otin uuden yrkän. Tällä kertaa päätin kiivetä kruksin jälkeen nopeasti ylöspäin ja toivoa parasta. Alku meni jälleen hyvin. Kruksi meni tällä kertaa paremmalla luottamuksella ja sen jälkeiset liikkeet kahvalle mallikkaammin. Nyt sain seuraavat liikkeet tehtyä ja pääsin hyville otteille, joilta vedetään yläkerran kahvaosastolle. Valmistauduin vetoon ja kas kädet olikin yhtäkkiä niin pökissä, ettei mitään jakoja tehdä käden siirtoa seuraaville hyville otteille. Voi paska! Pannut tuli! Nyt voi kyllä jo sanoa, että oli "close but no cigar".

Siitä siirryttiin sitten Petruksen kans Boulderpäivän viettoon 28.7:lle. Sielläpä tuli jälleen Harmonialta nenille. Sain jo sormet yläotteelle, mutta jostain syystä en pystynyt pitämään kiinni. Muutama helpompi linja tuli Savotta-kiveltä kiivettyä ja sitten olikin aika lähteä saunomaan.

Niinhän siinä sitten kävi, että rojekti jäi kevät puolelle. Aikataulut ja säät iski näpeille eikä enää muutamaan kuukauteen ole mitään mahdollisuutta käydä reittiä yrittämässä. Tuon jälkeen olen käynyt pari kertaa iltaboulderilla ja siinäpä ne on sitten tän syksyn ulkokiikut olleet. Sääennuste näyttää, että vettä sataa ja kaikkia vituttaa. Eli perus syksyä. Näillä lämmöillä kivien kuivuminen ottaa pari päivää ja ainakaan nyt ei sellaista sääikkunaa ole tulossa. Tulis vaikka vähän pakkasta ja ilman lunta niin pääsis vielä boulderoimaan ja siitä sitten sujuvasti jääkiikuille. No ei varmaan ole tuloillaan, joten ei varmaan auta kun ruuvata mixtaterät jäähakkuihin ja alkaa harjoittelemaan niissä roikkumista.

Terveyspäivitys:
Suoliston tulokset tuli syyskuun lopussa ja tuloksena oli paksunsuolen mikroskooppinen koliitt. Tähän määrättiin lääkkeeksi entocort kuuden viikon kuurina. Heti ekan viikon jälkeen maha rauhoittui kummasti ja nyt kuurin loputtua alkaa toiminta olla kokolailla normaalia. Onpahan eri meininki kun vihdoin pystyy toimimaan normaalisti. Saas nähdä miten käy palaako tulehdus. Lääkäri oli sitä mieltä, että voi olla, että joutuu toisen kuurin syömään. On muuten mahavaivat sen verran tiukkaa settiä, että en voi toivoa kellekään.

Projektilla ottamassa turpiin

Blood on the dance floor. Ei ku 28.7.

Meitsi ja Harmonia. Kuten tässäkin näkyy sormet on otteella. Vielä kun pitäis kiinni...

Seuran porukkaa kränkkäämässä. Aika komia päivä.

Iltaboulderilla Paasivuoressa

Toinen ilta ja Näätäkivi

Rojektihommaa

Ensin terveyspäivitys. Heti kun olin menossa tähystykseen vatsa kävi tietysti rauhoittumaan. Eikä sieltä nyt sitten ainakaan silmämääräisesti lääkäri mitään löytänyt. Näytepalojen tulokset tulevat sitten jossain vaiheessa, mutta katsotaas nyt miten tää terveys näin niinku muuten. Hemoglobiini oli noussut jo hieman, vaikka oli toki alhainen vieläkin 115, mutta suunta ylöspäin kuitenkin. Ihan kohtuu ok olo on nyt ollut pari viikkoa. Jospa tää tästä stabiloituis kun yrittää vaan elellä ilman viljoja. Tai no joo luontaisesti gluteenitonta kaurapuuroa olen kyllä syönyt melkein joka aamu. Nähtäväksi jää mihin suuntaan ollaan menossa.

Tulipa tuossa vähän panostettua varusteisiinkin. Tilasin Epsanjasta jatkoja, tossut ja nestemankkaa. Päivitin uhkaavan vanhoja jatkoja, joista vanhimmat oli jo 15v ikäisiä campin lankaportillisia. Hyvin ne olivat palvelleet, mutta eiköhän tuo ikä ala olla jatkoille jo ihan riittävä. Tossut päivitin uusiin samanlaisiin eli tilailin uudet La Sportivan Pythonit. Ikinä en ole nestemankkaa kokeillut, ja pitäähän se välillä jotain uutta testata ja hyvinhän tuo tuntuu toimivan. Nestemäisellä kun holvaa kädet ennen reitille lähtöä niin kovin monesti ei tarvitse reitin aikana kättä pussiin kastaa. Saapa nähdä miltä tuntuu hieman pidemmän aikaa testattua.

Uudennihkeää kampesta. Jatkojen paino on viidessätoista vuodessa tippunut sen verran, että sen kädessä huomaa. Viilataan pikkuhiljaa räkin painoa alaspäin...

Kiipeilyistä sitten. Syksyn kaikki kolme ulkokiipeilykertaa olen viettänyt rojektoimassa yhtä seiskan reittiä. Het eka kerralla sain kaikki yksittäiset muuvit tehtyä. Toisella kerralla sain yläköydellä linkitettyä koko reitin kahdella levolla. Kolmannella kerralla kiipesin lämpöjä yläköydellä muistellen muuvit kuntoon. Petrus lähti liidaamaan omaa 7b projektiaan ja pannutti näyttävästi tokasta kruksista. Tuumasin, että hitot kait se pitää itekki yrittää vaan liidata kun ei kait tuosta vaarallista ole tippua. Nää seiskan reitit on siitä kivoja, ettei näissä pahemmin hyllyjä enää ole. Pannuttaa voi siis huoletta ja liidaaminen onkin enempi oikeaa urheilukiipeilyä.

Niin no se liidiyrkkä sitten. Kävin ensin klippaamassa ekan pultin ja tulin vielä maahan vähän ravistelemaan käsiä. Kiipeily oli jotenkin aivan ihme yliyrittämistä ja kämmäilin koko ajan. Eka klippi eli toisen pultin klippaaminen ei sitten onnistunutkaan. Asento oli hieman väärä ja ainakaan näillä naruilla ei tuosta asennosta klippiä saanut tehtyä joten minipannut tuli. Neljä kertaa piti yrittää, että sain köyden jatkoon. Ei ollu siis ihan klippimuuvi kunnossa. No ens kerralla sitten ainakin muistaa. Loppu reitistä meni sitten pulttipultilta tarkastaen kaikki klippiasennot ja otteet. Asiallinen reitti kyllä. Jospa ensi kerralla sitten olisi vähän lähempänä. Kitkat alkaa kyllä olemaan lupaavat. Toivottavasti viikot ei lopu kesken.

Pate muuvittelee tämän syksyn nemesistä. Jospa tän sais lähetettyä ennen kun sormet käy jäätyyn.

Kesä

Jotenkin tämä meikäläisen kesäkiipeily on kyllä aika ironista. Juuri silloin kun olisi parhaat kelit niin on vähiten aikaa käytettävissä. Perheen pyörittämisessä kesä on yllättävän hektistä aikaa. Tänä kesänä kiipeilyt ei ole kuitenkaan olleet kiinni ajan käytöstä vaan miehen kunnosta. Taisin jossain vaiheessa jo avautuakin vatsan toimintahäiriöstä, mutta tässäpä lisää.

Nyt heinäkuussa tuli vuosi siitä kun vatsavaivat alkoivat. Ensin arvelin mahataudiksi, mutta pakko oli tunnustaa sen olevan jotain muuta kun kuukauden päästäkin oli maha sekaisin. Sain pakin rauhoittumaan keittokuurilla ja syömällä vain vatsaystävällisiä elintarvikkeita. Palasin hieman takaisin ruokavaliossa ja kohta oli maha jälleen sekaisin. En oikein vuoden loppuun mennessä saanut selville mikä aine vaikuttaa eniten vatsan toimintaan kun viljojen ja maidon vaihtelu tuntui jotenkin yhden tekevältä ja välillä oli parempia päiviä ja välillä huonompia. Liekö malttanut tarpeeksi kauan testata yhtä ruoka-ainetta. Kävin vuoden alussa tähystyksessä, joka ei täysin onnistunut kovista kivuista johtuen. No mitään erityistä ei siellä tuntunut kuitenkaan olevan. Vaihdoin sitten gluteenittomalle ja se tuntuikin tepsivän kohtuudella. Välillä tosin lapset toivat päiväkodista mahataudin ja siitäkös meikän kroppa innostui. Sama peli jatkui koko kevään mihin syys puolella oli jo totuttu. Välillä vatsa toimi paremmin ja välillä huonommin.

Kesää kohti vatsa meni todella heikolle hapelle ja koko kesäloman olin kuralla. Päätin mennä työterveyteen selvittämään asian heti elokuussa ja niillä jäljillä tässä ollaan. Aloitin oireisiin kyllästyttyäni käyttämään vähän vahvempia maitohappobakteereja ja lopetin viljat kokonaan elokuun alussa. Se tuntui vaikuttavan ainakin jotenkin. Vatsa alkoi heti rauhoittua ja tällä hetkellä lähennellään jo normaalia toimintaa. Hemoglobiini oli toukokuussa hieman alhaalla eli 145 nyt elokuun alussa arvo oli romahtanut ja pääsin niinkin korkealle kuin 109. Ei auttanut kun aloittaa rautakuuri, vaikkei se yleensä vatsan toimintaa parannakaan. Nyt on uudet tähystykset varattuna ja veriarvoja tutkittu oikein urakalla, jospa tämä tästä nyt syssyn mittaan selviäisi.

Kiipeilyhommia olen kesän mittaan onnistunut kuitenkin muutaman kerran harrastamaan. Pari kertaa olen käynyt Halsvuoressa, kerran boulderoimassa ja kerran paikallisessa salapaikassa. Paria seiskan reittiä olen tässä yritellyt ja toivottavasti toisen sais tässä syksyn mittaan vielä taivutettua. No nähtäväksi jää. Yksi ilta viikkoon tuntuu olevan näin arkielämään yhdistettynä mahdollista viettää kalliolla. Kahdesta kolmeen sisäreeniä yritän tehdä siinä samalla, että olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet kehittyä ja saada nuita reittejä kellistettyä. Siinäpä se on sitten kesä mennyt. Toivottavasti syksyn mittaan olisi kelejä jäljellä, että pääsisi nuita rojekteja yrittämään.

Yritystä reitille Kylmiö. No eipä ollu menossa kun lämpöä ja kosteutta oli sen verran, että kivikin tuntui hikoilevan.

Pate testaa muuveja Hullunkuri reitille. Tuossa on kyllä Jani löytänyt kivoja muuveja kalliolta. Yläkerran släbiä en ole ite vielä päässyt testailemaan.

Kaikki tukemaan 27crags.com sovellusta

Käykäähän osoittaan tukenne kanssakiipeilijöille!

Check out "27 Crags - Rock climbing app" on Indiegogo http://igg.me/at/27crags/shre/11196525

Seuran kesäkiipeilypäivä

Päätettiin kiipeilyseuran hallituksessa vähän aktivoida toimintaa ja järjestää "kiipeilypäivä". Eli vietettiin päivä kaltsilla ja saunottiin illalla. Tarkotuksena oli, että oltais saatu uusia naamoja aktivoitua kalliolle. No pari uutta kasvoa siellä näkyikin, mutta suurin osa oli kyllä vanhoja partoja fiilistelemässä Halsvuoren hienoilla reiteillä. Eikä se nyt mikään yleisöryntäys ollut, mutta oli meitä varmaan 15 henkeä paikalla. Katsotaan jos syksylle sais järkättyä vastaavan vaikka bouldereille.

Kiipeilyt oli kyllä meikän osalta aika huonolla feng shuilla. Yritettiin Paten kans Pakin pyllistystä, mutta eipä uskallettu pyllistää hyllylle, joten tekemättä jäi. Sitten Pate viritteli yläköyttä, jotta saataisiin jatkot pois, eikä sekään mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Pate onnistui pyöräyttämään köyden laskeutuessa kuusen ympärille niin, että se takertui oksan tynkiin eikä millään irti. No ei auttanut kun Paten laskeutua alas ja käydä uudestaan yläkautta virittelemään. Sillä välin kävin ite yrittämässä on sight suoritetta Kylmiö nimiseen reittiin. Eipä tullut sitäkään kun alku on niin hankalasti luettavaa, etten saanut sitä selvitettyä ennen kuin oli liian myöhäistä. Yritin vielä uudestaan mutta sen verran oli kunto talviterässä, että pari lepoa piti ottaa.

Pate sai yläköyden viritettyä ja päästiin testaamaan reittiä vähän mukavammin. Hyvän oloinen reitti ja yläköydessä liikkeet jopa uskalsi tehdäkin. Parilla levolla sekin meni ja täytyy myöntää, että Jani on kyllä tiukassa on sight kunnossa kun tämän on saanut lähetettyä. No mutta jäipähän seuraavaan kertaan tekemistä. Seuraava kerta onkin sitten vasta heinäkuussa, kun tässä on kaiken maailman säätöä meneillään. Aika vaikea olisi päästä siihen viiteen kalliokertaan viikossa mitä nuo isot pojjaat hypettää. Eipä se auta muuta ku leuka rintaan ja lisää reeniä. Seuraavaan kertaan! Toivotaan että tänä kesänä hellejakso jää lyhyeksi :)

Porukkaa chillaamassa ja Markus kiipeämässä elämän vaikeaa släbiä Hubba bubba.

 Oulun vahvistus Antti - Kylmiö nimisellä reitillä. Check Antin youtube kanava

Esko tykittää Tsunami Crack

Rojektilla

Eipä ole saanut aikaiseksi vieläkään aktivoitua itseensä ulkokiikuille. Laitoin kuitenkin kotiseinän kesämoodiin ja muutaman kerran olen saanut itseni sinne revittyä. Mukavaahan tuo reenailu on ollut ja tässä olenkin aktivoitumaan päin. Alkoi tuossa mietityttämään päivän kunto ja mikäs sen parempi mittari, kuin vanhat rojektit. Heitin rensselit selkään ja painelin rojektille. Eihän tämmöstä takapuolen roikuttamista kukaan jaksa katella, niin päädyin yläköysi sooloon.

Lämppäilin ensin Salakaato trädi linjalla ja viilis jäi, että vähän oli homma tsyykkistä, mutta ihan hyvin se tuli noustua kuitenkin. Sitten vaan rojektin kimppuun. Enpä syksyltä ihan hirveän hyvin muistanu muuveja. Alkukin oli aika hakusessa, mutta pääsin katon alle pienellä väännöllä. Tästä se taistelu sitten taas alkoikin. Muuvit oli hukassa, otteita ei oikein ensin löytynyt ja kaikki oli pielessä. Jonkinlaisen yrkän kruksimuuviin sain kuitenkin tehtyä. Pari yrkkää lisää ja olinkin sen verran puutunut, että päätin laskeutua alas ja ottaa seuraavaan yrkkään shuntin mukaan, että pääsen kruksin ohi köydestä vetämällä. Lähtö alun muuveille tuntui paljon paremmalta. Puolesta välistä otin kuitenkin pannut kun missasin kriittisen jalkaotteen täysin. Pikku lepo ja vääntö katon alle. Päätin ottaa vielä yhden yrityksen kruksiin ja vetää sitten köydellä itseni siitä yli. Nyt kruksiin lähtö tuntui heti paremmalta. Jotain onnistui paremmin ja sain jo käden listalle, mutta ei se siellä pysynyt. Ei mennyt siis, mutta yllätyin siitä miten hyvin kuitenkin verrattuna ekaan yritykseen. No ehkä ens kerralla sitten. Vedin itseni kruksin yli ja seuraava muuvikin tuntui olevan todella lähellä. Sain sormet listalle, mutten pystynyt pitämään kiinni. Lähellä siis ollaan, muttei ihan perillä. Jospa tänä kesänä kuitenkin.

Kuka tän on ulos päästäny?

Boulderkauden avaus takkuillen

Siirtymä jääkaudesta boulderointiin on tänä vuonna tökkinyt ihan huolella. Näin vähän arvelin jo tuolta Posiolta kotiapäin lähtiessäni. Reissu vaan oli niin hemmetin hienoa settiä. Kiva keli, todella hieno jään laatu ja kaikin puolin mukavaa. Tästä siirtymä parin muuvin voimavääntöihin tuntui todella kaukaiselta ajatukselta.

Urheasti kuitenkin hyppäsin Paten matkaan Paasivuoreen tarkastaan oisko boulderit talven aikana vaikeutuneet. Ja olihan nuo. Suoritus oli aivan järkyttävän jäykkää menoa. Lihaksien voimantuottoa ei vaan saanut aktivoitua. Tunsi, että lihaksissa olisi kyllä voimaa, mutta en vaan saanut puristettua kivestä otetta. Kyllä taas on vaikiaa, mutta tämmöistä se nyt vaan sitten on muutaman kerran ajan ennenkuin pääsee juonesta kiinni. Heti tuolla eka kerralla sain vasemman olkapään jotenkin venäytettyä ja on ollu kohta kuukauden kipeä. No sitä se teettää, kun kohdistetaan jääkauden jälkeen jumisiin lihaksiin liikaa voimaa. Muistakaa venytellä!

Huhtikuun  reippailusaldo oli kaks boulderointia, kaks kuntopiiriä, yks lenkki ja kerta joogaa. Aika selkeä ylimenokausi siis. Ei tuolla määrällä paljon kuntoa kehitetä. Mutta pääkopan tuolla saa kyllä kasaan ja motivaatio tekemiseen tuntuu taas palaavan. Nyt täytyy vaan saada kotiseinä kesäkuosiin ja alkaa puristella muovipalikoita. Ehkä tää tästä sitten taas.

Pate matalalla reililäpsyttelyllä - Äimänkäki 6A. Meikän mielestä ainaki 6B. No tiiäppä tuosta kun oli niin pirun jäykkää. Tää oli uusi variaatio, ja varmaan kiven paras reitti. Jos jostain syystä tuonne eksyt niin kokeile ihmeessä.

Pari muuvia ja mies ihan puhki. No mutta aurinko paistaa ja ulkoilu on kivaa.

Toisella reissulla avattiin toinen uusi reililinja - Reilileikki 6A