Vanhoja tuttavuuksia

Iltatunnelmia järven rannalta.

Kävinpä eilen morjestamassa vanhaa tuttua kaveria nimeltä Robin Hood. Kunnon puolesta olin kohtuu varma, että nyt olis hyvät mahkut se päästä. Perinteisesti lämppäriksi testasin kruksivetoa areten krimpiltä kahvalle. Viime joulukuussa kun edellisen kerran reittiä yritin sain tehtyä vedon lähes joka kerta ja alun muuvit meni kohtuudella. No pari kertaa sain nyt vetoa yrittää kun ekalla kerralla jäi lyhyeksi ja tokalla meni pitkäksi. Kävin jo miettimään, että ei voi olla totta, että tääkään ei enää pysy. No kolmannella onneksi pysyi. Seuraavat muuvit oliki hukassa ja kahvalta tultiin takaisin maan pinnalle.

Päätin yrittää tehdä yläosan muuvit ennen kuin yrittäisi koko reittiä. Neljännellä yrkällä sain kahvasta kiinni, mutta vasen jalka korkkas ja taas oltiin patjalla istumassa. Viidennellä yrkällä sain pidettyä paketin kasassa ja pääsin reitin yläosan. No sitten alaosan muuvien kimppuun. Alkuperäistä lähtöä en ole ikinä testannut kun tämä directin istumalähtöki on tuottanu tuskaa ja tälläkin kertaa pitäydyin vaatimattomammassa versiossa. Parilla yrkällä muistinki alun muuvit ja päätin pitää vähän taukoa ennen kunnon yrkkää koko reittiin.

Ilta oli kyllä komein pitkään aikaan ja mikäpäs se oli siinä Päijänteen rannalla istuskellessa. Eka kunnon yrkkä tuntui jotenki jäykältä ja viimenen muuvi ennen dynoa oli niin nihkeä, ettei usko riittäny kahvan pitämiseen. Muutaman yrkän saldona oli sitten very close but no cigar. Eli turpaan tuli. Sain kyllä muuvit aika hyvin kohilleen ja se muuvi ennen dynoaki tuntui ihan hyvältä. Sitten vaan oli jo sen verran puhki, ettei enää pysyny kahvassa, vaikka sinne kyllä sormet saiki. Noo saapa nähä olisko tälle syksyä vielä keliä käydä reitti lähettämässä.