Kesän eka kertaa kalliolla

Olihan se jo aikaki. Nyt vasta alkaa mies olemaan semmosessa kuosissa, että uskaltaa vähän alkaa urheilla. Meitsillä tais olla tällä kertaa poskiontelotulehus ja keuhkoputkentulehus yhtä aikaa päällä. On ne tiukkoja nuo lentsut.

Lauantaina käytiin Janin kans Patamankalliolla ja olihan kyllä hauskaa. Jani oli pulttaillu useamman uuden reitin, joita en ollu aikasemmin kokeillukaan. Yks oli jopa puhdistamista ja ensinousua vaille valmis ;) Eli mies oli nykässy pultit seinään puhdistamatta reittiä. On sillä kova luotto siihen että reitti löytyy.

No joka tappauksessa Jani otti teräsharjan valjaisiin ja lähti linjalle ground up tyyliin (Tai no jos se nyt ihan puhtaasti ground up ole kun pultit oli jo laittanu). Aina välillä pysähtyi harjailemaan seuraavia otteita ja jatkoi taas etiäpäin. Näytti kivalta läpsyttelyltä. No ei kun köysi kiinni, teräsharja valjaisiin ja mies kauden ekalle sporttireitille. No ei ollu henkisesti kovin helppoa kun aina käsiotteita harjaillessa jalat meni sammalpölystä likaisiksi. Reitin toinen hieman vaikeampi kohta sitten pysäyttikin etenemisen ja piti ottaa pultissa tuumaus ja harjaus tauko. No eipä tullu tästäkään reitistä sitä 5a:ta.

Harjailin linjan ylös asti ja tulin alas lepuuttaan. Jani tempas vierestä Luigin toppiin ja jätti siihen yläköyden. Sitte oliki meikän vuoro takasi edelliselle linjalle ja tällä kertaa teräsharja jätettiin suosiolla maahan. Kylläpäs reitti helpottui kun ei tarvinnut harjailla. Tämä on siis ensimmäinen reitti kalliolle tultaessa ja nimi on Puuha Pete. Hauska linja ja yllättävänkin jatkuvaa kiipeilyä. Nimi siitä, että jokainen saa harjata itselleen lisää otteita noustessaan ;) Muistakaahan ottaa teräsharja mukaan...

Sitten ei auttanu ku testata toista Janin sieluntuotosta eli Skeletor 5b tai c (meikästä nyt ainaki c ja aika lähelle samaa kun Ken 6a). Jani kertoili aika nihkeästi beettaa kun ei halunnut pilata on sight elämystä. No tässä henkisessä kunnossa olisin ehkä tarvinnut hieman enemmän, mutta ehtiihän sitä sitte huudella sinne reitille ;) No ei muuta kun köysi kiinni ja mies seinälle. Reitin alku on hyviä kahvoja, joiden jälkeen onkin hieman herkempi kruksi tai no hyvät kädet ja huonot jalat sitte taas vähän ylempänä toiste päin. Kolmannen ja neljännen pultin välissä on kyllä hieno henkinen kruksi. Pultit on näennäisen kaukana toisistaan, mutta loppujen lopuksi vain kahden muuvin erottamia. Hienoa settiä.

Meitsi taikinoi Skeletorilla. Voin suositella!

Piti vielä päivän päätteeksi koittaa vähän vaikeampaa reittiä eli Super Mario ja 6b. Jani tempas alun kruksin yläköydellä ja kyllähän tämä näytti jo kiipeilyltä.Yläköydessä pystyin jo vähän paremmin haastamaan itseäni fyysisesti ja sairasteluista juminen niska kävikin kramppaamaan vähän kovempaa puristaessa. Muuvit sain kuitenki tehtyä parilla levolla, joten jospa se sitten seuraavalla kerralla menis.

Kanavuori ghettoilua

Lenssu jatkuu vielä kohtuu tiukkana. Vasta olluki kuukauden päivät. No mutta tänään oli pakko uhmata lenssua ja käydä vähän fiilistelemässä Kanavuoressa. Lämppäillessä Luiska reitillä lipsahti jalka ja melkeen pers edellä sturtsasin parista metristä. No onneksi en ihan osunu siihen jonkun ystävällisen sielun jättämään ulosteeseen. Sitten piti ottaa Fillariin pari yrkkää ja nyt sain slouppis areten pidettyä, mutta takapuoli ei venyny tarpeeksi, jotta olisin saanu jalan nostettua jalkikselle.

Jani jo työsti Rakulaa ja mie siirryin sille kans, ettei kaikki voimat olis menny Fillarille. Muutaman läheltä piti vedon jälkeen ajattelin jättää koko homman sikseen ja seurata Janin sisukasta yritystä. Ukko sai joka yrityksellä vasemman käden pystylistan (mistä meikä tippuili) pidettyä ja pääsi antamaan muutaman kunnon yrkän seuraavalle oikean käden krimpperille. Parin läheltä piti yrkän jälkeen mies saikin krimpin pidettyä ja yritti tehdä seuraavaa oikean käden siirtoa paremmalle otteelle. No ohihan se meni ja alas tultiin, mutta nyt on kyllä lähetys jo aikasta lähellä. Ite piti sitte laittaa vielä pari yrkkää ja sainki pystylistan pidettyä, mutta oikea jalka ei noussu tarpeeksi ylös että olisin saanu sen otteelle. Pitää varmaan käydä venyttelemään...

Fillarin mahtava slouppiskantti. On se kyllä aika timanttinen reitti greidiinsä(6B+) nähden. Ja beetta on niin kinkkinen, että jos et saa sekvenssiä kohilleen niin ei oo kyllä menossa.

Kesäkausi avattu

Oijoijoi olipas taas hienoa boulderoida kevätauringon paisteessa. Muistaakseni syksyllä alkoi boulderointi jo vähän maistumaan puulta, mutta nyt oli kyllä taas hienoa ;) Sen verran jäykkää menoa nyt oli, että vielä pitää ainaki kerta käydä Paavalinvuoressa ennenkö viittii lähteä Robin Hoodia ees koittamaan.

Paavalinvuoressa käytiin siis pulteroimassa.Ei huono kauden alotus kun sain nuo vanhat 6Bt (Työntö ja Mystinen metsätyömies) kiivettyä ja pari uutta vähän helpompaa linjaa lisättyä tarjontaan.

Ensin paineltiin yläkiville kokeileen poitsujen avaamia lämppärireittejä ja kivoja olivatkin. Putsailin isomman kiven feissille yhden noin vitosen vaikeutta olevan linjan. Hyvä lisä nuitten helppojen joukkoon eikä kovin vaikea siis tämäkään. Laitoinpa linjalle nimeksi Listahitti kivojen listaotteiden mukaisesti :) On muuten nuo kolmosetki kivoja lämpätä kun kiipeää lähestymiskengät jalassa.

Sitten siirryttiin astetta vaikeampien reittien pariin eli Tempaus kivelle. Vaikka tämä kivi onkin todellinen lowball niin reitit on kyllä ihan jämäköitä. Mietiskelin tallustellessani patjan kanssa, että onkohan ne pari vuotta sitte kiivetyt kutoset oikeasti niin vaikeita. No olihan ne ;) Yrittää sai ihan tosissaan ja sittenkin vain nippa nappa sai muuvit tehtyä. Nelosen lämppärisläbiki oli tiukahko niillä lähestymiskengillä. Tuota Työntö reittiä en ollut aikasemmin päässytkään koskapa se lähtee kohtuu jämäkästä oikean käden krimpistä, missä ei aikasempina vuosina sormet ole kestäneet. Hassua miten noin lyhyt linja saa miehen puuskuttaan. Taisipa olla muuvit lähellä maksimivoimaa.




























Vähän tais ottaa kunnon päälle ainaki ilmeestä päätellen

Seuraavaksi oli vuorossa Metsätyöt kivi. Kiipeämisen arvoisia linjoja on nämäkin ja esim Kiire yövuoroon reitti on tasaisesti yhtä kivaa nelosen muuvittelua. Sitte pitiki testata kuntoa ja kokeilla vieläkö se Mystinen metsätyömies olis menossa. Joku oli käyny repimässä seinältä listoja irti ja yks fleikki tuntui heiluvan aika kivasti, mutta meikän alunperinkin käyttämät otteet näytti olevan tallella. Tämä kivi on näköjään hieman tuommosta rapistuvaa sorttia ja kaiken maailman fleikkiä löytyy seinältä. No mutta ainaki tämmöselle 188 rungolle nuo beettaankin kirjottamani lähtöotteet on parhaat. Eka muuvi ja vaakalistan pitäminen on ainaki meikälle kruksi. Sain yrkätä varmaan viis kertaa, että se oli edes lähellä. Sitten vielä pari yrkkää ja sain kuin sainkin pidettyä listan. Toinen muuvi eli vasemman käden listoille siirto on kyllä ainaki mulle melkeen yhtä vaikeaa kuin ekan muuvin pitäminen. Tälle kivelle vois saada jonkun vähän vaikeemmankin linjan jos jaksais käydä rojektoimassa. Täytyy katella saako ens kerralla jotain aikaseksi.

Loppuun hyvä irvistys :)

Mielessäni oli pyöriny Rykelmä kiven rojekti eli Havupallit reitin viereinen kantti. Muistelin, että se vois olla vähän tiukempi setti ja putsaillessa se näyttikin melko sloupilta. No mutta kädet kiinni kiveen ja uskomattoman kitkan ansiosta sloupperit tuntui pysyvän kohtuudella ja kantti taipuikin pienellä vaivalla ja ähistelyllä. Hienoja kompressio muuveja hyväkitkaisilla(kiteisillä) slouppereilla. Tämä on kyllä ihan reissun arvoinen linja ja nythän nuita kutosen alkupään linjoja lähistöllä onkin jo puolisen kymmentä, että kyllä siinä ihan yhen session saa kulumaan.


Tässäpä Juhan "salaa" kuvaama hiano klipsu Karvakorva reitin ensinoususta. Loistavat voimahuudot meitsillä ;)


Karvakorva from Juuso Raekallio on Vimeo.




PS. Moonin poika aiko postittaa otteet tällä viikolla. Saapa nähä millon tulevat...

Radiohiljaisuutta pitelee

No eipä oo tullu hirveämmin kiipuiltua sitten viime postauksen. Ilmeisesti jonkin asteinen henkinen ylimenokausi iski päälle. Nii jaa ja olehan mie puuhastellu kiipeilyseinän kotia ullakolle. Nyt vaan kriittisesti käy rahat loppumaan kun pitäis otteita ostaa. No jos sitä askartelis ihan itte puusta sitte sen verran, että sais perus reenejä tehtyä.

Kolme viikkoa kalenteriaikaa meni ja ehkä jotain kymmenkunta tuntia rakennusaikaa ja tämmönen tuli

Alkuunsa on noin 40 astetta negaa ja sitte pari - kolmekymmentä lissää. Takaseinälle tein pojalle oman hieman pienemmän ja loivemman seinän. Vielä kun keksis jostain muutaman patjan lisää niin alkais olla paikka kuosissa.

----Edit----

Tässäpä uutta "otetuotantoa". Saapa nähä pysyykö nuissa seinällä ;)

Jääkauden loppu

No niin kyllähän se taas kausi loppui yhtä vahvasti kun alkoki. Viikko sitten piti mennä Pönikseen mikstaileen, mutta otin lentsun ja tänään piti mennä niin kaveri joutu töihin tuuraamaan lentsuilijoita. Eikhän sitä sitte sovita, että se kausi oli kokolailla tässä. Kävinhän mie tuossa vielä reilu viikko sitten yk sooloamassa Seppiksellä, mutta sielläki näytti jäät olevan sen verta huonolla hapella, ettei varmaan enää tarvii mennä. Jos sitä sitte ens viikolla boulderoimaan. Niitähän rojekteja riittää. Alkuunsa vois käydä selättään Robin Hoodin ja sitte siinä oliski se Rosvopäällikkö ja Syyshämärä. Sitte voiski alkaa putsata Paavalinvuorta...

Stora Sjöfallet - Ukot ulkona 8 - 11.3.

Olipas reissu. Niin ja paikka(Stora Sjöfalletin kansallispuisto) on kyllä ihan sika hieno. Putouksia on vaikka kuinka ja monen tasoisia. Paljon ennemmin tuonne köröttelee kun Korolle, vaikka ajoaika onkin melkeen kolmetuntia pidempi. Esim paikallinen road side eli Suorva Dam putous on ainaki sen kokoinen kuin Ruskeavirta ja Mammutti yhteensä Korolla. Lähestyminenkin on vain varttitunnin luokkaa tieltä eli siis helpompi kun Korolla parkkikselta. En nyt sano, että Koro olis surkea paikka, mutta jos täältä Jykylästä kerran talvessa jonnekki pääsee niin ehkä sitten mieluummin vaikka tuonne tai jonnekki euroopan huudeille. No joka tapauksessa paikasta on olemassa Rick Mc Gregorin kirjottama ihan ok topo http://kiwiclimber.se/iceclimbing/iceguide/iceguide.pdf mistä kyllä selviää perus faktat. Pienenä huomiona ensi kertalaisille, että topossa mainittuihin aikoihin ja reittien pituuksiin kannattaa suhtautua varauksella. Putouksia löytyy jokaiseen makuun luokista WI2 - WI5 ja pituudeltaan 20 - 400m.

Lähdettiin siis Antin kans torstaina puolen päivän aikaan tai oikeastaan yheltä köröttelemään Jyväskylästä. Parin kuskin vaihdon, kauppareissun ja loputtomalta tuntuneen ruotsalaisen pusikon jälkeen oltiinkin perillä 12h ja 40min myöhemmin eli 00:40 Ruotsin aikaa. Kuu paistoi taivaalta ja valaisi kelmeällä valollaan Greven ja Grevinnan putoukset, joiden kohdalle tien laitaan laitoimme teltan pystyyn yöksi. Molemmat katseli putouksia ihmetellen, muttei uskaltanut ääneen toiselle sanoa, että tuonnekko meidän pitäis huomenna muka uskaltaa. Tarkotuksena oli kiivetä Greven WI3 300m. Teltta pystyyn ja miehet nukkumaan noin klo 02 paikallista aikaa. Jostain syystä ei hotsittanu laittaa kelloa ihan vielä kuudelta soimaan, joten laitettiin seiskalta ;)


Perjantai

Vähän ennen kellon soittoa meni tiellä auto ja siihenpä sitte heräsin. Antti koisas makosan olosesti joten päätin odotella pussissa köllötellen. Kuuntelin tuulen puuskia ja yritin arvailla sen voimakkuutta ja pahalta kuulosti. No onneksi se oli vain harhaa ja oikeasti ulkona ei tuullut juurikaan. Kokkailimme perus jääkiipeilyaamiaisen eli kananmunat, pekonit, ruispalat metukalla ja lähes kiinteää kahvia. Vielä vedet päivälle ja leiriä pakkaamaan. Kello oli jotain kymmenen pintaan kun pääsimme lähtemään autolta kohti putouksia. Lumikengät jalkaan ja suorinta tietä. Suorin tiehän on aina paras eikös vaan. No eipä ollu tälläkään kertaa. Päädyimme siirtolohkareiden keskelle ja eteneminen lumikengillä oli lähes mahdotonta. Aikamme kiviä kierrettyämme pääsimme toiselle puolelle ja vola siinähän meni nätti polku suoraan putouksille. Iltapäivällä huomasimme että polku tuli noin 200m sivuun autolta joten eipä ihme, ettei huomattu.

Päästiin putoukelle ja tiirailtiin helpointa reittiä, mitä oli kyllä hieman vaikea arvioida, kun mittasuhteet hämärtyy täysin näin isojen reittien noviisilla. Laitettiin kamoja järjestykseen ja kellokin lähestyi puoltapäivää eli meillä alkoi olla todella kiire. Reitti olisi kuitenkin topon mukaan 7 köyden pituutta pitkä. Häsläsin kamppeet niskaan ja ajattelin hieman boulderoida lämpöjä ja fiilistä ennen liidiä. Iskin hakut seinään ja potkasin jalat kiinni ja vasemman jalan raudasta kuului ikävän metallinen ääni. Rauta oli mennyt ihan tuhannen palasiksi ja kärkipiikit heiluivat hervottomina. No enpä mie olis halunnukkaan täällä mitään kiivetä. Tai no kyllähän meillä varakamppeet oli, mutta ne oli autolla. Nopean laskutoimituksen jälkeen päätettiin, että ei me lähetä hakemaan niitä autolta, koska siinä vaiheessa kello on jo niin paljo, ettei kuitenkaan saada mitään tehtyä. Päätettiin, että Antti liidaa ekan vähän pystymmän pilarin alkuun ja mie yritän kinkata yhellä raudalla perässä. Tuleepahan samalla harjoiteltua ständin tekemistä ja abalakovista laskeutumista. Näin tehtiin ja muuten menikin ihan hienosti, mutta aurinko porotti rinteeseen niin kuumasti, että ruuvit veinasi sulaa irti seinästä. Peiteltiin niitä lumella, mutta silti tuli kyllä toimittua aika ripeästi ständillä. Niin ja abalakov naruja ei muuten kannata leikata valmiiksi. Niistä oli nimittäin tullut liian lyhyitä ja jouduimme käyttämään laskeutumiseen slingiä. No mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja huomenna uudestaan paremmalla menestyksellä.

Retkeilymajan talon jakoi kanssamme neljä tukholmalaista jääkiipeilijää, jotka olivatkin levittäneet kamppeensa kuivumaan oleskelutilaan. Pojilla tuntui olevan hyvä hööki päällä. Olivat kiivenneet Nästan Alpint (WI3 400m) nimisen noin kymmenen köyden mitan reitin ja suunnittelivat kiipeävänsä Adelnin (WI5 100m) lauantaina.

Niin joo - illan kruunasi tekstiviesti: "Tilaamasi kärkipiikit ja long bar on saapunut myymäläämme. T:Prisma seppälä sport" Olin siis tilannut rautoihin varaosia, koska ne ei suoraan sopineet uusiin kenkiin. No saapuivat sitten vähän myöhässä ;) No mutta eipä se auttanu märehtiä, sitten vaan suihkuun, kokkaamaan ja nukkumaan.

Idyllinen leiripaikka perjantaiaamuna

Aamupalalla

Tämmöstä oli tarkotus lähteä työstään. Vasemmalla Greven ja oikealla Grevinnan.

Kamojen säätöä reitin alla

Enpä sitte halunnutkaan kiivetä. Peukalolla pidän kärkipiikistä, joka siis normaalisti osoittaa 90 astetta eri suuntaan.

Syödään sitten kun ei voi kerran kiivetä.

On komeita sorakasoja

Antti liidailee Grevenin alun pättäreitä.

Ständi ja abalakov treeniä. Vielä naurattaa...

Antti laskeutumassa.

Polkua on kiva kävellä lumikengät jalassa. No onneksi oli polku, muuten olis voinu marssi kestää hiukan pidempään.

Retkeilymajan idylliä.

Huoneet olivat ihan mukavia. Voin suositella.

Lauantai

Herättiin kello kuus retkeilymajasta ja puoli kasin maissa oltiin liikenteessä. On nimittäin vähän nopeampaa ja miellyttävämpää lähteä sisätiloista kuin teltasta. Nyt lähestyminenkään ei ottanut kun sen nelisenkymmentä minuuttia eli aika lähelle mitä topossa luvataan. Jos polkua ei ole olemassa on lähestyminen ihan eri juttu. Nyt alkoi homma toimimaan kun Antilta lainaamani raudatkin toimivat moitteettomasti. Lähes samaan aikaan meidän kanssa putoukselle tullut kokkolalais porukka lähti kiipeämään Grevinnania. Tähysteltiin Antin kans helpointa linjaa ja tultiin siihen tulokseen, että mennään ensin vasemmasta laidasta ja ylempänä vaihdetaan sitten oikeaan laitaan. Aika monet oli kiivenny alun oikeasta laidasta, mutta koko sitä oikean laidan verhoa halkoi nyt ainakin viis senttiä leveä halkeama.

Meikälle lankesi ensimmäinen liidi ja se olikin ihan mukavaa jäätä. Puolet oli ihan oikeaa jääkiipeilyä ja puolet sitten traversea yläviistoon koivupuskille. Aivan tarpeeksi jämäkkää settiä oli tämäkin näin päivän alkuun ja ohan se mahtavaa, kun pystyy nautiskelemaan kiipeilystä eikä tarvii puristaa itku kurkussa. Reppu selässä kiipeäminen muuten nostaa kummasti reitin vaikeutta jos siihen ei ole tottunut. Ständin sain onneksi koivuihin niin ei tarvinnut alkaa säätämään. Antti kiipeili sitten lyhyen rampin koivikkoon ja rynysimme koivikkoa pitkin lumikentälle. Siitä näyttikin sitten lähtevän vähän kiipeilyllisempi osa. Mie ylitin lumikentän ja tein ständin kymmenkunta metriä lumikentän yläpuolelle. Olisin tehnyt alemmas, mutta siinä oli surkea jää joten kiipesin hieman ylöspäin. Toisaalta sama olis ollu kyllä tehä se ständi siihen lumikentän reunaan niin ei ois tarvinnu roikkua, mutta ahne kun on...

Antti liidasi ensimmäisen pättäre pätkän vähän jyrkemmän osan alle ja pääsi tekemää ensimmäisen ihan oikean ständin. Tämäkään paikka nyt ei ihan mikään leposohva ollut kun rinnettä oli kuitenkin jonkun verran. Lähdin liidaamaan helpointa mahdollista linjaa ja hyvä näin nytkin hapotti pohkeita ihan tarpeeksi ja kulman loivetessa olin kyllä omasta mielestäni ihan tarpeeksi kiivennyt. Reitin yläosa näytti olevan vähän loivempaa ja juhlinkin ständiä tehdessäni, että kyllä tämä on nyt tehty tämä reitti. Ständi oli vielä aivan loistavalla paikalla lumihyllyllä joten siinä toiminta oli rentoa. Tähänkin kohtaan sai muutaman kerran ruuvailla, että sai kaksi täysin varmaa ruuvia. Ilmataskuja tuntui olevan siellä täällä.

Antille jäi sitten kuudes ja viimeinen köyden mitta. Hieno pätkä sillä se oli todella tasaisen jyrkkä tai no loiva mutta joka tapauksessa tasaisesti sellainen joten kiipeily oli kyllä hienoa ja kyllä se 70m 60 asteista jäätäkin ihan kiipeilystä käy. Antin lähtiessä viimeiselle köyden mitalle alkoi yläkerrasta sataa lunta ja jäätä ja sieltähän ne Kokkolan pojjaat laskeutu jo meitä vastaan. Anttia vähän kuumotti lähteä liidaamaan kun toiset laskeutuu melkein samaa linjaa. No eipä ihme. Ei kauheasti itseäkään kiinnostais ottaa jäätä päähän liidatessa. Pojjaat oli kiivenneet Grevinnanin yläosan kruksin ohi lumiramppia koskapa jää oli ollut vähän turhan auringon paahtamaa.


Huipulla olimme noin vartin yli viis paikallista aikaa ja aurinko laskee noin 17:40, joten kauaa ei ollut aikaa tuhlailtavaksi ja evästauon pitäminen päätettiinkin jättää reitin alkuosan lumikentälle. Meitä ennen laskeutuneet kokkolalaiset olivat tehneet jo laskeutumisankkurit valmiiksi, joten meidän ei tarvinnut panostaa niiden tekoon paljoakaan ja laskeutuminen sujuikin nopsasti. Vähän yli kahdessa tunnissa olimme takaisin autolla asti. Olis varmaan mennyt tunti pidempään jos oltais itse turattu niitä abalakoveja. Jälkiviisaana voi sanoa, että vähän olis pitäny lähteä vielä aikasemmin niin olis päässy alas ennen pimeän tuloa.

Retkeilymajan ruotsipojjaat oli kiivenneet päivällä sen Adelnin ja tulivat nyt huolissaan tarkastamaan, missä me viivyimme juuri kun tultiin takaisin autolle. Hyvä ajoitus :) Illalla sivistimme itseämme Ruotsin euroviisukarsinnoilla ja kuuntelemalla ruotsin poikien kommentointia esiintyjistä. No oikeasti kyllä sammuttiin istualleen ruoan jälkeen. Pitkä ulkoilupäivä ottaa veronsa.

Ekan köyden mitan jälkeen vielä naurattaa.

Grevinnan alku ja kokkolalainen kaveri ekalta ständiltä nähtyinä.

Antti kakkostelee. Kivasti heittää kyllä nuo etäisyydet päässä. Spottaa edellisen kuvan kokkolan poika tästä kuvasta.

Antti paistattelee auringossa.

Antin päivän eka liidi.

Viidennen köyden mitan jälkeen ei enää naurata.

Hieman tais tulla pitkä ruuvinväli tohon Antin yläpuolelle. Uhkasi loppua ruuvit kesken ja piti päästä hyvälle varmistuspaikalle...

Huipulla tuulee.

On kyllä hienoa maisemaa

Sunnuntai

Aamulla herättiin taas kuudelta, jotta ehdittäis edes vähän kiivetä ennen puolta päivää ja kotia lähtöä. Otimme aika rauhallisen lähdön ja ajelimme Suorva Dam nimiselle putoukselle aivan tuon padon viereen. Lähestyminen oli lyhyt, mutta silti lopun pikku jääkinkamalle teki mieli laittaa köysi kiinni ja heittää lumikengät hankeen. Molemmat kiipesimme kivan pienen fiilistelylinjan aivan oikeasta laidasta eli Ganska Bred oli päivän sana. Helppo, mutta lyhyt reitti. Sitten pitikin lompsia autolle ja kääntää nokka kohti kotia. Tämä reissu ei varmaankaan tule jäämään viimeiseksi tähän paikkaa meillä kummallakaan on se sen verran hieno paikka.

Antti ja Ganska Bred

Kokemuksia - Boulderkeskus Pasila

Tulipa käytyä viime perjantaina Pasilan Boulderkeskuksessa. Täytyypä kyllä sanoa, että oli aikasta asiallinen paikka. Propsit jannuselle hyvästä ideasta. Paikka tarjosi pienen myymälän joskin hyvän oloisilla välttämättömyystuotteilla boulderointiin, chillailu paikan + paljon lehtiä, meikän mittapuun mukaan täysimittaisen kuntosalin niin ja tietysti pirusti hienoja probleemoja joissa on selkeästi käytetty vähän ajatusta muuvien suuntaan ja ne oli tarpeeksi selkeästi merkattu, että parilla kyssärillä kanssakiipeilijöille selkisi suurimman osan otteet. Seinien muodot oli myös aika mielikuvituksellisia mikä antaa oman lisämausteensa kapuiluun. Eli siis tykkäsin kyllä paikasta.

Uudessa paikassa reitiltä toiselle juostessa reenit meni sitte sen verran kovaksi, että illalla nosti vähän lämpöjä ja lauantaina oli ihan hakattu olo. No saapa nähä saako tässä sitte vielä jonku kirotun lentsun ennen torstaiksi kaavailtua Stora Sjöfalletin jääkiipeilyreissua...

Ens kerralla Tsadissa täytyy varmaan käydä katsastaan se Salmisaaren seinä.