Vähän jotain

Käytiin Jussin kans yrittämässä Pitsalähettiä Salmirannassa. Ohan tuo vaan asiallisen oloista liikettä, vaikka ympäristö onkin aika teollinen. No ei ollu menossa. Pitsaläpsyä pääsin kyllä yrittään, mutta jotenki jalkabeetta ei vaan auennu. Ihan paskasta tasapainosta aina yritti pitää tuota otetta ja eipä se ollu sitte pysymässä. Häätys saada joltain vähän beettaa että sais totisemman yrkän aikaseksi. No ehkä ens kerralla.

Korkean painovoiman päivä

Tai no miten sen nyt sanoo, mutta jäykkää oli. Sarvivuoren Nättiä läpsyttelyä 6A reittikin tuntui olevan kovan työn takana. No mutta menipäs se nyt sitten kuitenki tunnin työstämisellä. Kävin vielä kokeilemassa Pajatso nimistä reittiä, mutta eipä ollu menossa. Takapuolen sain maasta irti, mutta seuraavasta muuvista lipsahti jalka ja sitte ei enää saanu takapuolta maasta. Yläosa meni seisoma lähdöstä myös, joten tuoreena vois pystyä linkittään. Pitänee käydä lähettään jos vaan keliä on.

Harvinaista videomatskua Nättiä läpsyttelyä reitiltä olkaatten hyvät


Korkean painovoiman päivä from Juuso Raekallio on Vimeo.

Syksyn viimesiä köysikiikkuja

Jepa jep. Tulipa lauantaina käytyä Halsmäessä rimpuilemassa. Pojjaat oli avannu uuden hienon släbi linjan Green Planet ja pakkohan sitä oli testata. Juha otti haasteen vastaan ja lähti ottamaan on sight yritystä. Hyvinhän tuo meni, vaikka mies välillä arpoi että mistähän tää nyt menee ja yks manttelointi näytti kyllä minusta siltä, että saapa nähä miten itelle käy. Taispa olla Juhan tiukin on sight tähän päivään mennessä. Lähin sitte ite paskalla släbitekniikallani läpsyttelemään ja kyllähän tuo ihan tiukka vääntö on. Ei sinänsä että siinä sormivoimia tarttis, mutta jalkatekniikka olis hyvä hallita. Tulihan tuolla pariinki otteeseen ite arvottua, mutta kyllä niihin jalkoihin pitää vaan luottaa släbeillä muuten ei tule hommasta mitään. Mutta hyvinhän se meni ja vaikka välillä oli aika surkean näkösiä otteita niin ne oli kuitenki ihan niin hyviä, kun reitin vaikeus antaa odottaa. Kaikin puolin hieno reitti. Propsit Timolle reitin avaamisesta.

Sitte arvottiin, että lähtiskö kokeileen jotain trädiä. Kärkikolmio on semmonen linja mitä oon pitkään miettiny kiipeäväni, mutta vähän alhaalta tsuumailtuani totesin, että jos veinaan Ikuisen Tuskan tänään kiivetä niin enpä lähe tuohon räpistelemään. Juhalla kiinnosti kuitenki testata tuohon variaatiota oikealle tai vasemmalle. Alussa on muutaman metrin offari, jonka tosin voi kiertää vasemmalta sisäkulmaa pitkin. Tämä on varmaan vähän vaikeampi vaikkakin helpommin varmistettava. Juha arpoi varmistuksia ja oli jo luovuttamassa, kun Jani pyyhälsi paikalle kutosen kamun kanssa ja Juha "pääsi" jatkamaan offaria pitkin hyllyille. Hyllyiltä paras reitti ylös näytti kuitenki olevan Kärkikolmio ja Juha veinas, että tuntuu turhan jämäkälle ja laskeutui alas.

Mie lähin sitten kärsimään Ikuista Tuskaa ja reitillä oli kyllä hienoinen henkinen yliote meikäläiseen. Kaks vuotta sitten viimeksi yritin reittiä, mutta liidi jäi tekemättä kun katkaisin koipeni juhannusviikolla. No nyt fiilistelin jo maassa, että saapa nähä miten käy. Toiselle pultille asti meni ihan hyvin, mutta en uskaltanu kommittoitua kruksimuuviin. Lennosta keksin uuden jalkabeetan ja pääsinkin kolmannelle pultille ihan hyvin. Pidemmälle ei sitten hotsittanu lähteä, kun aikaa ei ollut toiseen yrkkään ja tämä oli kuitenki ryssitty jo toisella pultilla.

Maanantaina kävin sitte Kanavuoren kivellä yrittämässä Fillaria. Hienoja muuveja, mutta sen verran vinkeä beetta ettei ole ollut menossa. Kolme vuotta sitten olen varmaan ensimmäisen kerran yrittänyt tuota reittiä ja tälläkin kertaa tuloksena oli close but no cigar. Onkelmana on se että kruksin jalitsulle jos laitan vasemman jalan saan pidettyä vedon kulmalle joka kerta, mutta sitten ei saa siirrettyä jalkoja. Oikea jalka jalitsulla taas en saanu kertaakaan pidettyä vetoa vaikka pari kertaa se oli tosi lähellä. No jospa ens viikolla sitte...

Juha ja Green Planet 5c

Bigfoot kyllä nuilla pitäis släbiläpsyttelyn onnistua

Släbiliskoilua

Reitillä on hyviä paikkoja käsien lämmittelyyn. Sopii siis hyvin myös kylmille keleille.

Janin tyylinäyte släbiltä

Kaikki kuvat c by Juha

Sairasteluja ja ajanvietettä

No niin perinteinen syyslentsu sitten otti ja iski. Tai no ensin satoi kyllä vettäkin siihen malliin, ettei edes aina kuivat kiven murikat pysyny kuivina. No sitten ku keli vähän kuivu niin mies otti lentsun. Nyt ollaanki sitte pari viikkoa oltu kiipeilemättä. No toiveissa elää, että tänään pääsis Paasivuoreen halaan kiviä ja ehkä sitten lauantaina Halsvuoreen fiilistelemään sporttireittejä.

Tässäpä on ajanvietteeksi Andy Kirkpatrickin asiallista settiä Troll wall valloituksesta Norjasta. Tuosta kun lukee blokia tuoreempaan suuntaan niin onhan ollu ukolla taas melkoset seikkailut.

Transformer

Tulipas eilen lähetettyä ensimmäinen 6b sporttipläjäys. Päätettiin Antin kans käydä Patamalla, vaikka aamu oli kostea, mutta pilvinen. Tultiin kalliolle, niin märkähän se oli ja meikälle hiipi jo mieleen että ei kele nyt mennään boulderoimaan. Antti kävi tsuumailemassa Transformeria ja oli sitä mieltä, että eiköhän yritetä. Mie vähä arvoin, mutta katoin kelloa ja totesin, että eipä tässä enää ehitä kunnolla boulderoidakaan, joten parempi pysyä täällä syteen tai saveen. No onneksi jäätiin. Reitti oli kyllä yllättävänkin hieno ja boonukseksi kuiva. Reitille rymyäminen nelosen lämppäriboulderia pitkin tosin oli märkä, mutta onneksi siinä on kahvat ;)

Mutta palataas reittiin. Heti hyllyltä lähteissä reitti on kyllä selkeesti ihan kiipeilyä ja toisen pultin yläpuolelta toppikahvoille sitte hyvin tasaista sellaista. Pari hieman jämäkämpää kohtaa siinä tuntui olevan matkan varrella, mutta kaikin puolin oikein mukava tuttavuus ja voin kyllä suositella reittiä.

Alkuun Antti lähti vetämään ja ekalta klipiltä totes, että taitaapa mennä pultti pultilta. No kolmannelle pultille oliki sitte jo vähän jänskempää ja neljänneltä kuului jo että jos mä tuun tästä alas niin pääset sinäkin vähän kokeileen. No mie totesin vain että: "Ei ei. Sie veät nyt pultti pultilta toppiin. Muuten tänää ei saada koko reittiä kiivettyä." No Antti kehitteli beettaa etiäpäin ja pääsikin toppiin. Laskeutuessa otti vielä pari yrkkää yläköydellä ja kohtalainen beetta olikin jo kasassa. Meikä lähti sitten yläköydellä. Tavotteena a) lämmitellä b) testata ja hioa beettaa hieman pidemmälle. Näin tehtiin ja saatiinkin meille hyvä beetta kateltua. No ei muuta kun Antti liidaamaan uudestaan ja mies tuumaili seinältä, että olikos tää näin vaikea. No olihan se meikänki mielestä, mutta hyvin mies pääsi ylös asti ja sitten miehen vaihto. Kiipesin toiselle pultille ravistelin hetken ja tempaasin ekan kruksin ohi taas ravistelemaan. Jonkun verran tuo eka kruksi kävi jännittään kun singeriä vähän yritteli. No ei muuta kun hengitä, rauhoitu hoin mielessäni ja sitten pari muuvia kahvalle, klippi ja takasi kahvalle hengittään. Tästä sitten nopea keskittyminen ja paukuttelin tokan kruksin ohi itsenikin varmuudella yllättäen. Sitten enää klippi ja kauhoin toppiin. Sanotaan ny vielä kerran, että on hieno reitti!

Niin omaksi ihmetykseksikin tämä tais nyt sitten olla meikälle kaikkien aikojen vaikein lähetys. Nii ja vielä yhellä sessiolla ja parissa tunnissa. Ei paha. Tai no Epsanjassa yheksän vuotta sitte kiipesin jonku 6b+ reitin, mutta sitä ei ehkä voi kuiteskaan laskea. Hienoa settiä ja päivästä jäi molemmille todella positiivinen maku. Tätä lissää!

Antti lähössä reitille. Vielä hymyilyttää.

No enää ei hymyilytä ;)

Hämärähommia Paasivuoressa

Oltiinpa poikain kans halailemassa kiviä Paasivuoressa. On kyllä todella hienoja murkuloita nuo Kaukokivet. Ensin lämmiteltiin Teknokäki kivillä ja sitte yritettiin taas sitä suoraa versiota paikan nimireittiin jonka siis uusristin Tekokäki nimiseksi. No lähellä oli kyllä nyt but no cigar. Petrus lähetti reitin ja taispa olla miehen eka 6C boulderi. Hyvin vedetty! No jospa meikäki sitte ens kerralla. Nyt nimittäin sain jo sekunnin pintaan pidettyä listan kantin takana.

Sitten siirryttiin Suuri huijaus kivelle ja alkuun yritettiin tien puolelta traversea, minkä piti olla 5C. No tuolla greidillä reitti tais nousta hieman aikasemmin toppiin nimittäin meidän versio oli kyllä ainaki 6B ja loppu pelein aika hieno semmonen. Täytynee lisätä topoon. Kyllästyin kun en päässyt tuota ja testasin sitä reittiä #1. Ihan hauska parin muuvin punkeeminen kiven päälle. Petrus sitten linkittikin koko traversen ja saa näin ollen nimetä reitin.

Vaihdettiin kiven puolta ja kaikki saivat nousun Rocks and roll reittiin. Tuo on kyllä greidilleen yks hienoimmista linjoista näillä huudeilla. Sitten testattiin reittiä #3 ja minä, Pate ja Petrus päästiinkin se kohtuu yrkillä. Tämäkin laadukas linja hienoilla muuveilla. Viimein päästiinkin päivän epistolaan eli Käkikolmio reittiin. Eka vetoon krimpille pystyin ottamaan monta yrkkää molemmilla käsillä, mutta siitä siirtyminen suuren huijauksen krimppireilille ei onnistunut. Beetan kehittely ottikin niin monta yrkkää, että meikän oli heitettävä pyyhe kehään. Petrus pystyi ottamaan muutaman lisää ja pysyikin vähän aikaa tuossa krimpissä. No siitä olis sitte vielä kolme muuvia toppiin. Ehkä ens kerralla. Mutta tuloksellista toimintaa tälläkin kertaa ja nyt jopa pari fotoa ;)

Petrus ja reitti #4

Meikä samaisella linjalla

Iltahämärää ja kuntotestiä

Meikän kiipeilyt on nyt näköjään vähäksi aikaa siirtyny hämäräosastoon. Ei vaan päivällä ehdi perhesyistä kiikuille niin täytyy käydä sitten illalla. Torstaina oli tarkotus mennä Paasivuoreen, mutta sinne päräytettyäni alkoi vettä ropsia. Harri oliki jo ollut vähä aikaa paikalla ja ehotti, että käydään tarkastaan Näätäkivi.

Ei huono ehdotus. Robin Hoodia olen rojektoinu useampaan otteeseen ja olihan se hienoa päästä taas testaamaan sitä. Aloitin session yrittämällä Rio nimistä reittiä. Sitäki on tullu hierottua useampana vuonna, mutta koskaan en oo saanu ekan muuvin asentoa pidettyä. No nyt se meni. Woo hoo! Olipas hieno reitti. Paljolti oli varmaan kiinni Harrin vinkkaamasta jalkabeetasta. Harri meni yrittämään Syyshämärää ja pakkohan sitä oli itekki koittaa siis seisomalähdöllä. Tarpeeksi vaikealta tuntui seistenkin pystyin nipin napin roikkumaan ekassa otteessa ja yrittämään vetoa seuraavaan, mutta not even close but cigar. Saipa Harri yrittää ihan rauhassa. No sitte mentiin katsomaan sitä Robin Hoodia. Viimeksi tein varmaan 20 yritystä vetoon krimppereiltä kahvalle, mutta ei pystyny. Nyt oli Harri analysoimassa suoritusta ja äkkiähän tuo pureskeliki mulle vinkkiä, että vähän sivuttais liikettä lisää vetoon niin kyllä pysyy. No eiku teippiä sormiin ja sen verran lepoa että Harri yrkkäs San Miguel reittiä. Sitten ei kun kokeileen uutta taktiikkaa. Ja kas vain heti eka veto pysyi suureksi ihmetyksekseni. Seuraavaksi olis pitäny saada oikealla jalalla kantapäätä listalle, mutta siinä korkkas vasen jalka ja alas tultiin. Sittepä en enää saanukaan vetoa tehtyä, joten ehkä joskus tulevaisuudessa.


1/2 marathon

Lauantaina käytiin sitten testaamassa aerobinen kunto puolimaratonilla. Jyväskylän Finlandiamarathonin puolikkaan kävin siis hölkyttelemässä. Tässäpä siitä tulos sports trackerissä. Ihan hyvinhän tuo meni ottaen huomioon, että vuoden sisään on tullut tehtyä noin kymmenkunta lenkkiä. Tuolta datasta näkee hienosti meikän tasaisen hiipumisen taktiikan (data view - lap info), eli lähettiin niin lujaa kun uskallettiin ja sitte loppua kohti tuli melkeen noutaja. No onneksi jaksoin juosta, kun ihan hyvä aika siitä kuiteski tuli. Vähän jäi kuitenki hampaan koloon. Hävisin nimittäin 8 sekuntia Jouni Hynyselle. Ei kele! Mieshän oli vielä pari vuotta sitte tosi lihavassa kunnossa ja nytpä sitte näyttää jo kohtalaisen atleetilta. No ens vuonna pitää sitte voittaa ainaki Hynynen ;)