Transformer

Tulipas eilen lähetettyä ensimmäinen 6b sporttipläjäys. Päätettiin Antin kans käydä Patamalla, vaikka aamu oli kostea, mutta pilvinen. Tultiin kalliolle, niin märkähän se oli ja meikälle hiipi jo mieleen että ei kele nyt mennään boulderoimaan. Antti kävi tsuumailemassa Transformeria ja oli sitä mieltä, että eiköhän yritetä. Mie vähä arvoin, mutta katoin kelloa ja totesin, että eipä tässä enää ehitä kunnolla boulderoidakaan, joten parempi pysyä täällä syteen tai saveen. No onneksi jäätiin. Reitti oli kyllä yllättävänkin hieno ja boonukseksi kuiva. Reitille rymyäminen nelosen lämppäriboulderia pitkin tosin oli märkä, mutta onneksi siinä on kahvat ;)

Mutta palataas reittiin. Heti hyllyltä lähteissä reitti on kyllä selkeesti ihan kiipeilyä ja toisen pultin yläpuolelta toppikahvoille sitte hyvin tasaista sellaista. Pari hieman jämäkämpää kohtaa siinä tuntui olevan matkan varrella, mutta kaikin puolin oikein mukava tuttavuus ja voin kyllä suositella reittiä.

Alkuun Antti lähti vetämään ja ekalta klipiltä totes, että taitaapa mennä pultti pultilta. No kolmannelle pultille oliki sitte jo vähän jänskempää ja neljänneltä kuului jo että jos mä tuun tästä alas niin pääset sinäkin vähän kokeileen. No mie totesin vain että: "Ei ei. Sie veät nyt pultti pultilta toppiin. Muuten tänää ei saada koko reittiä kiivettyä." No Antti kehitteli beettaa etiäpäin ja pääsikin toppiin. Laskeutuessa otti vielä pari yrkkää yläköydellä ja kohtalainen beetta olikin jo kasassa. Meikä lähti sitten yläköydellä. Tavotteena a) lämmitellä b) testata ja hioa beettaa hieman pidemmälle. Näin tehtiin ja saatiinkin meille hyvä beetta kateltua. No ei muuta kun Antti liidaamaan uudestaan ja mies tuumaili seinältä, että olikos tää näin vaikea. No olihan se meikänki mielestä, mutta hyvin mies pääsi ylös asti ja sitten miehen vaihto. Kiipesin toiselle pultille ravistelin hetken ja tempaasin ekan kruksin ohi taas ravistelemaan. Jonkun verran tuo eka kruksi kävi jännittään kun singeriä vähän yritteli. No ei muuta kun hengitä, rauhoitu hoin mielessäni ja sitten pari muuvia kahvalle, klippi ja takasi kahvalle hengittään. Tästä sitten nopea keskittyminen ja paukuttelin tokan kruksin ohi itsenikin varmuudella yllättäen. Sitten enää klippi ja kauhoin toppiin. Sanotaan ny vielä kerran, että on hieno reitti!

Niin omaksi ihmetykseksikin tämä tais nyt sitten olla meikälle kaikkien aikojen vaikein lähetys. Nii ja vielä yhellä sessiolla ja parissa tunnissa. Ei paha. Tai no Epsanjassa yheksän vuotta sitte kiipesin jonku 6b+ reitin, mutta sitä ei ehkä voi kuiteskaan laskea. Hienoa settiä ja päivästä jäi molemmille todella positiivinen maku. Tätä lissää!

Antti lähössä reitille. Vielä hymyilyttää.

No enää ei hymyilytä ;)