Korouoma 25 - 27.2.

Se on sitte se talven reissu tehty. Perheellisellä ei liikaa aikaa tunnu olevan, niin yksikin reissu talvelle on hienoa. Ajankohta näin helmikuussa on vähän arpapeliä, koska pakkasta voi olla hyvinkin paljon. Kerran tosin maaliskuun puolivälissäkin oli pari kymppää pakkasta ja yöllä lähempänä 30. No nyt kävi tuuri sään kanssa ja pari viikkoa jatkunut hieno pakkanen meni pershelhen just ku päästiin perille. Tai no torstai iltana oli vielä 23 pakkasta, mutta perjantaille oli ennuste enää 13 astetta ja la, su jotain 2 - 3 astetta pakkasen puolella. Hyvää keliähän tuo nyt ei vielä saanu aikaseksi ja varsinki perjantaina jää oli oikein kunnon betonia.

Perusleirinä meillä toimi vuokramökki tai oikeastaan vanha talo Keski-Posiolta (samassa oltiin myös 2009 keväällä), josta oli noin 20km Koron risteykseen ja 10km Posion keskustaan. Sijaintina siis melko hyvä. Varustukseen kuului pieni ulko sauna, ulko huussi ja kannettava vesi. Sähköt sentään löytyi, joten kokkailu onnistui helpommin ja munamiehen voitto saatiin todistettua telkkarista. Aika luksus paikka verrattuna esim laavuöihin kunnon pakkasessa.

Perusleiri



Perjantai

Perjantain taistelusuunnitelma oli Juhan kans semmonen, että mennään Ruskealle virralle tarkastaan kunto ja sitte käydään illasta jumppaamassa "Mahtavilla markkinavoimilla" yläköydellä. Perjantai-illalla seuraan liittyi Olli-Pekka ja Suvi Rollosta ja Ville Oulusta.

Aamulla herätessä pakkasta oli vielä reilu 20 astetta ja jääkiipeily ajatuksena tuntui melko viileältä. No mutta lauhtuvaa oli luvattu joten ei muuta ku kamat kasaan, pekonit ja kananmunat kahvilla alas ja autonnokka kohti Koron parkkipaikkaa. Olli-Pekka oli luvannut illalle lämpimän saunan, joten kait se oli ulkoiltava ennen sitä.

Juha laakson pohjalla


Lähdettiin toteuttamaan taistelusuunnitelmaa eli suunta Ruskealle virralle. Ruskea oli niin leveässä kunnossa, etten ole ikinä nähnyt vastaavaa. Tosi tiukan näköisiä linjoja tuolla oikeassa laidassa.



Valitsin helpoimman linjan koko putouksesta, mikä sekään ei tänä vuonna ollu liian helppo. Yläosa on yleensä niin loiva, ettei tuota mitään tuskaa, mutta nyt suurin osa siitäkin oli pitkästi pystyä. Jää oli niin betonia, että hakkua sai lyödä monta kertaa saadakseen sen pysymään. Juhan haukotellessa varmistaessa ja ihmetellessä, että: "mikä maksaa", yritin kerätä itseni kokoon ja kavuta putouksen ylös. Jose ja Pikku Ville kakkostelevat oikean laidan kovempia linjoja.



No tsyykkeestä tai mistä lie paskasta feng shuista johtuen joutui tuossakin ottaan pari lepoa ruuvissa ennenkö ylös päästiin. Kuntotesti antoi siis varsin huonon tuloksen.

Pakkasta oli ilmeisesti jonkin verran(oli -16) kun kulmat on jäässä.


Juha kakkostelee. Enää ei haukotella ;)


Adrian valitsi tiukan näkösen linjan ja hyvinhän tuo näytti onnistuvan. Jose veinas, että alkuun tais tulla Walesin prinssin lämppäri boulderi kun eka ruuvi on Etelä-Suomen soolokorkeudella.



Kun ei liidailu veinannut onnistua niin päätettiin lähteä jumppaamaan Markkinavoimia yläköydellä. Muistelin, että Markkinavoimissa olis niin paljon kiveä, että parempi vaihtaa mikstaterät tässä välissä.

Tee ja huoltotauko.


"Mahtavat markkinavoimat" on Masinasektorilla sijaitseva vuosituhannen alkupuolella 2002 tai 2003 avattu M6 tasoinen hieno kiipeilyreitti. Se pitää sisällään herkkää hiivintää kallionurkkauksessa ohutta jäälirua pitkin, kaltsi poikkarin pienillä jalkaotteilla ja loppuun tiukkaa paukuttelua erittäin jyrkällä jääpilarilla.

Olin itsekseni ottanut tavotteeksi, että mahdollisesti Markkinavoimat vois liidata pink pointtina(varmistukset valmiiksi laitettuna). No eipä ollu menossa. No jospa sitte joskus. Ei kuitenkaan ihan mahdottomalta vaikuttanut.

Joinain vuosina jäät on kuulemma yltäneet maahankin asti. Tänäkin vuonna jäätä oli niin paljon, että kulmauksen kiipeämisessä ei mikstaterät paljoa auttaneet. Muutamat lennot otin ihan vaan tylsien terien takia. Jätettiin köysi paikalleen ja lähdettiin saunomaan.


Lauantai

Lauantaina heräiltiin ajoissa ja oltiin paikalla jo ysin pintaan. Lauantain suunnitelma oli Juhan kans jummpailla yläköydellä ja marssia sitten Mammuttiputoukselle liidailemaan Villen ja Olli-Pekan kans. Tällä kertaa vedettiin priimakunnossa olevilla jääterillä joten lipsumisia ei nähty.

Yläköysikovis


Herkkää hiivintää kulmauksessa.


Poikkarilla on hyvät hakun paikat, mutta jalkaotteet on suht herkkiä.


Lopun jääpilari ylsi tänä vuonna just sopivasti poikkarin loppuun.


Pilari on varsin hapottavaa vääntämistä.


Ei pysty. Onneksi hakuille pääsi leibäkkäämällä kiven ja jään välissä reilun metrin ylöspäin.


Hieno linja kyllä. Tämä täytyy vielä joskus liidata.


Korojoen pohjalla makasi mielenkiintoisen näkönen sumu. Ilmeisesti siellä on aina kylmempää.


Juha varmistelee Mammutin topissa. Alla eka jääliidi viiteen vuoteen.


Olli-Pekka kakkostelee.


Ville kakkostelee.


Sunnuntaina pidettiin sitten vähän kevyempi päivä jo ihan aikataulunki vuoksi. Eli liidasin ensin Mammutilta yhden linjan ja sitte viritettiin yläköysi vaikeimpaan kohtaan. Olli-Pekka ja Ville yläköysitteli vasemmassa laidassa.

Loppuun täytyy kyllä vielä hehkuttaa, että tänä keväänä kannattaa kyllä käydä Korolla jos haluaa kiivetä isosti ja paksua jäätä.

Kamahuoltoa

Kyllä tuo terottelu vaan ihan työstä käy. M10:ien kärkipiikkejä terottelin niin tunnin sai istuskella, että sai ne ees jonkinmoiseen iskuun. Hakkuja nysväilin sitte työpaikalla kahvitunnilla. Perhanan Simondi, kun tekevät hakkujen terät niin, että uudetkin saa terottaa, että viittii ees yrittää Koron betonijäätä nakutella. No onneksi työpaikalla on pystyvät työkalut nii homma käyttää. No nyt alkaa olla sitte kamppeet huollettu. Semmonen huono puoli vaan, ettei voi käyttää paskoja teriä tekosyynä. Vielä pitää kengät kyllästää spreillä, mutta siinähän ny ei kauaa nokka tuhise.

Jos näillä ei pysty nii ei sitte millään.

Paskaa yrkkää ja The hurting

Torstaina kävin eka kerran piitkään aikaan sisäpulterilla yrkkäilemässä ja kyllähän oli aika väsynyttä meininkiä. Ei näköjään jääkiikut paljoa jeesaa pulterille. No semmosta se on ja onneksi on ulkokauteen vielä pari kuukautta aikaa.

Tällä viikolla onkin ohjelmassa lepoa, venyttelyä, kamahuoltoa, pakkausta ja Korouoma. Täytyy vetää perjantaina kuntotesti Ruskeella niin saadaan jalat tukevasti maan pinnalle ;) Sitte katotaan mitä teherään.

Videoeditointi projekti Mixed Feelingsin noususta on vähän seisakkeella, kun sain sen melkeen valmiiksi ja ryssin homman. Jouduin sitten alottaan viikko aiemmasta projektitallenteesta uudestaan. No kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Niin sitte tämä mielenkiintonen reitti tuolta Enklannin mailta eli The Hurting XI, 11. Reittihän on Dave MacLeodin 2005 ensinousema hirvitys ja saanut tällä kaudella pari toistoa. Reitti on ilmeisen tiukka kun toistonousijat sturtsanneet lähes samasta kohtaa. Kannattaa lukia poikain kertomukset nousuista eli toistonousu Andy Turnerin toimesta ja kolmas nousu Greg Boswellin kertomana. Hienoa settiä ei voi muuta sanoa.

Reenit jatkuu

Pönis

Jep jep. Jatketaan turinointia tasaisen epävarmaan tahtiin. Eli viimeviikolla kävin tiistaina Janin kans taas hinkkaamassa muuveja Pöniksessä ja olihan taas mahtavaa settiä. Nyt saatiinki reittiin muuvit tehtyä, mutta hiljasta on vielä linkkaamisen kanssa. Kotiin lähtiessä alkoi oksettaa, joten ilmeisesti tuli väännettyä omiksi tarpeiksi ;) Sitte oliki loppuviikon selkä paskana ja jalat ja kädet kramppaili. No sitte kö sais vielä sen poran niin pääsis tosissaan lähettään reittiä.

Jani lämppäröimässä soolona ground up tyyliin jeah.



Seppis

Eilen tiistaina kävin köysisooloomassa Seppiksellä. Kylmää oli, mutta kun viikon päästä mennään Korolle, niin tuskinpa sielläkään mitään helteitä puskee. Yksikseen on kyllä mielenkiintosta vääntää. Tulee vedettyä aika rauhallisesti ja keskityttyä tekemiseen. Lepotaukoja ei sitte paljoa tulekkaan ;) No eipä tuossa ehtiny vielä hapoille. Neljä vetoa eli jotain 80m korkeutta. Mutta hauskaa ulkoilua vähän niinko lenkillä olis käyny...

Yläköysikovikset

Hep! Olipas mahtavaa settiä eilettäin. Siis veivattiin yläköydellä mixtakiipeilyä ja päästiin ainaski kolme metriä maasta. Tää on kyllä hieno laji ;)

Oltiin siis eilen pöniksessä kattelemassa yhtä mikstalinjaa ja kuinka ollakaan se tuntui olevan kuin tehty eli otteita ei ollu liikaa tai ne oli pyöreitä slouppereita, jotka on hakuille mahdottomia. No enivei kaikki tarvittavat otteet tuntui olevan seinässä, että just just ylös pääsee. Tästä kertoo ehkä hieman myös se, että noin parin kymmenen yrityksen jälkeen päästiin vasta tuo kolme metriä maasta.

Jani tekee reittiä


Ens viikolla uudestaan!

Vahvaa settiä ja sykkeen mittausta

Non nii. Elikkäs tammikuun saldona oli kokonaista kaks kiikkukertaa ulkona. Ensin pari viikkoa lentsussa ja nyt tämä viikko vatsataudissa. No onneksi viimeviikolla pääsi kaks kertaa jäille. Ensin oltiin tiistaina Juhan kans Pöniksessä ja sitte Jani & co:n kanssa Seppiksellä.


Pönis

Lentsu kävi jo vähän hellittään niin uskaltauduin Pönikseen Juhan kans härväämään. Keli oli mitä parhain noin -5 ja pilvipouta. Piti ottaa sykemittari mukaan mielenkiinnosta, kun ei oikein ole käsitystä miten raskasta se tämmönen talvikiipeily oikein on. Nyt oli satanut lunta kivasti ja se näkyi lähestymisessä, kun sykkeet huiteli "polkua" kävellessä 150 tuntumassa.

Juha vääntämässä


Viimekerralla otin pakit ground up yrkästä uuteen miksta linjaan ja se poltteli kovasti mielessä. Nyt kun oli tuo DMMn bulldogiki mukana niin ei pitäis jäähä varmistamisesta kiinni. No taistelusuunnitelma oli, että laitetaan yläköysi ja lämmitellään jää setillä ja sitte katon mikä on fiilis. Niinku tuossa jo sanoinki niin lunta oli tullu paljon ja siinä on hyvät ja huonot puolet: Hyvää että jos sattuu tippumaan niin se ei satu ihan niin paljoa ja huonoa, että ei nää yhtään mitä tuleman pitää ja täytyy kauhoa lunta aivan järjettömästi reitillä edetäkseen.

No lämmittelyt lämmiteltiin ja kävi mielessä, että taidanpa laskeutua linjan ja putsailla lumet päältä. Juhan kiivetessä yliksellä päätin kuitenki, että mitä hittoa sinne vaan miestä mäkeen. Lunta saikin kauhoa reitiltä ihan kivasti, mutta alku tuntui ihan kivalta värkkäämiseltä, kun oli viimekerrasta vielä paikat muistissa. Viimekertasesta pakitus kohdasta saikin sitten vähän kattella, että mitähän sitä tekis ja siinä taitaaki olla ne reitin pari haastavinta kiipeilyliikettä. Eihän nuo nyt mitään vaikeita, muttako ground uppina vedät nii ei oo kukaan kertomassa mitä pitääs tehä. No kriittiset jalkaotteet löyty lumen ja jääpuikkojen alta ja eikun persettä ylös.

Sitte saiki arpoa hyllyllä, että mitähän sitä sitte. Lumipeitteen alta ja pienellä lumen kauhomisella seinä näytti nyt siltä, että tästä ois semmonen 7m pystyä noin senttiä kahta vahvaa jäätä eli varsin miehekästä meininkiä. Nii ja varmistaminen oli vähintäänkin haastavaa. Otin kymppisenttisen ruuvin ja sovittelin sitä sopivan turvebulken päältä valuneeseen jääliruun, että siihenhän se vois upota. Noo ruuvailin menemään ja oliskohan kolme senttiä mennyt ja loput viis senttiä ilmaa. Ei kun ruuvi takas ja uutta kohtaa. No vierestä löytyi sentään kohta johon sain ruuvin jotain kuus senttiä ennenku osu kiveen. No joo löytyskö jotain muuta ennenku lähetään tuolle pystyjäälle hintsuttelemaan. Ruuviin klipattua uskaltauduin kauhomaan lunta lisää ja vierestä paljastuikin vaakahalkeama johon sain tasapainotettua loistavan kakkos koon kiilan.

No niin eiköhän tästä nyt sitte. Pari kiipeilyliikettä tehtyäni kauhoin lumia lisää seinältä ja kas kas 7m pysty muuttuikin hyllyköksi. No ei se mitään onpahan vähän helpompaa. Seuraavalta hyllyltä slingasin koivun ja tempasin toppiin. Olipas hieno setti eikä kertaakaan ollu mitään kauhun sekaista paniikkimeininkiä eli ihan loistavaa!!!

Näin syntyi siis Mixed feelings ja vaikeutta oliskohan jotain M4 jos tuohon wikipedian greidimääritykseen on luottamista. Eli vaatii jo vähän hakkujenki käyttöä ;)

Niin ne sykkeet. Eihän nyt jääkiipeily voi kovaa olla. Vai miten se oli? No nousuun meni 31min 50s ja keskisyke oli 148 ja korkein arvo 161. Eli kylläpä tuo meikälle ihan tarpeeksi sykettä nostaa.

Onnellinen mies viittä vaille topissa



Seppis

Torstain teema oli yläköydellä jäätekniikan viilaus. Kaikkihan tietysti muistaa perus setin eli hakku lyödään vähintään 30-40cm toisen yläpuolelle eikä rinnalle. Niin ja muistetaan, että ote hakusta lyödessä on vähän eri kun roikkuessa eli kättä käännetään lyönnin jälkeen optimaaliseen kahvaroikunta-asentoon. Nythän tuo alko jo käyttää eli lähes pystylläki jäällä pystyi palautumaan vähän käsiä ravistelemalla. Seuraavaksi taas jotain jännää kunhan tästä saakelin sairastelukierteestä selviää niin ja kuukauden päästä Korolle.

PS. Kuvailin tuosta mikstanoususta videoklipsun, mut pitää jaksaa vielä leikellä se inhimilliseksi ennenku laitan jakoon.

Uusi vuosi uudet kujeet

Oonkohan mie sanonu tuon joskus ennenki? No kerran käytiin välipäivinä Pönttövuoressa ja sieltähän saldona oli yks jää/teräs liidi ja yhet pakit ground up miksta yrkästä. No ens kerralla täytyy tuo kyllä vääntää. Mutta siitä pääsemmekin aiheeseen eli...


Tämmönen piissi tuli hommattua, kun sillä näyttäis näissä nykyisissä väännöissä olevan enemmänki käyttöä. Tuostapa jutusta saa lisää infoa käyttökohteista: Get your hooks out.

Tuolla Pöniksen keikalla lähin veivaamaan alun turve/kaltsi hässäkkää sain ekan piissin eli paskan knife bladen johonnii kuuteen metriin ja sitte aloin katella ylöspäin. Totesin, notta näyttää sen verta kuivalta, että pitää olla pari jäähakaa mukana, jotta uskaltas lähteä. No onneksi se ainutki oli jääny Antin valjaisiin alas. Tsyyke loppui ja ei kun pakit. Testattiin sitten sen knife bladen pitävyyttä hyppäämällä köyteen ja ei inahtanutkaan. No olis varmaan kestäny ihan kunnon roiskaisun ylhäältä, eli ens kertaa odotellessa. Se meneeki ainaski ens viikkoon kun nyt onnistuin saamaan jonku poskiontelotulehuksen. Mutta semmostapa.


Niin tämmönen on knife blade jos joku ei tiiä.