Se on sitte se talven reissu tehty. Perheellisellä ei liikaa aikaa tunnu olevan, niin yksikin reissu talvelle on hienoa. Ajankohta näin helmikuussa on vähän arpapeliä, koska pakkasta voi olla hyvinkin paljon. Kerran tosin maaliskuun puolivälissäkin oli pari kymppää pakkasta ja yöllä lähempänä 30. No nyt kävi tuuri sään kanssa ja pari viikkoa jatkunut hieno pakkanen meni pershelhen just ku päästiin perille. Tai no torstai iltana oli vielä 23 pakkasta, mutta perjantaille oli ennuste enää 13 astetta ja la, su jotain 2 - 3 astetta pakkasen puolella. Hyvää keliähän tuo nyt ei vielä saanu aikaseksi ja varsinki perjantaina jää oli oikein kunnon betonia.
Perusleirinä meillä toimi vuokramökki tai oikeastaan vanha talo Keski-Posiolta (samassa oltiin myös 2009 keväällä), josta oli noin 20km Koron risteykseen ja 10km Posion keskustaan. Sijaintina siis melko hyvä. Varustukseen kuului pieni ulko sauna, ulko huussi ja kannettava vesi. Sähköt sentään löytyi, joten kokkailu onnistui helpommin ja munamiehen voitto saatiin todistettua telkkarista. Aika luksus paikka verrattuna esim laavuöihin kunnon pakkasessa.
Perusleiri
Perjantai
Perjantain taistelusuunnitelma oli Juhan kans semmonen, että mennään Ruskealle virralle tarkastaan kunto ja sitte käydään illasta jumppaamassa "Mahtavilla markkinavoimilla" yläköydellä. Perjantai-illalla seuraan liittyi Olli-Pekka ja Suvi Rollosta ja Ville Oulusta.
Aamulla herätessä pakkasta oli vielä reilu 20 astetta ja jääkiipeily ajatuksena tuntui melko viileältä. No mutta lauhtuvaa oli luvattu joten ei muuta ku kamat kasaan, pekonit ja kananmunat kahvilla alas ja autonnokka kohti Koron parkkipaikkaa. Olli-Pekka oli luvannut illalle lämpimän saunan, joten kait se oli ulkoiltava ennen sitä.
Juha laakson pohjalla
Lähdettiin toteuttamaan taistelusuunnitelmaa eli suunta Ruskealle virralle. Ruskea oli niin leveässä kunnossa, etten ole ikinä nähnyt vastaavaa. Tosi tiukan näköisiä linjoja tuolla oikeassa laidassa.
Valitsin helpoimman linjan koko putouksesta, mikä sekään ei tänä vuonna ollu liian helppo. Yläosa on yleensä niin loiva, ettei tuota mitään tuskaa, mutta nyt suurin osa siitäkin oli pitkästi pystyä. Jää oli niin betonia, että hakkua sai lyödä monta kertaa saadakseen sen pysymään. Juhan haukotellessa varmistaessa ja ihmetellessä, että: "mikä maksaa", yritin kerätä itseni kokoon ja kavuta putouksen ylös. Jose ja Pikku Ville kakkostelevat oikean laidan kovempia linjoja.
No tsyykkeestä tai mistä lie paskasta feng shuista johtuen joutui tuossakin ottaan pari lepoa ruuvissa ennenkö ylös päästiin. Kuntotesti antoi siis varsin huonon tuloksen.
Pakkasta oli ilmeisesti jonkin verran(oli -16) kun kulmat on jäässä.
Juha kakkostelee. Enää ei haukotella ;)
Adrian valitsi tiukan näkösen linjan ja hyvinhän tuo näytti onnistuvan. Jose veinas, että alkuun tais tulla Walesin prinssin lämppäri boulderi kun eka ruuvi on Etelä-Suomen soolokorkeudella.
Kun ei liidailu veinannut onnistua niin päätettiin lähteä jumppaamaan Markkinavoimia yläköydellä. Muistelin, että Markkinavoimissa olis niin paljon kiveä, että parempi vaihtaa mikstaterät tässä välissä.
Tee ja huoltotauko.
"Mahtavat markkinavoimat" on Masinasektorilla sijaitseva vuosituhannen alkupuolella 2002 tai 2003 avattu M6 tasoinen hieno kiipeilyreitti. Se pitää sisällään herkkää hiivintää kallionurkkauksessa ohutta jäälirua pitkin, kaltsi poikkarin pienillä jalkaotteilla ja loppuun tiukkaa paukuttelua erittäin jyrkällä jääpilarilla.
Olin itsekseni ottanut tavotteeksi, että mahdollisesti Markkinavoimat vois liidata pink pointtina(varmistukset valmiiksi laitettuna). No eipä ollu menossa. No jospa sitte joskus. Ei kuitenkaan ihan mahdottomalta vaikuttanut.
Joinain vuosina jäät on kuulemma yltäneet maahankin asti. Tänäkin vuonna jäätä oli niin paljon, että kulmauksen kiipeämisessä ei mikstaterät paljoa auttaneet. Muutamat lennot otin ihan vaan tylsien terien takia. Jätettiin köysi paikalleen ja lähdettiin saunomaan.
Lauantai
Lauantaina heräiltiin ajoissa ja oltiin paikalla jo ysin pintaan. Lauantain suunnitelma oli Juhan kans jummpailla yläköydellä ja marssia sitten Mammuttiputoukselle liidailemaan Villen ja Olli-Pekan kans. Tällä kertaa vedettiin priimakunnossa olevilla jääterillä joten lipsumisia ei nähty.
Yläköysikovis
Herkkää hiivintää kulmauksessa.
Poikkarilla on hyvät hakun paikat, mutta jalkaotteet on suht herkkiä.
Lopun jääpilari ylsi tänä vuonna just sopivasti poikkarin loppuun.
Pilari on varsin hapottavaa vääntämistä.
Ei pysty. Onneksi hakuille pääsi leibäkkäämällä kiven ja jään välissä reilun metrin ylöspäin.
Hieno linja kyllä. Tämä täytyy vielä joskus liidata.
Korojoen pohjalla makasi mielenkiintoisen näkönen sumu. Ilmeisesti siellä on aina kylmempää.
Juha varmistelee Mammutin topissa. Alla eka jääliidi viiteen vuoteen.
Olli-Pekka kakkostelee.
Ville kakkostelee.
Sunnuntaina pidettiin sitten vähän kevyempi päivä jo ihan aikataulunki vuoksi. Eli liidasin ensin Mammutilta yhden linjan ja sitte viritettiin yläköysi vaikeimpaan kohtaan. Olli-Pekka ja Ville yläköysitteli vasemmassa laidassa.
Loppuun täytyy kyllä vielä hehkuttaa, että tänä keväänä kannattaa kyllä käydä Korolla jos haluaa kiivetä isosti ja paksua jäätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti