Pönis
Lentsu kävi jo vähän hellittään niin uskaltauduin Pönikseen Juhan kans härväämään. Keli oli mitä parhain noin -5 ja pilvipouta. Piti ottaa sykemittari mukaan mielenkiinnosta, kun ei oikein ole käsitystä miten raskasta se tämmönen talvikiipeily oikein on. Nyt oli satanut lunta kivasti ja se näkyi lähestymisessä, kun sykkeet huiteli "polkua" kävellessä 150 tuntumassa.
Juha vääntämässä
Viimekerralla otin pakit ground up yrkästä uuteen miksta linjaan ja se poltteli kovasti mielessä. Nyt kun oli tuo DMMn bulldogiki mukana niin ei pitäis jäähä varmistamisesta kiinni. No taistelusuunnitelma oli, että laitetaan yläköysi ja lämmitellään jää setillä ja sitte katon mikä on fiilis. Niinku tuossa jo sanoinki niin lunta oli tullu paljon ja siinä on hyvät ja huonot puolet: Hyvää että jos sattuu tippumaan niin se ei satu ihan niin paljoa ja huonoa, että ei nää yhtään mitä tuleman pitää ja täytyy kauhoa lunta aivan järjettömästi reitillä edetäkseen.
No lämmittelyt lämmiteltiin ja kävi mielessä, että taidanpa laskeutua linjan ja putsailla lumet päältä. Juhan kiivetessä yliksellä päätin kuitenki, että mitä hittoa sinne vaan miestä mäkeen. Lunta saikin kauhoa reitiltä ihan kivasti, mutta alku tuntui ihan kivalta värkkäämiseltä, kun oli viimekerrasta vielä paikat muistissa. Viimekertasesta pakitus kohdasta saikin sitten vähän kattella, että mitähän sitä tekis ja siinä taitaaki olla ne reitin pari haastavinta kiipeilyliikettä. Eihän nuo nyt mitään vaikeita, muttako ground uppina vedät nii ei oo kukaan kertomassa mitä pitääs tehä. No kriittiset jalkaotteet löyty lumen ja jääpuikkojen alta ja eikun persettä ylös.
Sitte saiki arpoa hyllyllä, että mitähän sitä sitte. Lumipeitteen alta ja pienellä lumen kauhomisella seinä näytti nyt siltä, että tästä ois semmonen 7m pystyä noin senttiä kahta vahvaa jäätä eli varsin miehekästä meininkiä. Nii ja varmistaminen oli vähintäänkin haastavaa. Otin kymppisenttisen ruuvin ja sovittelin sitä sopivan turvebulken päältä valuneeseen jääliruun, että siihenhän se vois upota. Noo ruuvailin menemään ja oliskohan kolme senttiä mennyt ja loput viis senttiä ilmaa. Ei kun ruuvi takas ja uutta kohtaa. No vierestä löytyi sentään kohta johon sain ruuvin jotain kuus senttiä ennenku osu kiveen. No joo löytyskö jotain muuta ennenku lähetään tuolle pystyjäälle hintsuttelemaan. Ruuviin klipattua uskaltauduin kauhomaan lunta lisää ja vierestä paljastuikin vaakahalkeama johon sain tasapainotettua loistavan kakkos koon kiilan.
No niin eiköhän tästä nyt sitte. Pari kiipeilyliikettä tehtyäni kauhoin lumia lisää seinältä ja kas kas 7m pysty muuttuikin hyllyköksi. No ei se mitään onpahan vähän helpompaa. Seuraavalta hyllyltä slingasin koivun ja tempasin toppiin. Olipas hieno setti eikä kertaakaan ollu mitään kauhun sekaista paniikkimeininkiä eli ihan loistavaa!!!
Näin syntyi siis Mixed feelings ja vaikeutta oliskohan jotain M4 jos tuohon wikipedian greidimääritykseen on luottamista. Eli vaatii jo vähän hakkujenki käyttöä ;)
Niin ne sykkeet. Eihän nyt jääkiipeily voi kovaa olla. Vai miten se oli? No nousuun meni 31min 50s ja keskisyke oli 148 ja korkein arvo 161. Eli kylläpä tuo meikälle ihan tarpeeksi sykettä nostaa.
Onnellinen mies viittä vaille topissa
Seppis
Torstain teema oli yläköydellä jäätekniikan viilaus. Kaikkihan tietysti muistaa perus setin eli hakku lyödään vähintään 30-40cm toisen yläpuolelle eikä rinnalle. Niin ja muistetaan, että ote hakusta lyödessä on vähän eri kun roikkuessa eli kättä käännetään lyönnin jälkeen optimaaliseen kahvaroikunta-asentoon. Nythän tuo alko jo käyttää eli lähes pystylläki jäällä pystyi palautumaan vähän käsiä ravistelemalla. Seuraavaksi taas jotain jännää kunhan tästä saakelin sairastelukierteestä selviää niin ja kuukauden päästä Korolle.
PS. Kuvailin tuosta mikstanoususta videoklipsun, mut pitää jaksaa vielä leikellä se inhimilliseksi ennenku laitan jakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti