Kyllä rojektointi on helmee

Huhtikuun touhuina on edellisen postauksen jälkeen käyty uudelleen tuolla Näätäkivellä, pari kertaa sisäseinällä ja eilen rojektoimassa.

Näätäkivellä tuli kiivettyä Rosvo uudestaan ja yrkkäiltyä Robin Hoodia. Nyt on Robin Hood kyllä jo todella close but no cigar. No ei varmaan tarttis saada aikaseksi ko pari visiittiä niin solis taskussa. Sain nimittäin jo käden sinne kahvalle, mutta jostain kumman syystä ei vain tullut pidettyä kiinni. Saapa nähä mitä tässä sitte tulee puuhailtua...

Sisällä oon käyny reenaileen pääasiassa kestävyyttä, kun se tuntuu olevan hukassa oleva ominaisuus. Noo eiköhän tässä kuhan päästään kesää pisemmälle nii ala hommat taas taipua.

Nii sitte siihen rojektointiin, mitä nyt toisaalta on tullu tuon Robin Hoodinki kanssa harjotettua, mutta nyt on kyseessä ihan uudet kiipeämättömät seinät niin onhan se eri juttu. Vai onko? No on siinä joku oma viehätyksensä, kun ei voi tietää voisko just siitä kohtaa sitte edes päästä ylös. No eilettäin alko taas kuiteski näkymään vähä valoa tunnelin päässä ja kävin jo suunnittelemaan pultin paikkoja. No pitääs varmaan ensin saada yliksellä testattua muuveja ennenkö tulee ammuttua pultit seinään. Tai no en tiiä. Pulttia vaan kyllä siitä sitte joku kuitenki pääsee ;) Jos ei muut nii Esko ny ainaki...

Kuvailtiinhan sitä taas Robin Hoodilta videotaki, mutta taidanpa editoida vasta kun pääsen ko reitin.

Boulderkausi avattu!

Jep jep. Uusi kausi korkattiin sunnuntaina. Käytiin Juhan kans Näätäkivellä auringonpaisteessa fiilistelemässä. Suureksi yllätykseksi talven jää/mixded osasto ei ollu syöny kaikkia sormivoimia vaan sain lähetettyä Rosvon ja Kunkun. Rosvo on kyllä todellista klassikko ainesta. Viimekesänä joskus sitä kerran yrkkäsin ja kyllä itekseen yrkkäillessä veinas pupu iskeä pöksyyn. No nyt taittui oisko ollu neljännellä yrkällä ja on se vaan hieno linja.

Kyllä tuo Kunkku oli myös hieno reitti. Släbi läpsyttelyä ja suht pienillä otteilla liskoilua. Tähänki linjaan auttaa nää kevätkelit, kun ei tartte rantavedestä itteään keräillä ;) Juha lähetti kans Kunkun ja ihmeteltiin jälkikäteen, että ei sitä ny ihan paskassa kuosissa kuitenkaan talven jäljiltä olla varsinnii kun Juhalla viimekesänä teki 6A linjatki tiukkaa.

Avattiin todennäköisesti pari uutta erittäin matalaa, mutta hauskaa linjaa kiven matalaan päähän. Toinen on jotain vitosen kutosen luokkaa nimeksi Ei taivu ja toinen on kahvoja edellisen vasemmalla puolella Pikkumiehen reitti.

Ei taivu vai taipuuko


No mutta huomenna uusiksi yrkkään Robin Hoodia ja ehkä Pikku Johnia. Juhalla jäi jotain hampaan koloon Rosvon kans niin huomenna kuulemma saa Rosvo huutia...

Meikä liskoilee Kunkkua


Juha lämppää

Kausi pakettiin

Alkaa olla jääkausi sitte siinä. Viikko sitte käytiin vielä Pöniksessä kränkkään sinne väsättyä mikstalinjaa, mutta sen jälkeen onki sitte satanu vettä tai ollu muuten vaan yli 5 astetta lämmintä. Tällä kertaa päästiin jo luolasta ulos :) Niin ja kiivettiin oikein alaköydellä eikä mitään yk hommia. Tosin dokkaamalla ja kolmella levolla. No ei se mitään jäipähän syksyllekin jotain odottamisen arvoista. Nii ja kesällä vois ehkä katella siihen luolan toiseenkin reunaan reitin. Siihen näyttää tulevan hieno jääverho niin saa aika klassisen mikstasetin aikaseksi.

Tuossapa foto projektista



Ens kaudelle jäiki nyt tekemistä kun tuonne Pönikseen nuo pari prokkista ja Pakkomielle Paavalinvuoressa, sitte pitää kattoa käviskö yrkkään mikstoja Rollo roadsidessa vai lähtiskö oikein Rjukaniin. Parastahan olis tietty jos sais tehtyä nuo molemmat reissut. Noo toivossa on hyvä elää sano lapamato.

Mutta mitäs seuraavaksi? No tietty boulderia. Heti kun kivet kuivuu niin täytyy päästä testaan ainaski Robin Hoodia ja Draculaa ja Pitsalähettiä ja Kuhan julmaa ja Gang Bangiä ja varmaan vaikka mitä muuta...

Videota

Sain sitte kahdessa kuukaudessa editoitua videon Mixed Feelings linjan ensinoususta. Oli se vaan kova homma puristaa puolentoista tunnin materiaalista kymmenen minuutin video. No siinäpä se nyt on kaikessa kauheudessaan ;)

Mixed Feelings from Juuso Raekallio on Vimeo.

Hiihtoloman jälkeen

Hiihtoloma on lusittu ;) Seuraava on siis Pääsiäinen ja siihenki vielä joku viikko aikaa. Sitten tosin jo varmaan boulderoidaan, mutta eipäs mennä asioiden edelle sillä vielä on mahtavat jääkelit menossa.

Perus jääkiipeilyvarustus



Eilen oltiin Juhan kans taas pöniksessä, kun vihdoin onnistuttiin löytään pora käyttöön. Kolmisen tuntia puuhasteltiin ja kolme pulttia sain laitettua. On se vaan perkele kovaa homma tuo poraaminen, kun roikuskelee köydestä katonrajassa ja yrittää vängätä vähän vielä kauemmas. Lopuksi kun yritin vielä kiivetä, niin ei mihinkään kun oli niin hapoilla poraamisesta. No mutta reenistähän se tuoki tuntui käyvän. Ens viikolla täräytän vertille pari pulttia niin reitti on kasassa. Niitten luulis olevan helppoa, kun ei tarvii köyden kanssa säätää saman lailla.

Pora miestä heiluttaa

Korouoma 25 - 27.2.

Se on sitte se talven reissu tehty. Perheellisellä ei liikaa aikaa tunnu olevan, niin yksikin reissu talvelle on hienoa. Ajankohta näin helmikuussa on vähän arpapeliä, koska pakkasta voi olla hyvinkin paljon. Kerran tosin maaliskuun puolivälissäkin oli pari kymppää pakkasta ja yöllä lähempänä 30. No nyt kävi tuuri sään kanssa ja pari viikkoa jatkunut hieno pakkanen meni pershelhen just ku päästiin perille. Tai no torstai iltana oli vielä 23 pakkasta, mutta perjantaille oli ennuste enää 13 astetta ja la, su jotain 2 - 3 astetta pakkasen puolella. Hyvää keliähän tuo nyt ei vielä saanu aikaseksi ja varsinki perjantaina jää oli oikein kunnon betonia.

Perusleirinä meillä toimi vuokramökki tai oikeastaan vanha talo Keski-Posiolta (samassa oltiin myös 2009 keväällä), josta oli noin 20km Koron risteykseen ja 10km Posion keskustaan. Sijaintina siis melko hyvä. Varustukseen kuului pieni ulko sauna, ulko huussi ja kannettava vesi. Sähköt sentään löytyi, joten kokkailu onnistui helpommin ja munamiehen voitto saatiin todistettua telkkarista. Aika luksus paikka verrattuna esim laavuöihin kunnon pakkasessa.

Perusleiri



Perjantai

Perjantain taistelusuunnitelma oli Juhan kans semmonen, että mennään Ruskealle virralle tarkastaan kunto ja sitte käydään illasta jumppaamassa "Mahtavilla markkinavoimilla" yläköydellä. Perjantai-illalla seuraan liittyi Olli-Pekka ja Suvi Rollosta ja Ville Oulusta.

Aamulla herätessä pakkasta oli vielä reilu 20 astetta ja jääkiipeily ajatuksena tuntui melko viileältä. No mutta lauhtuvaa oli luvattu joten ei muuta ku kamat kasaan, pekonit ja kananmunat kahvilla alas ja autonnokka kohti Koron parkkipaikkaa. Olli-Pekka oli luvannut illalle lämpimän saunan, joten kait se oli ulkoiltava ennen sitä.

Juha laakson pohjalla


Lähdettiin toteuttamaan taistelusuunnitelmaa eli suunta Ruskealle virralle. Ruskea oli niin leveässä kunnossa, etten ole ikinä nähnyt vastaavaa. Tosi tiukan näköisiä linjoja tuolla oikeassa laidassa.



Valitsin helpoimman linjan koko putouksesta, mikä sekään ei tänä vuonna ollu liian helppo. Yläosa on yleensä niin loiva, ettei tuota mitään tuskaa, mutta nyt suurin osa siitäkin oli pitkästi pystyä. Jää oli niin betonia, että hakkua sai lyödä monta kertaa saadakseen sen pysymään. Juhan haukotellessa varmistaessa ja ihmetellessä, että: "mikä maksaa", yritin kerätä itseni kokoon ja kavuta putouksen ylös. Jose ja Pikku Ville kakkostelevat oikean laidan kovempia linjoja.



No tsyykkeestä tai mistä lie paskasta feng shuista johtuen joutui tuossakin ottaan pari lepoa ruuvissa ennenkö ylös päästiin. Kuntotesti antoi siis varsin huonon tuloksen.

Pakkasta oli ilmeisesti jonkin verran(oli -16) kun kulmat on jäässä.


Juha kakkostelee. Enää ei haukotella ;)


Adrian valitsi tiukan näkösen linjan ja hyvinhän tuo näytti onnistuvan. Jose veinas, että alkuun tais tulla Walesin prinssin lämppäri boulderi kun eka ruuvi on Etelä-Suomen soolokorkeudella.



Kun ei liidailu veinannut onnistua niin päätettiin lähteä jumppaamaan Markkinavoimia yläköydellä. Muistelin, että Markkinavoimissa olis niin paljon kiveä, että parempi vaihtaa mikstaterät tässä välissä.

Tee ja huoltotauko.


"Mahtavat markkinavoimat" on Masinasektorilla sijaitseva vuosituhannen alkupuolella 2002 tai 2003 avattu M6 tasoinen hieno kiipeilyreitti. Se pitää sisällään herkkää hiivintää kallionurkkauksessa ohutta jäälirua pitkin, kaltsi poikkarin pienillä jalkaotteilla ja loppuun tiukkaa paukuttelua erittäin jyrkällä jääpilarilla.

Olin itsekseni ottanut tavotteeksi, että mahdollisesti Markkinavoimat vois liidata pink pointtina(varmistukset valmiiksi laitettuna). No eipä ollu menossa. No jospa sitte joskus. Ei kuitenkaan ihan mahdottomalta vaikuttanut.

Joinain vuosina jäät on kuulemma yltäneet maahankin asti. Tänäkin vuonna jäätä oli niin paljon, että kulmauksen kiipeämisessä ei mikstaterät paljoa auttaneet. Muutamat lennot otin ihan vaan tylsien terien takia. Jätettiin köysi paikalleen ja lähdettiin saunomaan.


Lauantai

Lauantaina heräiltiin ajoissa ja oltiin paikalla jo ysin pintaan. Lauantain suunnitelma oli Juhan kans jummpailla yläköydellä ja marssia sitten Mammuttiputoukselle liidailemaan Villen ja Olli-Pekan kans. Tällä kertaa vedettiin priimakunnossa olevilla jääterillä joten lipsumisia ei nähty.

Yläköysikovis


Herkkää hiivintää kulmauksessa.


Poikkarilla on hyvät hakun paikat, mutta jalkaotteet on suht herkkiä.


Lopun jääpilari ylsi tänä vuonna just sopivasti poikkarin loppuun.


Pilari on varsin hapottavaa vääntämistä.


Ei pysty. Onneksi hakuille pääsi leibäkkäämällä kiven ja jään välissä reilun metrin ylöspäin.


Hieno linja kyllä. Tämä täytyy vielä joskus liidata.


Korojoen pohjalla makasi mielenkiintoisen näkönen sumu. Ilmeisesti siellä on aina kylmempää.


Juha varmistelee Mammutin topissa. Alla eka jääliidi viiteen vuoteen.


Olli-Pekka kakkostelee.


Ville kakkostelee.


Sunnuntaina pidettiin sitten vähän kevyempi päivä jo ihan aikataulunki vuoksi. Eli liidasin ensin Mammutilta yhden linjan ja sitte viritettiin yläköysi vaikeimpaan kohtaan. Olli-Pekka ja Ville yläköysitteli vasemmassa laidassa.

Loppuun täytyy kyllä vielä hehkuttaa, että tänä keväänä kannattaa kyllä käydä Korolla jos haluaa kiivetä isosti ja paksua jäätä.

Kamahuoltoa

Kyllä tuo terottelu vaan ihan työstä käy. M10:ien kärkipiikkejä terottelin niin tunnin sai istuskella, että sai ne ees jonkinmoiseen iskuun. Hakkuja nysväilin sitte työpaikalla kahvitunnilla. Perhanan Simondi, kun tekevät hakkujen terät niin, että uudetkin saa terottaa, että viittii ees yrittää Koron betonijäätä nakutella. No onneksi työpaikalla on pystyvät työkalut nii homma käyttää. No nyt alkaa olla sitte kamppeet huollettu. Semmonen huono puoli vaan, ettei voi käyttää paskoja teriä tekosyynä. Vielä pitää kengät kyllästää spreillä, mutta siinähän ny ei kauaa nokka tuhise.

Jos näillä ei pysty nii ei sitte millään.