Vahvaa settiä ja sykkeen mittausta

Non nii. Elikkäs tammikuun saldona oli kokonaista kaks kiikkukertaa ulkona. Ensin pari viikkoa lentsussa ja nyt tämä viikko vatsataudissa. No onneksi viimeviikolla pääsi kaks kertaa jäille. Ensin oltiin tiistaina Juhan kans Pöniksessä ja sitte Jani & co:n kanssa Seppiksellä.


Pönis

Lentsu kävi jo vähän hellittään niin uskaltauduin Pönikseen Juhan kans härväämään. Keli oli mitä parhain noin -5 ja pilvipouta. Piti ottaa sykemittari mukaan mielenkiinnosta, kun ei oikein ole käsitystä miten raskasta se tämmönen talvikiipeily oikein on. Nyt oli satanut lunta kivasti ja se näkyi lähestymisessä, kun sykkeet huiteli "polkua" kävellessä 150 tuntumassa.

Juha vääntämässä


Viimekerralla otin pakit ground up yrkästä uuteen miksta linjaan ja se poltteli kovasti mielessä. Nyt kun oli tuo DMMn bulldogiki mukana niin ei pitäis jäähä varmistamisesta kiinni. No taistelusuunnitelma oli, että laitetaan yläköysi ja lämmitellään jää setillä ja sitte katon mikä on fiilis. Niinku tuossa jo sanoinki niin lunta oli tullu paljon ja siinä on hyvät ja huonot puolet: Hyvää että jos sattuu tippumaan niin se ei satu ihan niin paljoa ja huonoa, että ei nää yhtään mitä tuleman pitää ja täytyy kauhoa lunta aivan järjettömästi reitillä edetäkseen.

No lämmittelyt lämmiteltiin ja kävi mielessä, että taidanpa laskeutua linjan ja putsailla lumet päältä. Juhan kiivetessä yliksellä päätin kuitenki, että mitä hittoa sinne vaan miestä mäkeen. Lunta saikin kauhoa reitiltä ihan kivasti, mutta alku tuntui ihan kivalta värkkäämiseltä, kun oli viimekerrasta vielä paikat muistissa. Viimekertasesta pakitus kohdasta saikin sitten vähän kattella, että mitähän sitä tekis ja siinä taitaaki olla ne reitin pari haastavinta kiipeilyliikettä. Eihän nuo nyt mitään vaikeita, muttako ground uppina vedät nii ei oo kukaan kertomassa mitä pitääs tehä. No kriittiset jalkaotteet löyty lumen ja jääpuikkojen alta ja eikun persettä ylös.

Sitte saiki arpoa hyllyllä, että mitähän sitä sitte. Lumipeitteen alta ja pienellä lumen kauhomisella seinä näytti nyt siltä, että tästä ois semmonen 7m pystyä noin senttiä kahta vahvaa jäätä eli varsin miehekästä meininkiä. Nii ja varmistaminen oli vähintäänkin haastavaa. Otin kymppisenttisen ruuvin ja sovittelin sitä sopivan turvebulken päältä valuneeseen jääliruun, että siihenhän se vois upota. Noo ruuvailin menemään ja oliskohan kolme senttiä mennyt ja loput viis senttiä ilmaa. Ei kun ruuvi takas ja uutta kohtaa. No vierestä löytyi sentään kohta johon sain ruuvin jotain kuus senttiä ennenku osu kiveen. No joo löytyskö jotain muuta ennenku lähetään tuolle pystyjäälle hintsuttelemaan. Ruuviin klipattua uskaltauduin kauhomaan lunta lisää ja vierestä paljastuikin vaakahalkeama johon sain tasapainotettua loistavan kakkos koon kiilan.

No niin eiköhän tästä nyt sitte. Pari kiipeilyliikettä tehtyäni kauhoin lumia lisää seinältä ja kas kas 7m pysty muuttuikin hyllyköksi. No ei se mitään onpahan vähän helpompaa. Seuraavalta hyllyltä slingasin koivun ja tempasin toppiin. Olipas hieno setti eikä kertaakaan ollu mitään kauhun sekaista paniikkimeininkiä eli ihan loistavaa!!!

Näin syntyi siis Mixed feelings ja vaikeutta oliskohan jotain M4 jos tuohon wikipedian greidimääritykseen on luottamista. Eli vaatii jo vähän hakkujenki käyttöä ;)

Niin ne sykkeet. Eihän nyt jääkiipeily voi kovaa olla. Vai miten se oli? No nousuun meni 31min 50s ja keskisyke oli 148 ja korkein arvo 161. Eli kylläpä tuo meikälle ihan tarpeeksi sykettä nostaa.

Onnellinen mies viittä vaille topissa



Seppis

Torstain teema oli yläköydellä jäätekniikan viilaus. Kaikkihan tietysti muistaa perus setin eli hakku lyödään vähintään 30-40cm toisen yläpuolelle eikä rinnalle. Niin ja muistetaan, että ote hakusta lyödessä on vähän eri kun roikkuessa eli kättä käännetään lyönnin jälkeen optimaaliseen kahvaroikunta-asentoon. Nythän tuo alko jo käyttää eli lähes pystylläki jäällä pystyi palautumaan vähän käsiä ravistelemalla. Seuraavaksi taas jotain jännää kunhan tästä saakelin sairastelukierteestä selviää niin ja kuukauden päästä Korolle.

PS. Kuvailin tuosta mikstanoususta videoklipsun, mut pitää jaksaa vielä leikellä se inhimilliseksi ennenku laitan jakoon.

Uusi vuosi uudet kujeet

Oonkohan mie sanonu tuon joskus ennenki? No kerran käytiin välipäivinä Pönttövuoressa ja sieltähän saldona oli yks jää/teräs liidi ja yhet pakit ground up miksta yrkästä. No ens kerralla täytyy tuo kyllä vääntää. Mutta siitä pääsemmekin aiheeseen eli...


Tämmönen piissi tuli hommattua, kun sillä näyttäis näissä nykyisissä väännöissä olevan enemmänki käyttöä. Tuostapa jutusta saa lisää infoa käyttökohteista: Get your hooks out.

Tuolla Pöniksen keikalla lähin veivaamaan alun turve/kaltsi hässäkkää sain ekan piissin eli paskan knife bladen johonnii kuuteen metriin ja sitte aloin katella ylöspäin. Totesin, notta näyttää sen verta kuivalta, että pitää olla pari jäähakaa mukana, jotta uskaltas lähteä. No onneksi se ainutki oli jääny Antin valjaisiin alas. Tsyyke loppui ja ei kun pakit. Testattiin sitten sen knife bladen pitävyyttä hyppäämällä köyteen ja ei inahtanutkaan. No olis varmaan kestäny ihan kunnon roiskaisun ylhäältä, eli ens kertaa odotellessa. Se meneeki ainaski ens viikkoon kun nyt onnistuin saamaan jonku poskiontelotulehuksen. Mutta semmostapa.


Niin tämmönen on knife blade jos joku ei tiiä.

Joulu tulla jollottaa

Pönttövuori revisited

Pitkästä aikaa taas blokia. No kun kausi pääsi hyvin vauhtiin niin ukko otti ittensä lentsuun. Siinä se sitte meniki pari kolme viikkoa mukavasti sairastellessa. No viimeviikolla sitte pääsin taas kiikkuhommiin kiinni eli ensin piti hakea vähän hermotusta lihaksiin sisäseinältä ja sitte torstaina 16.12. käytiin Pönttövuoressa Eskon ja Janin kans. Jäätä oli tullu ihan mukavasti lisää edelliseen kertaan verrattuna ja meikäki uskaltautui liidaamaan yhden linjan kallioleikkauksen seinämästä.

Eskopoika se liidailee kovia linjoja ja vetasi tunnelin suuaukolle muodostuneeseen pilariin ensinousun ja viritteli yk pisteen jään yläreunaan. Meitä oli nimittäin kuumottanut testata luolan sisältä lähtevää selkeän näköstä mikstalinjaa, joka loppuu sitten tuolle Eskon liidaamalle jääverholle. No linjahan kyllä oli hieno, mutta ei ollu mulla Janilla menossa. Eskopa sitten köyden päähän ja siitä se mies rempasi ittensä pienen puhinan saattelemana kallion ja betonin rajasta jäälle. No pitää vissiin käydä reenaamaan kun on joillain niin perkaleen kevyen näköstä tuo homma. Nyt sitten vain pultteja kehiin niin avot on hieno miksta setti valmiina.

Esko pilarilla



Seppis

Eilen 20.12. sitte uudestaan jäille ja tällä kertaa Seppikselle. Voi mahoton paikka kun on tullut jäätä paksusti pariin kohtaan. Ikäväkyllä muu seinä on sitten kuiva. No onneksi Seppiksen perussetit oli hyvässä kunnossa eli vasemman laidan mikstakönyämisellä varustetut kaks pilaria ja sitten oikean laidan pilari-/verhohässäkkä, josta valutteli vettä kun suihkusta, vaikka pakkasta oli 15 astetta.

Meikä lähti liidaamaan Vasemmasta laidasta ja Juha ja Jani jäivät alas ihmettelemään. No ihmetellä saikin, kun meikä otti kevyen tunteroisen liidiin. En tajua mitä siinä tuli jähittyä. Pumputti kyllä sen verran mallikkaasti, että piti ravistella hyllyillä jonkun aikaa. Lopun kivelle siirtyminen kuumotti myös ihan mukavasti kun siinä ei ollut jäätä juuri nimeksikään. Joinain vuosina se eka hylly on ollu lähes jään peittämä ja hakuille on saanu pommit paikat. Nyt jouduin vetämään seinässä olleesta paskasta fleikistä sormilla kun en löytäny siinä pupu pöksyissä könytessäni hakulle paikkaa. No hyljetyyli on aina loistavuutta ;)

Ylhäältä heitin Juhalle köyden toiselle pilarille sooloilua varten ja kiskoin Janin kakkosena ylös. Jani kiroili, että kädet vetää aivan jäähän. No meitsillä toimi tällä kertaa hyvin. No päästiin alas siirryttiin oikeaan laitaan ja Jani hyppäs köyden terävään päähän. Pikkuputous näytti olevan hyvässä kunnossa ja ei muuta kun menoksi kun töihinki pitääs ehtiä reilun tunnin päästä. No Jani lähti puskemaan ja kiroiluksihan se meni. Just oli päässy kehumaan miten hyvin oli edellisenä päivänä mennyt Hitonhaudalla, kun ei ollut edes kiipeily ottanut koville. Reilun kymppimetrisellä pätkällä mies otti kolme lepoa pulttiin ja kyynärvarret oli ilmeisen paskana. No sitte meikän vuoro kakkostella. Heti alusta tuli selväksi, että varmistaessa käytetään paksuja hanskoja aivan sama miten lämpimiltä sormet sattuu tuntumaan. Sormet oli nimittäin heti alusta jäässä ja sehän ei perinteisesti helpota kiivetessä. No ennen viimestä ruuvia oli sitten pakko levätä köydessä ja puistella kädet lämpösiksi. Eli putkeen meni. No onneksi siinä liidissä ei ollu vastaavaa ongelmaa. Joulun jälkeen sitten taas ulkoileen.

Meitsi jähistelee Seppiksen peruslinjalla.

Pönttövuori

Käytiin eilen jääkiipeilemässä Janin hypetykseen sortuneina Pönttövuoren vanhan rautatietunnelin suulla. Ihan asiallinen paikka ja vettä tuntui valuttavan sen verran, että jäätä taitaa tulla tarpeeksi. No nyt ei vielä ollu liikaa joten pitäydyttiin Juhan kans YK hommissa. Esko ja Jani liidaili muutaman linjan.

Rautatiemiehet on laittanu metrin pitusia ja tuuman vahvuisia harjateräksiä kallioon pystyyn. Muuten hyvä mutta ei tekisi mieli tippua tuommoiseen. Ilmeisesti ne on asennettu sitomaan jäitä seinään. Meidän tarkotukseen vois käydä sahaamassa nuo raudat vaikka 10cm pitkiksi, jolloin niistä ei olis niin paljoa haittaa ja hoitaisivat silti tehtävänsä oikein hyvin. No katotaan saadaanko aikaiseksi...

Esko liidaa alusta ohutta jääpätkää.

c Juha Mustonen

Mahtis video aiheesta by Jani

Untitled from Omakustanne on Vimeo.

Talvikauden avajaiset

Käytiinpä eilen avaamassa talvikausi Seppiksellä. Jäätähän ei ollu ku nimeksi ja turpeetki heikosti kohmeessa, koskapa yöllä oli ollu plussaa ja vasta aamusta hiipi pakkasen puolelle. No vettä näytti valuttelevan ihan kivasti paitsi keskisektori taitaa mennä kivenraapimishommiksi. Ens viikolla ehkä sitten jo enempi jäätä. Toivottavasti pohjoinen virtaus jatkuu.

Esko näyttää, että vanhoilla Charleteillaki homma toimii.

Viimesiä pulterikelejä

Aittorinne

Sen verran piti paussia vesisateessa, että uskallettiin ulostautua kiville. Suuntana oli Jykylän klassikkosektori eli Aittorinne. Paikka ei siis klassikko mahtavien linjojensa vaan ikänsä puolesta. Tosin vaikeimmat linjat on kyllä hyvällä kiven laadulla ja hauskoja muuveja. No tällä kertaa oli kuiteski märkää mutta likaista. Eli hauskaa oli ulkoilla pitkästä aikaa auringon paisteessa. Niin ja tavotteet saavutettiin eli sormet saatiin verille ;)

Juha vääntää vasenta kanttia. Reittihän on helppo, muttei tänään koska toppi oli uskomattoman limainen.


Meikä kiukkuaa Tiku:lle: "Siis eihän tää oo ennen ollu näin vaikee." Johtui ilmeisesti limaisesta kriittisestä jalitsusta joka ei suostunu kuivumaan kovasta yrityksestä huolimatta.


Teippiä sormeen, ettei vaan vahingossa revi pulleytä paskaksi.


Meikä ja Psyyke. Tämä tuntui kivalta reitiltä. No paremilla keleillä uusiksi.


Juha psyykkaamassa.



Paavalinvuori

Niin joo Paavalinvuoressa käytiin Antin kans lokakuun puolenvälin tietämissä köysittelemässä. Tuloksena oli Kääpiö 4-, joka on lyhyt mutta hauska trädilinja kohdassa josta tiputettiin poikain kanssa irtokivet paria viikkoa aiemmin. Nyt siis paikalla kolme trädipätkää: Kotipesä, Kääpiö ja Salakaato. Tulossa pulttilinjoja kunhan jaksaa poraa käyttää eli varmaan sitten keväällä/kesällä. Ei nyt lähetä vielä vuotta kertoon, kun se riippuu niin paljon omasta aktiivisuudesta ;)

Reitin tekoa

Käytiin eilen värkkäilemässä ja jotannii saatiin aikaanki. Poistettiin vähän irtokiviä ja siihenpä syntyi loistava trädipätkä. Tosin heleppo, mutta hei pitäähän ihmisten jostain tuo touhu alottaakin. Tuossapa viteo aiheesta. Älä yritä tätä kotona ;)

Irtokivi from Jani Ahvenainen on Vimeo.