Hämärähommia Paasivuoressa

Oltiinpa poikain kans halailemassa kiviä Paasivuoressa. On kyllä todella hienoja murkuloita nuo Kaukokivet. Ensin lämmiteltiin Teknokäki kivillä ja sitte yritettiin taas sitä suoraa versiota paikan nimireittiin jonka siis uusristin Tekokäki nimiseksi. No lähellä oli kyllä nyt but no cigar. Petrus lähetti reitin ja taispa olla miehen eka 6C boulderi. Hyvin vedetty! No jospa meikäki sitte ens kerralla. Nyt nimittäin sain jo sekunnin pintaan pidettyä listan kantin takana.

Sitten siirryttiin Suuri huijaus kivelle ja alkuun yritettiin tien puolelta traversea, minkä piti olla 5C. No tuolla greidillä reitti tais nousta hieman aikasemmin toppiin nimittäin meidän versio oli kyllä ainaki 6B ja loppu pelein aika hieno semmonen. Täytynee lisätä topoon. Kyllästyin kun en päässyt tuota ja testasin sitä reittiä #1. Ihan hauska parin muuvin punkeeminen kiven päälle. Petrus sitten linkittikin koko traversen ja saa näin ollen nimetä reitin.

Vaihdettiin kiven puolta ja kaikki saivat nousun Rocks and roll reittiin. Tuo on kyllä greidilleen yks hienoimmista linjoista näillä huudeilla. Sitten testattiin reittiä #3 ja minä, Pate ja Petrus päästiinkin se kohtuu yrkillä. Tämäkin laadukas linja hienoilla muuveilla. Viimein päästiinkin päivän epistolaan eli Käkikolmio reittiin. Eka vetoon krimpille pystyin ottamaan monta yrkkää molemmilla käsillä, mutta siitä siirtyminen suuren huijauksen krimppireilille ei onnistunut. Beetan kehittely ottikin niin monta yrkkää, että meikän oli heitettävä pyyhe kehään. Petrus pystyi ottamaan muutaman lisää ja pysyikin vähän aikaa tuossa krimpissä. No siitä olis sitte vielä kolme muuvia toppiin. Ehkä ens kerralla. Mutta tuloksellista toimintaa tälläkin kertaa ja nyt jopa pari fotoa ;)

Petrus ja reitti #4

Meikä samaisella linjalla

Iltahämärää ja kuntotestiä

Meikän kiipeilyt on nyt näköjään vähäksi aikaa siirtyny hämäräosastoon. Ei vaan päivällä ehdi perhesyistä kiikuille niin täytyy käydä sitten illalla. Torstaina oli tarkotus mennä Paasivuoreen, mutta sinne päräytettyäni alkoi vettä ropsia. Harri oliki jo ollut vähä aikaa paikalla ja ehotti, että käydään tarkastaan Näätäkivi.

Ei huono ehdotus. Robin Hoodia olen rojektoinu useampaan otteeseen ja olihan se hienoa päästä taas testaamaan sitä. Aloitin session yrittämällä Rio nimistä reittiä. Sitäki on tullu hierottua useampana vuonna, mutta koskaan en oo saanu ekan muuvin asentoa pidettyä. No nyt se meni. Woo hoo! Olipas hieno reitti. Paljolti oli varmaan kiinni Harrin vinkkaamasta jalkabeetasta. Harri meni yrittämään Syyshämärää ja pakkohan sitä oli itekki koittaa siis seisomalähdöllä. Tarpeeksi vaikealta tuntui seistenkin pystyin nipin napin roikkumaan ekassa otteessa ja yrittämään vetoa seuraavaan, mutta not even close but cigar. Saipa Harri yrittää ihan rauhassa. No sitte mentiin katsomaan sitä Robin Hoodia. Viimeksi tein varmaan 20 yritystä vetoon krimppereiltä kahvalle, mutta ei pystyny. Nyt oli Harri analysoimassa suoritusta ja äkkiähän tuo pureskeliki mulle vinkkiä, että vähän sivuttais liikettä lisää vetoon niin kyllä pysyy. No eiku teippiä sormiin ja sen verran lepoa että Harri yrkkäs San Miguel reittiä. Sitten ei kun kokeileen uutta taktiikkaa. Ja kas vain heti eka veto pysyi suureksi ihmetyksekseni. Seuraavaksi olis pitäny saada oikealla jalalla kantapäätä listalle, mutta siinä korkkas vasen jalka ja alas tultiin. Sittepä en enää saanukaan vetoa tehtyä, joten ehkä joskus tulevaisuudessa.


1/2 marathon

Lauantaina käytiin sitten testaamassa aerobinen kunto puolimaratonilla. Jyväskylän Finlandiamarathonin puolikkaan kävin siis hölkyttelemässä. Tässäpä siitä tulos sports trackerissä. Ihan hyvinhän tuo meni ottaen huomioon, että vuoden sisään on tullut tehtyä noin kymmenkunta lenkkiä. Tuolta datasta näkee hienosti meikän tasaisen hiipumisen taktiikan (data view - lap info), eli lähettiin niin lujaa kun uskallettiin ja sitte loppua kohti tuli melkeen noutaja. No onneksi jaksoin juosta, kun ihan hyvä aika siitä kuiteski tuli. Vähän jäi kuitenki hampaan koloon. Hävisin nimittäin 8 sekuntia Jouni Hynyselle. Ei kele! Mieshän oli vielä pari vuotta sitte tosi lihavassa kunnossa ja nytpä sitte näyttää jo kohtalaisen atleetilta. No ens vuonna pitää sitte voittaa ainaki Hynynen ;)

Sataa sataa samaa rataa

Mikhän ei ole niin varmaa ku epävarmaa. Vai miten se meni? No sää on ollu todella heikkoa ennustettavuudeltaan, joten eipä oo paljoa ollu tapahtumia pariin viikkoon. Viime viikolla piti käydä Halsvuoressa lähettään Ikuinen tuska. No eipä tullu käytyä.

Ensin maanantaina oli tarkotus mennä, mutta alko satamaan joten hylättiin ajatus ja ajateltiin käydä katsomassa Paasivuoren kiviä, sikäli mikäli olis kuivaa. No oli kohtuu kuivaa joten täräytin paikalle ja just kun virittelin patjoja niin Jussi soittaa, että täällä kilometrin päässä tulee muuten kaatamalla vettä. No ei kun äkkiä lämppärireitti läpsyttelemällä, että jos sattuis vaikka vielä pystymään jotain muutaki. No sade tuli rankka ja hämähäkin vei ;) Yritettiin vielä hänkkäävää Teknokäkeä, mutta olihan tuo niin märkä, ettei pystyny. Tai no emmie kyllä olis muutenkaan pystyny jos ihan totta puhutaan.

Sitte uusinta yritys oli Halsvuoreen torstaina kun ei kerran tiistai aamun jälkeen ollu satanu. Paikalle mentiin, mutta vettä tiputti päähän kun seisoi kallion alla. Kaikki reitit märkiä, joten eipä kiivetty. Ajettiin Hutunkiin köysittelemään.

Maanantaina illalla pääsin sitten viimein kuivalle kivelle. Kohteena oli jälleen Paasivuori. Kiipesin todella hienon areten nimeltään #4, jossa oli alussa pieni lapsilukko ja loppu hauskaa ja ihan jännääki arete kikkailua. Hieno reitti. Suosittelen! Sitte yritin taas sitä Teknokäkeä. Tai no väärällä beetalla, joka on siis huomattavasti helpompi ku tuo oikea Teknokäki ja ristin sen sitten Tekokäeksi, koska ero on kuitenki niin pieni mutta ratkaiseva ;) No mutta eipä se silti menny. Kantapää ei suostunu irtoamaan maasta ekassa muuvissa, mutta muuten reitti kyllä meni. Sitte päräytin Jolla kivelle, jossa Harri oli rojektoimassa Kellariväkeä reittiä. Pimeää oli jo tässä vaiheessa mutta eipä se paljoa hidastanu kun kerran ulos oli päästy. Yrkkäsin Underground superstardom reittiä ja sain kaikki muuvit tehtyä, mutta linkitys jäi uupumaan. Harrilla jäi myös lähetys tekemättä, joten eiköhän tänne palata.

Huomenna mennään jälleen Paasivuoreen sään salliessa. Köysittelemään ei hotsita lähteä, kun kalliot on kuitenki märkiä näillä keleillä. No ehkä ens viikolla sitte. Nii olehan mie käyny sitte nuissa väleissä Hutungissa vähä reenailemassa, kun ei kerran uloskaan ole päässyt.

Alta lipan

Do dii tulipa eilen lähetettyä toinen viimeviikolla pultatuista rojekteista. Pulttiboisin vieressä ylhäältä hyllyltä lähtevä katon kierto. Reitillä on tosi hienoa muuvia, vaikkaki son lyhyt. Vain kolme pulttia ja ankkuri. Siihen silti mahtuu alun sormekas släbi katon kierto isoilla otteilla ja urheilullisilla muuveilla, sekä loppuun tasapainoherkistely. Notta olipas taas hauskaa settiä. Ristitääs nyt tämä sitte vaikka Alta lipan ja vaikeutta on luokkaa 6b. Tarkentuu nyt sitte varmaan johonki suuntaan kun porukka toistaa.

Kaapo ja Antti oli kans kiikuilla ja Antti teki ilmeisesti toisen on sight suoritteen tuohon Pulttibois reittiin ja molemmat sai red point merkinnän tuohon tuoreeseen Alta lipan pläjäykseen. Juhalla nyt kyllä kovasti kummittelee tuo Pulttibois, kun kolmella eri kertaa on sitä yrittänyt ja kertaakaan ei ole mennyt puhtaasti. No mahtaapa tässä olla aikaa yrityksiä laittaa siihen tälleki syksyä.

Ens viikolla täytyy käydä varmaan Halvuoressa yrittämässä vanhoja nemesiksiä Ikuista tuskaa ja Leikki-ikää.

Antti ja Pulttibois reitin on sight suoritus.

Huomioita pulttauksesta

Sen verran voisin tässä näin kaikenlaisten suojavarusteiden boikotoijana todeta, että jos poraat jotain kovaa niin käytä suojalaseja. Toissapäivän bulttausten saldona oli eilinen lääkärireissu. Silmää kaihersi sen verran, ettei veinannut illalla saada unta. Vaikka kuinka yritin vedellä huuhdella ei paskat vaan lähteny silmästä. No ei muuta kun moikkaan lekuria.

Silmä tarkastettiin väriaineella ja onneksi ei ollut naarmuja eikä muita vahinkoja silmän pinnassa. Silmässä oli vain hienoa pölyä jota ei myöskään lääkäri saanut sieltä pois. Ei muuta kun antibiootti voidetta ja koitahan parannella. No enää ei oo kovin paha, mutta ens kerralla tulee kyllä suojalasit laitettua. Nii joo ja korvatulppia voin kyllä kans suositella. Kuulo lähtee vielä salakavalammin kuin näkö joten käyttäkää niitä laseja ja tulppia!

No mutta nyt ois taas pari kiipeemätöntä linjaa rojektoitavaksi. Eli ens viikolla sitten kiipeillään eikä tuusata turhuuksia ;)

Takaisin ruotuun

No niin eli työt alko ja sitte palattiin proggisten kimppuun kotikaltsille. Käytiin siis poikain kans pulttaamassa pari rojektia. Jospa nuista toisen sais ens viikolla lähetettyä. Toinen on sen verran tiukkaa tavaraa, notta voipi mennä lähetyshommissa jonnii verran pitempään.

Päivän epistolahan oli semmonen, että mie menin ekaksi iskeen toiseen rojektiin pultit ja Janin trädipläjäyksille yläankkurin. Tähän olin varannu tunteroisen aikaa ja kylläpäs veinas muutes olla tiukilla, kun pari pulttia oli NIIN paskoja porata. Köysi tuli reilun metrin leveän katon yli ja olipas ihan saakutin vaikeaa saada edes jotenki siedettävä asento poraamiseen. No tulipahan tehtyä pienimuotoinen vatsalihastreeni siinä samassa sitte. Joka tapauksessa kolme pulttia ja ankkurit tuntiin ei paha kun vertaa edellisen kerran hässäkkään.

Esko oli luvannu näyttää pojille pulttauksen alkeet ja ehtiessäni kallion toiseen reunaan oli pojilla jo köydet valmiiksi viritettynä. No tämä hyvä ei menny aikaa säätämiseen. Mie laitoin reitille yläankkurin ja siihenki sain melko mielenkiintosen asennon viriteltyä. Toinen jalka tuki kuusesta ja toisella jalalla pienestä kallion nykystä tennarilla. Ilmankos kävi hapottaan puolivälissä porausta. Pojille jäi sitte yks pultti per nenä eli just hyvä harjotus eikä meikän tarvinnu ees tehä muuta ko laittaa ankkurit omaan rojektiin ;) Voi kyllä olla, että vielä yhden pultin vaatii reitin yläosaan. Nyt siihen jäi mahdollisuus melko kuumottaviin pannuihin. Parhaassa tapauksessa varmaan nelisen metriä pannutusta ja tuuriboonuksena koivun tai kuusen runko. Mutta näillä mennään näin alkuun.

Esko opettaa


Ihan kivasti hänkkää tuo arete. Eipähän ollu liian helppoa porata pojillekaan.

Revenne

Käytiinpäs päiväkeikka Reventeenvuorella. Olipas mahtavuutta. Paikkahan on komia ko mikä ja korkeutta kalliolla on ihan päätä huimaavasti. Reissussa oltiin Juhan kans ja Lahesta hyppäs kyytiin Oltsi Rollosta. Formaattina oli, että kaikki kiipeily on liidaamista. Tälleen kaikki saikin ihan tarpeeksi kiivettyä, vaikka oltiin kolmestaan päivän reissussa.

Ite sain liidattua kolme trädi linjaa ja sportteihin siirtyminen iltapäiväksi ei enää onnistunut, kun psykofyysinen kapasiteetti oli käytetty lähes loppuun aamulla. Tästä tuloksena 6a+:n reitiltä täristen pultti pultilta kiipeilyä ;)

Ekaksi kiipesin lyhyen halkeaman Flying Wombats 5-, mikä olikin hieno lämppäri siinäkin mielessä, että jammaamisesta ei tälle kesälle ollut kertynyt kokemusta. No onneksi sitä äkkiä muisti virkistyy. Juha liidas hienosti reitin Saku Sammakko 4 ja Oltsi vetas lentävät vompatit. Seuraavaksi siirryin vähän pidempään noin 25m 5- reittiin Värisuora. Hieno reitti tämäkin täytyy myöntää. Noin puolet reitin pituudesta oli siistiä halkeamaa ja otekiipeilyä loppuun. Alun hyllymeiningit oli kuitenki sen verran siistiä ettei ne onnistunu pilaamaan reitin fiilistä eli tosi hieno reitti ja voin suositella myös niille joille tuo 5- voi tehdä tuskaa. Tällä reitillä on hyvä kokeilla rajojaan trädillä. Oltsi kiipes saman ja Juha kiipes toisen nelosen nimeltään Metsämansikka. Ilkan suosituksesta mulkoiltiin nurkan takaa 5+ reittiä Kuukkeli. Alun hänkkäävä layback kruksi oli niin kuumottavan näkönen, että pakkohan sitä oli kokeilla. Ikään en aikasemmin ollut trädi on sight kiivennyt suomi 5:ta vaikeampaa joten vähän kyllä jänskätti. No menihän se vähän puhisten ja tämäkin kyllä tähtireitti ainesta. Eli skumppaoikeudet tuli kuitattua, kun kaikkien aikojen vaikein trädi on sight äsähti tilille. Seuraavan kerran täytyy kyllä testata myös Ilkan listalla ollutta Urkupillit 6- reittiä. Se näytti siltä, että vaikkei oliskaan menossa niin ei kuole jos pannuttaa kun tippuu sen verta siististi. No Oltsi tempas jälleen saman ja tais olla myös Oltsille enkat suomi greidin flashinä. Juha kiipes sitten vielä lentävät vompatit ja Värisuoran meidän molempien psyykatessa, että tosi hieno reitti eikä nyt niin kovin vaikea. No kyllä mies sen verran tiukkailmeiseltä näytti kruksissa, että tais olla ihan tarpeeksi tiukkaa ;) Mahtavaa settiä, skumppaoikeudet kaikille :)

Lyhyen evästauon jälkeen oli tarkotus kiivetä pari sporttireittiä vielä illalle. Noo eipä taas menny ihan niinko oli tarkotus paitsi Juhalla, joka kiipes tosi hienon ja ilmavan Matti Virtasen pilarin 5b. Oltsi lähti sitten kiipeemään tähtireittiä Pilli 6a+. No ei ollu menossa ja parilla levolla piti veivata toppiin. Meikä lähti perään kokeileen flashiä, että olisko menossa. No ei ollu. Hyvä että ekan pultin sai klipattua ja päätin tulla alas. Olis tuo varmaan menny pultti pultilta, mutta ei jaksanu säätää, vaan suuntasin toiselle uhrille eli Pupselinos remastered 6a+. Se näyttikin aika hienolta ja jatkuvalta. Lähtö tuntui ihan vahvalta, mutta eipä ollu menossa. Kruksista otin ota tiukka pannut eli noin 20 senttiä pultin yläpuolelta ;) No sitte kiipesin vielä yhdellä levolla toppiin märisten aina vaikeammassa kohdassa, että ei pysty ei pysty. No pysty kuitenki ja jälkeen päin ajatellen jos olis vähän levännyt ja lähtenyt vetämään uudestaan niin olis varmaan menny. No jossitellahan aina saa ja jäipähän jotain tekemistä seuraavaankin kertaan. Mutta nyt kuvia!

Oltsi ja Flying Wombats 5-


Mie samalla reitillä.


Vielä Juha ja lentävät vompatit


Mie ja Värisuora 5-


Juha ja Värisuora


Meikä taistelee Kuukkelin 5+ kruksissa


Oltsin tyylinäyte aiheesta


Juha ja Matti Virtasen pilari hieno 5b


Oltsi yrittää reittiä Pilli 6a+ ja varmistaja keskittyy omaan napaan ;)