Uusi vuosi uudet kujeet

Oonkohan mie sanonu tuon joskus ennenki? No kerran käytiin välipäivinä Pönttövuoressa ja sieltähän saldona oli yks jää/teräs liidi ja yhet pakit ground up miksta yrkästä. No ens kerralla täytyy tuo kyllä vääntää. Mutta siitä pääsemmekin aiheeseen eli...


Tämmönen piissi tuli hommattua, kun sillä näyttäis näissä nykyisissä väännöissä olevan enemmänki käyttöä. Tuostapa jutusta saa lisää infoa käyttökohteista: Get your hooks out.

Tuolla Pöniksen keikalla lähin veivaamaan alun turve/kaltsi hässäkkää sain ekan piissin eli paskan knife bladen johonnii kuuteen metriin ja sitte aloin katella ylöspäin. Totesin, notta näyttää sen verta kuivalta, että pitää olla pari jäähakaa mukana, jotta uskaltas lähteä. No onneksi se ainutki oli jääny Antin valjaisiin alas. Tsyyke loppui ja ei kun pakit. Testattiin sitten sen knife bladen pitävyyttä hyppäämällä köyteen ja ei inahtanutkaan. No olis varmaan kestäny ihan kunnon roiskaisun ylhäältä, eli ens kertaa odotellessa. Se meneeki ainaski ens viikkoon kun nyt onnistuin saamaan jonku poskiontelotulehuksen. Mutta semmostapa.


Niin tämmönen on knife blade jos joku ei tiiä.

Joulu tulla jollottaa

Pönttövuori revisited

Pitkästä aikaa taas blokia. No kun kausi pääsi hyvin vauhtiin niin ukko otti ittensä lentsuun. Siinä se sitte meniki pari kolme viikkoa mukavasti sairastellessa. No viimeviikolla sitte pääsin taas kiikkuhommiin kiinni eli ensin piti hakea vähän hermotusta lihaksiin sisäseinältä ja sitte torstaina 16.12. käytiin Pönttövuoressa Eskon ja Janin kans. Jäätä oli tullu ihan mukavasti lisää edelliseen kertaan verrattuna ja meikäki uskaltautui liidaamaan yhden linjan kallioleikkauksen seinämästä.

Eskopoika se liidailee kovia linjoja ja vetasi tunnelin suuaukolle muodostuneeseen pilariin ensinousun ja viritteli yk pisteen jään yläreunaan. Meitä oli nimittäin kuumottanut testata luolan sisältä lähtevää selkeän näköstä mikstalinjaa, joka loppuu sitten tuolle Eskon liidaamalle jääverholle. No linjahan kyllä oli hieno, mutta ei ollu mulla Janilla menossa. Eskopa sitten köyden päähän ja siitä se mies rempasi ittensä pienen puhinan saattelemana kallion ja betonin rajasta jäälle. No pitää vissiin käydä reenaamaan kun on joillain niin perkaleen kevyen näköstä tuo homma. Nyt sitten vain pultteja kehiin niin avot on hieno miksta setti valmiina.

Esko pilarilla



Seppis

Eilen 20.12. sitte uudestaan jäille ja tällä kertaa Seppikselle. Voi mahoton paikka kun on tullut jäätä paksusti pariin kohtaan. Ikäväkyllä muu seinä on sitten kuiva. No onneksi Seppiksen perussetit oli hyvässä kunnossa eli vasemman laidan mikstakönyämisellä varustetut kaks pilaria ja sitten oikean laidan pilari-/verhohässäkkä, josta valutteli vettä kun suihkusta, vaikka pakkasta oli 15 astetta.

Meikä lähti liidaamaan Vasemmasta laidasta ja Juha ja Jani jäivät alas ihmettelemään. No ihmetellä saikin, kun meikä otti kevyen tunteroisen liidiin. En tajua mitä siinä tuli jähittyä. Pumputti kyllä sen verran mallikkaasti, että piti ravistella hyllyillä jonkun aikaa. Lopun kivelle siirtyminen kuumotti myös ihan mukavasti kun siinä ei ollut jäätä juuri nimeksikään. Joinain vuosina se eka hylly on ollu lähes jään peittämä ja hakuille on saanu pommit paikat. Nyt jouduin vetämään seinässä olleesta paskasta fleikistä sormilla kun en löytäny siinä pupu pöksyissä könytessäni hakulle paikkaa. No hyljetyyli on aina loistavuutta ;)

Ylhäältä heitin Juhalle köyden toiselle pilarille sooloilua varten ja kiskoin Janin kakkosena ylös. Jani kiroili, että kädet vetää aivan jäähän. No meitsillä toimi tällä kertaa hyvin. No päästiin alas siirryttiin oikeaan laitaan ja Jani hyppäs köyden terävään päähän. Pikkuputous näytti olevan hyvässä kunnossa ja ei muuta kun menoksi kun töihinki pitääs ehtiä reilun tunnin päästä. No Jani lähti puskemaan ja kiroiluksihan se meni. Just oli päässy kehumaan miten hyvin oli edellisenä päivänä mennyt Hitonhaudalla, kun ei ollut edes kiipeily ottanut koville. Reilun kymppimetrisellä pätkällä mies otti kolme lepoa pulttiin ja kyynärvarret oli ilmeisen paskana. No sitte meikän vuoro kakkostella. Heti alusta tuli selväksi, että varmistaessa käytetään paksuja hanskoja aivan sama miten lämpimiltä sormet sattuu tuntumaan. Sormet oli nimittäin heti alusta jäässä ja sehän ei perinteisesti helpota kiivetessä. No ennen viimestä ruuvia oli sitten pakko levätä köydessä ja puistella kädet lämpösiksi. Eli putkeen meni. No onneksi siinä liidissä ei ollu vastaavaa ongelmaa. Joulun jälkeen sitten taas ulkoileen.

Meitsi jähistelee Seppiksen peruslinjalla.

Pönttövuori

Käytiin eilen jääkiipeilemässä Janin hypetykseen sortuneina Pönttövuoren vanhan rautatietunnelin suulla. Ihan asiallinen paikka ja vettä tuntui valuttavan sen verran, että jäätä taitaa tulla tarpeeksi. No nyt ei vielä ollu liikaa joten pitäydyttiin Juhan kans YK hommissa. Esko ja Jani liidaili muutaman linjan.

Rautatiemiehet on laittanu metrin pitusia ja tuuman vahvuisia harjateräksiä kallioon pystyyn. Muuten hyvä mutta ei tekisi mieli tippua tuommoiseen. Ilmeisesti ne on asennettu sitomaan jäitä seinään. Meidän tarkotukseen vois käydä sahaamassa nuo raudat vaikka 10cm pitkiksi, jolloin niistä ei olis niin paljoa haittaa ja hoitaisivat silti tehtävänsä oikein hyvin. No katotaan saadaanko aikaiseksi...

Esko liidaa alusta ohutta jääpätkää.

c Juha Mustonen

Mahtis video aiheesta by Jani

Untitled from Omakustanne on Vimeo.

Talvikauden avajaiset

Käytiinpä eilen avaamassa talvikausi Seppiksellä. Jäätähän ei ollu ku nimeksi ja turpeetki heikosti kohmeessa, koskapa yöllä oli ollu plussaa ja vasta aamusta hiipi pakkasen puolelle. No vettä näytti valuttelevan ihan kivasti paitsi keskisektori taitaa mennä kivenraapimishommiksi. Ens viikolla ehkä sitten jo enempi jäätä. Toivottavasti pohjoinen virtaus jatkuu.

Esko näyttää, että vanhoilla Charleteillaki homma toimii.

Viimesiä pulterikelejä

Aittorinne

Sen verran piti paussia vesisateessa, että uskallettiin ulostautua kiville. Suuntana oli Jykylän klassikkosektori eli Aittorinne. Paikka ei siis klassikko mahtavien linjojensa vaan ikänsä puolesta. Tosin vaikeimmat linjat on kyllä hyvällä kiven laadulla ja hauskoja muuveja. No tällä kertaa oli kuiteski märkää mutta likaista. Eli hauskaa oli ulkoilla pitkästä aikaa auringon paisteessa. Niin ja tavotteet saavutettiin eli sormet saatiin verille ;)

Juha vääntää vasenta kanttia. Reittihän on helppo, muttei tänään koska toppi oli uskomattoman limainen.


Meikä kiukkuaa Tiku:lle: "Siis eihän tää oo ennen ollu näin vaikee." Johtui ilmeisesti limaisesta kriittisestä jalitsusta joka ei suostunu kuivumaan kovasta yrityksestä huolimatta.


Teippiä sormeen, ettei vaan vahingossa revi pulleytä paskaksi.


Meikä ja Psyyke. Tämä tuntui kivalta reitiltä. No paremilla keleillä uusiksi.


Juha psyykkaamassa.



Paavalinvuori

Niin joo Paavalinvuoressa käytiin Antin kans lokakuun puolenvälin tietämissä köysittelemässä. Tuloksena oli Kääpiö 4-, joka on lyhyt mutta hauska trädilinja kohdassa josta tiputettiin poikain kanssa irtokivet paria viikkoa aiemmin. Nyt siis paikalla kolme trädipätkää: Kotipesä, Kääpiö ja Salakaato. Tulossa pulttilinjoja kunhan jaksaa poraa käyttää eli varmaan sitten keväällä/kesällä. Ei nyt lähetä vielä vuotta kertoon, kun se riippuu niin paljon omasta aktiivisuudesta ;)

Reitin tekoa

Käytiin eilen värkkäilemässä ja jotannii saatiin aikaanki. Poistettiin vähän irtokiviä ja siihenpä syntyi loistava trädipätkä. Tosin heleppo, mutta hei pitäähän ihmisten jostain tuo touhu alottaakin. Tuossapa viteo aiheesta. Älä yritä tätä kotona ;)

Irtokivi from Jani Ahvenainen on Vimeo.

Päivä Olhavalla

Selkämaasta osasto vietti lauantaina 2.10. syyspäivää Olhavalla. Olipas muuten hemmetin hyvä keli. Lämpöä jotain 10 tietämissä ja arskan paisteessa sai varmistella avojalkasin. Tahtoo tätä lissää. Ajallisesti käytettiin päivä tehokkaasti alusta loppuun. Ei siis suorittamismielessä vaan hämärästä hämärään. Parkkiksella oltiin aamulla puoli kympin aikaan ja takasi kotia lähettiin illalla kasilta. Matkaahan tuonne kertyy Jykylästä vaan 170km, joten päiväreissu on ihan hyvä vaihtoehto.


Portti tuntemattomaan




En kyllä ymmärrä miten olen onnistunut välttelemään tätä paikkaa koko 11 vuotisen kiikkuharrastukseni ajan. No nyt tuolla on käyty ja takasi on mentävä heti kun kevät saa.

Päivän mottona oli fiilistely, eli ei lähdetty suorittamaan ryppy otsassa. Tämä näkyi kyllä sitten liidien pituudessa. Jokaiseen liidi - kakkostelu - laskeutuminen yhdistelmään saatiin kulumaan 2,5 tuntia ja päivän aikana kiipesimmekin kokonaista kolme reittiä. Kaikki kolme olikin sitten klassikoita suomalaisen kalliokiipeilyn historiassa.


Juha nuotiopaikalla

 


Honey

Arvottiin ekaa reittiä ja silmä hakeutui jotenki kummasti topon nelosiin. No ne näytti kuitenki jotenki ikäviltä linjoilta joten seuraava oli sitten tämä 5- eli Honey. Linja on kyllä hieno, mutta greidi taitaa olla vähän pielessä. Pataan siis tuli. Pumputti niin pirukseltaan kun asenteli kiilaa paskasta asennosta eikä parempaakaan ollut tarjolla. No parilla levolla hengissä ylös asti ;)


Varmistaja hereillä?

 


Ekan piissin tähyilyä




Vielä vikat ravistelut ja tempastaan toppiin




Maisemia ylhäältä

 


Juha nousee yläosan jäkäläränniä. Reitti loppui ilmeisesti alempana olevalle pultille.

 


Vekara/Erikois-A

Porukkaa oli kertyny nuotiopaikan läheisyyteen sen verran, että alettiin harkita helpoille lammen päältä lähteville rännireiteille veneilyä. Meidät saatiin kuitenki käännytettyä ja Juha lähti liidaamaan spesiaalivariaatiota eli alku reitiltä Vekara ja loppu reitiltä Erikois-A. Näin saadaan alusta kolmosta ja lopusta nelosen pintaan oleva hieno linja.


Alun alppirymistelyä




Vaikeampaa ja hienoa halkeama/feissi kiipeilyä




Kylläpäs naurattaa. Taisi olla siis hienoa meininkiä.




Kehrääjä

Tämä klassikko oli ollut minulla jo vuosia mielessä topoa tähyillessäni. No nyt oli hyvät mahikset ottaa vähän tuntumaa reitin ja miehen lujuuteen. On se kyllä pirun hieno linja. Reitti tekee hirmuisen pitkän poikkikulun vasemmalle ja nousee sen jälkeen kallion päälle pystyhalkeamaa. Alhaalta tähyillessä ei pystynyt yhtään sanomaan olisiko reitti menossa vai ei. No ei auttanu ku lähteä kattomaan. Heltsingin tytöt ja pojjaat väitti, että alku olisi vaikein kohta. No kyllähän se jonkin moinen pungerrus oli mutta kyllä kruksi löytyi minusta poikkarista missä sai ottaa kyllä rauhoittavia, että uskalsi hiippailla hyllyjä pitkin eteenpäin ilman varmistuksia. Kokemisen arvoinen reitti johon saa kuitenki aina juuri silloin hyvän varmistuksen kun alkaa olla paskat housussa ja sitten onkin pakko katsoa vähän vielä eteenpäin ;)


Ensin vähän kiipeilyruokaa, että jaksaa




Sitten vähän psyykkausta




Eka poikkari heti alun pungerruksen jälkeen.




Tokan poikkarin alussa ja pölättää.




Ja vieläki naurattaa vaikka on melkein pimeää. Ihan ei tarvittu otsalamppuja reitillä.