Viimesiä pulterikelejä

Aittorinne

Sen verran piti paussia vesisateessa, että uskallettiin ulostautua kiville. Suuntana oli Jykylän klassikkosektori eli Aittorinne. Paikka ei siis klassikko mahtavien linjojensa vaan ikänsä puolesta. Tosin vaikeimmat linjat on kyllä hyvällä kiven laadulla ja hauskoja muuveja. No tällä kertaa oli kuiteski märkää mutta likaista. Eli hauskaa oli ulkoilla pitkästä aikaa auringon paisteessa. Niin ja tavotteet saavutettiin eli sormet saatiin verille ;)

Juha vääntää vasenta kanttia. Reittihän on helppo, muttei tänään koska toppi oli uskomattoman limainen.


Meikä kiukkuaa Tiku:lle: "Siis eihän tää oo ennen ollu näin vaikee." Johtui ilmeisesti limaisesta kriittisestä jalitsusta joka ei suostunu kuivumaan kovasta yrityksestä huolimatta.


Teippiä sormeen, ettei vaan vahingossa revi pulleytä paskaksi.


Meikä ja Psyyke. Tämä tuntui kivalta reitiltä. No paremilla keleillä uusiksi.


Juha psyykkaamassa.



Paavalinvuori

Niin joo Paavalinvuoressa käytiin Antin kans lokakuun puolenvälin tietämissä köysittelemässä. Tuloksena oli Kääpiö 4-, joka on lyhyt mutta hauska trädilinja kohdassa josta tiputettiin poikain kanssa irtokivet paria viikkoa aiemmin. Nyt siis paikalla kolme trädipätkää: Kotipesä, Kääpiö ja Salakaato. Tulossa pulttilinjoja kunhan jaksaa poraa käyttää eli varmaan sitten keväällä/kesällä. Ei nyt lähetä vielä vuotta kertoon, kun se riippuu niin paljon omasta aktiivisuudesta ;)

Reitin tekoa

Käytiin eilen värkkäilemässä ja jotannii saatiin aikaanki. Poistettiin vähän irtokiviä ja siihenpä syntyi loistava trädipätkä. Tosin heleppo, mutta hei pitäähän ihmisten jostain tuo touhu alottaakin. Tuossapa viteo aiheesta. Älä yritä tätä kotona ;)

Irtokivi from Jani Ahvenainen on Vimeo.

Päivä Olhavalla

Selkämaasta osasto vietti lauantaina 2.10. syyspäivää Olhavalla. Olipas muuten hemmetin hyvä keli. Lämpöä jotain 10 tietämissä ja arskan paisteessa sai varmistella avojalkasin. Tahtoo tätä lissää. Ajallisesti käytettiin päivä tehokkaasti alusta loppuun. Ei siis suorittamismielessä vaan hämärästä hämärään. Parkkiksella oltiin aamulla puoli kympin aikaan ja takasi kotia lähettiin illalla kasilta. Matkaahan tuonne kertyy Jykylästä vaan 170km, joten päiväreissu on ihan hyvä vaihtoehto.


Portti tuntemattomaan




En kyllä ymmärrä miten olen onnistunut välttelemään tätä paikkaa koko 11 vuotisen kiikkuharrastukseni ajan. No nyt tuolla on käyty ja takasi on mentävä heti kun kevät saa.

Päivän mottona oli fiilistely, eli ei lähdetty suorittamaan ryppy otsassa. Tämä näkyi kyllä sitten liidien pituudessa. Jokaiseen liidi - kakkostelu - laskeutuminen yhdistelmään saatiin kulumaan 2,5 tuntia ja päivän aikana kiipesimmekin kokonaista kolme reittiä. Kaikki kolme olikin sitten klassikoita suomalaisen kalliokiipeilyn historiassa.


Juha nuotiopaikalla

 


Honey

Arvottiin ekaa reittiä ja silmä hakeutui jotenki kummasti topon nelosiin. No ne näytti kuitenki jotenki ikäviltä linjoilta joten seuraava oli sitten tämä 5- eli Honey. Linja on kyllä hieno, mutta greidi taitaa olla vähän pielessä. Pataan siis tuli. Pumputti niin pirukseltaan kun asenteli kiilaa paskasta asennosta eikä parempaakaan ollut tarjolla. No parilla levolla hengissä ylös asti ;)


Varmistaja hereillä?

 


Ekan piissin tähyilyä




Vielä vikat ravistelut ja tempastaan toppiin




Maisemia ylhäältä

 


Juha nousee yläosan jäkäläränniä. Reitti loppui ilmeisesti alempana olevalle pultille.

 


Vekara/Erikois-A

Porukkaa oli kertyny nuotiopaikan läheisyyteen sen verran, että alettiin harkita helpoille lammen päältä lähteville rännireiteille veneilyä. Meidät saatiin kuitenki käännytettyä ja Juha lähti liidaamaan spesiaalivariaatiota eli alku reitiltä Vekara ja loppu reitiltä Erikois-A. Näin saadaan alusta kolmosta ja lopusta nelosen pintaan oleva hieno linja.


Alun alppirymistelyä




Vaikeampaa ja hienoa halkeama/feissi kiipeilyä




Kylläpäs naurattaa. Taisi olla siis hienoa meininkiä.




Kehrääjä

Tämä klassikko oli ollut minulla jo vuosia mielessä topoa tähyillessäni. No nyt oli hyvät mahikset ottaa vähän tuntumaa reitin ja miehen lujuuteen. On se kyllä pirun hieno linja. Reitti tekee hirmuisen pitkän poikkikulun vasemmalle ja nousee sen jälkeen kallion päälle pystyhalkeamaa. Alhaalta tähyillessä ei pystynyt yhtään sanomaan olisiko reitti menossa vai ei. No ei auttanu ku lähteä kattomaan. Heltsingin tytöt ja pojjaat väitti, että alku olisi vaikein kohta. No kyllähän se jonkin moinen pungerrus oli mutta kyllä kruksi löytyi minusta poikkarista missä sai ottaa kyllä rauhoittavia, että uskalsi hiippailla hyllyjä pitkin eteenpäin ilman varmistuksia. Kokemisen arvoinen reitti johon saa kuitenki aina juuri silloin hyvän varmistuksen kun alkaa olla paskat housussa ja sitten onkin pakko katsoa vähän vielä eteenpäin ;)


Ensin vähän kiipeilyruokaa, että jaksaa




Sitten vähän psyykkausta




Eka poikkari heti alun pungerruksen jälkeen.




Tokan poikkarin alussa ja pölättää.




Ja vieläki naurattaa vaikka on melkein pimeää. Ihan ei tarvittu otsalamppuja reitillä.

Wuuhuu kitkat on mahtavat!

Eilen tuli lähetettyä yks nemesis harteilta eli ensinousin reitin Salakaato ja greidi olis varmaan jotain kutosen luokkaa ja saattasinpa laittaa V kirjaimen perään. Saapi toistonousija varmistaa greidin tarkemmin. Mie kun olen tuota reittiä tän kolme vuotta hieronu niin hiljasta on että pystyis tarkkaa arviota antamaan. Sijainti on vielä aika arka kun lupa-asia on meneillään, mutta jos joku innostuu kokeilemaan niin multa saa tarkempaa speksiä ja voin vaikka lähteä varmistelemaanki.

Lähestymistä on maantieltä jotain 200m ja Jyväkylästä noin 15km eli ei pitäis olla kynnys kysymys. Niin eli reittihän on hienoakin hienompi ja sisältää feissiä, stemmausta, leibäkkiä ja lopetus on tietysti hieno mantteli kallion päälle. Lähetystyössä käytin varmistuksena kiiloja ja frendejä, sekä boulder pädiä. Pädin käyttö siksi, että teknisestä kruksista tulin jo kerran aiemmin tonttiin. No onneksi oli sillonki pädi mukana niin ei tullu sairaus päiviä. Reittihän on Keski-Suomi tyyliin vaikea onsaitattava muuvien suhteen. Vaikka tyrkytän greidiin V:tä perään ei tämä tarkota sitä, että varmistukset olis paskoja, vaan sitä että suosittelen pädiä alle, koska kruksista on hyvät mahdollisuudet tontittaa. Nimimerkillä kokemusta on.

Salakaato menee tuota selkeää sisäkulmaa ja varmistukset siis luonnollisilla välin vähän mielenkiintoisesti. Laitetaan parempaa kuvamateriaalia ja speksejä kunhan saadaan luvat kuntoon.

Helteet hellittää

Non nii. Nyt aletaan olla jo oikeissa kiipeilylämmöissä. Ulkona +13 ja puolipilveä. Ainut huono vaan, että nyt alko sitte nuo syksyn sateet. Niin ja jokasyksyinen flunssakierre. Sainpas kuitenki tuossa välissä käytyä Patamalla kertaalleen ja sitte vähän boulderointia Paavalinvuoressa. Siinäpä ne sitte oikeastaan elokuun lopun ja syyskuun alun kiipeilyt oliki. Mutta kyllä mie tästä kunhan nyt lähtis tämä perkelhen romuska. Katotaas ens viikolla!

Juha vääntää Patamalla nelosen trädiä. Linja siinä heti Kenin oikealla puolella.

Helteitä pitelee

Heinäkuussa on ollu aika hiljaista kiikkurintamalla. Oon yrittäny saada tauon aikana kadotettua kuntoa takasi sormireenillä, sisäkiikuilla ja lenkkeillen. No oikeasti en oo ehtiny hyvien ja huonojen syiden takia kiikuille kun kerran Halsvuoreen sukulaispoikien ja Juhan kans ja sillonkaan kiivetty kun Rojuränni kertaalleen. No sunnuntaina mennään urheilemaan sinne Halsvuoreen. Antti on yrkkäilly Myrskynratsastajia 7a+ jo parina kertana ja kait se täytyy itekki kokeilla. Sitte siinä vieressä olis Leikki-ikä 6c ja Multasormi 6b+, jotka pitäis kans tempasta toppiin.

Mutta jos kerran ette ole ulkona kiikuilla niin lukekaas Andy Kirkpatrickin loisto ploki sooloilua El Capilla - I know when I stop hurting I'll be stronger - and the lack of pain is just a sign that you're getting weak (wow I sound like Marlk Twight).

Kesäkuu ja heinäkuun alku

Hep,
Eipä oo taas tullu kirjailtua mittää. No tässä tuli pidettyä toisaalta tuommoinen kahen ja puolen viikon kiipeilytauko. Pahin kevään innostus loppui kun tontitin trädi projektilta. Mitään fyysistä ei hajonnu, mutta jo siihen mennessä vähän laskenu motivaatio jotenki lässähti. Tiistaina käytiin sitten Juhan kans Hutungissa ja kyllähän sitä aika heikossa hapessa oli. Kuukausi takaperin veivatut prokkikset ei taipunu edes kovalla irvistyksellä. No nyt ollaan taas täynnä tarmoa ja eiku kohti uusia haasteita(tai no vanhojahan nuo nyt on jo viimekesältä ;)).

Perheenisin kesäkuuhun mahtui siis boulder keikka Luolavuoreen(Leppäveden sellaiseen) ja köysiräpistelyä Hirvaskalliolla, sekä pari kertaa trädiprokkiksen yrkkäystä. No katellaas jos tuolta rojektilta sais vaikka videomatskua aikaseksi jossannii vaiheessa syksyä.


Luolavuori

Ensin käytiin Juhan ja Kaapon kans toteamassa Luolavuoren pulterit tiukoiksi. Tai no korkeus varmaan tekee kutosesta vähän timakamman. Ensin käytiin "Julma hurmuri" kivellä ja kiivettiin lämppäriksi se paikan helpoin linja. No se jäikin sitten päivän ainoaksi lähetykseksi. Todettuamme Julman hurmurin liian tsyykkaavaksi lähdimme etsimään Entti-kiveä. Yllättäen 27cragsissä oli väärät koordinaatit kivelle ja harhailtuamme puolisen tuntia metsässä Kaapo päätti kilauttaa kaverille. Sittenpä se kivi löytyikin suht helpolla. On se kyllä aika massiivinen pulteri. Kiivettiin seisomalähtö yhteen helpoimmista linjoista ja todettiin että ei pysty. No ehkä joskus sitte kun seiskat taipuu(ja lehmät lentää) niin palataan astialle. Hieno kivi ei siinä mitään valittamista.

Meikä ja paikan helpoin linja "Jes!" 4


Samoilua metsässä gps ei auta kun koordinaatit on pielessä, mutta mikäs sen hienompaa kun kesäisessä metsässä kävely.



Hirvaskallio

Hirvaskalliolla käytiin kesäkuun eka viikonlopulla Antin ja Juhan kans katsastaan sporttikiipeilyä ekaa kertaa tälle kesälle. On se vaan ihan hassun hauska kaltsi tuokin ja välillä mielenkiintosta kiivetä släbihässäkkää, kun on taas tottunu pultereilla vähän jyrkempään profiiliin. Ekaksi kiivettiin reittiä Ken 6a ja sain arvotun on sight vuoron. Reitti ei ollut sohvalta katsottuna kovinkaan pahan näköinen, mutta kyllä se vaan taas mukavaa sekvenssien haeskelua oli. Jaloilla pystyi seisoskelemaan suht rennosti ja miettimään, että mitähän sitä keksis seuraavaksi. Lähellä toppia oli vielä loisto lepuutushylly, jossa pystyi seisoskelemaan ilman käsiä ja miettimään, notta mites mie veän tuon seuraavan vähän jännemmän muuvin lopun kahvoille. Saattaapa olla, että loppupelissä tämä oli meikän ensimmäinen 6a on sight. Red pointteja nyt on tullu aikain saatossa jo melkonen liuta, mutta juuri nyt en muista mitenkäs se oli. Joka tapauksessa meikä aivan fiiliksissä reitin jälkeen. Aurinko paisteli ja pieni tuulenvire kävi, joten paljon parempaa ei kiipeily voi ollakkaan. Juha ja Antti hoitivat molemmat reitin myös kotiin fläshinä ja vaihdettiin viereiselle Barbielle 6a+. Antti lähti saittaamaan barbieta ja alku näytti hyvältä, mutta sitte pienen bulken ylityksessä tuli stoppi. Mies jähisteli muuvia ees taas eikä sitte millään lähteny. Sitte pitiki kiivetä alaspäin hyllyille seisoskelemaan vähäksi aikaa ja ladata yrkkää varten psyykettä. Yrkkä näyttikin hyvältä ja Antti pungersi muuvia ihan tosissaan ja saikin sen menemään, mutta kahvaan kurottaminen oli tsyykkeelle liikaa ja pultista oli napattava kiinni. Pienestä jäi siis on sait suorite kiinni. Meitsille kävi sitte hyvin saman lailla. Antin sekvenssi ei tosin sopinu mulle yhtään ja vaihdoin hieman jalka beettaa. Psyyke tosin loppu mullaki kesken ja pultista oli napattava. No ens kerralla sitte menee. Joka tapauksessa hieno reissu ja kiivettyäkin saatiin.

Juha pähkää Kenin kruksia


Antti ja Barbie



Rojekti

Meitsillä on ollu tässä kotihuudeilla projektina tuommonen reilun kymmenen metriä korkea trädi pätkä. Tämä on astetta timanttisemmilla muuveilla varustettu ainakin meitsin omaan tasoon nähden ja niinpä se ottiki pari vuotta, että sain muuvit tehtyä.

Juhan kans käytiin pariinki kertaan paikalla ja eka kerralla kiipesin savuhormireittiin ensinousun erittäin vähillä varmistuksilla eli yhellä frendillä jammautuneen lohkareen taakse. Tällä linjalla on helppoutta jotain nelosen pintaan ja nimeksi tuli Kotipesä ylhäällä hyllyllä kasvavassa männyssä olevan poikain tiimimerkin johdosta. Ihan hauska linja tämäkin ja sopii vähän huonommassaki kunnossa olevalle kiikkusankarille, kunhan vaan pää kestää.

No sitte siihen varsinaiseen asjaan. Eka kerralla kattelin yläköydellä varmistuksia reittiin ja yllättävänki hyvin menee kilkettä varsinki reitin yläosan halkeamaan. Alaosaan ja kruksin kohalle sitte vähä hintsummin eli siis suht tsyykkaava reitti. Toisella kerralla ensin lämppäiltiin viereisillä bouldereilla ja lämmöt saatiin pintaan siinä määrin, että taisi voimatkin vähän huveta. No yrkkään lähtö tuntui ihan hyvältä ja varmistuksia laitellessa homma tuntui kulkevan. Kruksimuuvista heitin jalan vähän huolimattomasti otteelle ja ohi. No kunnon pannut siitä ja tonttiin asti. Onneksi tuli laitettua pädit alle. Mietin, että lähenkö yrittään uuestaan, mutta jostain kumman syystä ei kiinnostanu. Yläköydellä kattelin muuvit uuestaan ja tuntuipa kyllä tosi raskaalta jos vertas edelliseen kertaan. No ihmekkös, että tuli pannut vedettyä. YK yrkällä hokasin kuitenki, että kruksiin vois saada nro 1 kiilan mikä varmaanki riittäis pitämään pienen horjahduksen. No katellaanpa ens kerralla.