Talvi tuli ja tällä kertaa onnistuin jopa pari kertaa reenailemaan kotiseinällä ennen kauden avausta. Jääkauden avaushan tapahtui jo toista vuotta putkeen Korouomassa ja lähes samaan aikaan eli joulukuun alussa Itsepäisyyspäivän tietämillä. Jaa niin - enpä vissiin olekaan muutamaan vuoteen jääkiipeilystä juuri satuillut. Liekö se on ollut niin ihmeellisen mahtavaa, ettei ole löytynyt sanoja "paperille".
Ajeltiin siis Antin, Eskon ja Eetun kanssa 3.12.2020 yötä myöten Posiolle ja Kirintövaaraan mökkeilemään. Aamun startti oli hidas, mutta myöhäinen ja ptuoksella oltiin pikkuisen ennen yhtätoista. Onneksi joulukuussa on päivän pituus Napapiirillä niin pitkä, ettei aamulla tarvitse kiirehtiä. Kelien kanssa meillä kävi kyllä tuuri ja lämmöt pyöri nollan tuntumassa. Märkää kyllä oli, mutta jää oli makean sitkasta ja pehmeää.
Päräytettiin suoraan Ruskeavirta-puotukselle ihmettelemään putouksen kuntoa. Kelit oli olleet aika lämpimät myös pohjoisessa. Jännä miten vuodet vaihtelee. Putous oli ehtinyt kuitenkin jäätyä yllättävän hyvään kuntoon parissa viikossa. Itse en ollut kuitenkaan koskaan Ruskeavirtaa kiivennyt näin ohuessa kunnossa. Haastavinta linjan valinnassa oli löytää vähän kuivempaa kiivettävää. Paljon hienoja linjoja oli tarjolla ja putouksen vasen laita, joka kevättalvella on jo liian kuivaa ja haurasta jäätä, oli todella hienossa kunnossa.
Iltaa juhlistettiin mökillä perinteisesti saunan, ruoan ja oluen merkeissä. Untakaan ei tarvitse ulkoilupäivän jälkeen liikaa houkutella.
Toisena kiipeilypäivänä päädyttiin Jaska Jokunen putoukselle. Liidattiin vasemman laidan pilareilta muutama ihan hauska linja. Yhdessä oli alussa jopa puikko, joka ei koskettanut maata vaan jalat sai puikolle ensimmäisen kerran n parin metrin korkeudella. Ihan hauskaa kikkailua ja ruuveilla kuitenkin vielä pärjättiin. Eetukin päräytti ekan jääliidin. Eipä siinä näyttänyt ongelmia olevan. Voihan se toki olla, että pään sisällä vähän jotain kuutioitiin.
Jaskalle lähis muuten kannattaa ehdottomasti tehdä Koronjää polkua vasemmalle parkkipaikan suunnalta kävellessä.
Kolmantena kiipeilypäivänä päädyttiin uudestaan Ruskealle. Tällä kertaa lämpöä oli useampi aste ja oikeasta laidasta oli romahtanut ihan kunnon kappale jäätä. Antin eka päivänä liidaama linja ei enää ollut liidikelpoinen. Esko oli eka päivänä kiivennyt oikeasta laidasta Uutiskynnys linjan viimeiseksi linjaksi ja meitä Antin kanssa se tuntui kutsuvan. Antti lähti ensin ja veinasi heti alussa tippua koskeen, joka paljastui jään alta. No hyvällä linjavalinnalla siitäkin selvittiin. Esko oli lähtenyt katsomaan oikean laidan kallioita, mutta niissä oli liian vähän jäätä, kiipeämiseen. Niinpä Antti odotteli Eskon laskeutumisen ruuvista ja jatkoi vasta sitten Uutiskynnystä. Antti paukutteli hyvällä sykkeellä linjaa ja tuumailin, että kait se vois itseltäkin onnistua. Ei sitten muuta, kun itsekin terävään päähän. Uutiskynnyksen linja on kyllä hieno. Aika suora ja ihan kunnon kiipeilyä. Tässä vaiheessa kautta ajoittain aika kapea ränni, joka vain hetken oli vähän loivempaa. Todella hienoa jääkiipeilyä.
Alhonsuon Tapsa oli myös kaverinsa kanssa nauttimassa Ruskeavirran suihkusta. Muutamat sanat siinä vaihdettiin ja taisipa Tapsa räpsiä muutaman kuvankin. Vaikka pakkasta ei ollut märät vaatteet tekivät kelistä hyvin kylmän. Oikeastaan ainut lääke lämpimänä pysymiseen oli pysyä liikkeessä. Niinpä seurusteleminen jäi aika vähäiseksi, mutta aina on mukava vaihtaa muutama sana, vaikkei enempää pystyisikään rupattelemaan.
Sitten olikin jo kiiru autolle ja kotia päin, jottei kello ehdi kovin paljon yli puolen yön ennen kuin ollaan kotosalla. Keski-Suomen jää kautta vielä odoteltiin. Onneksi tällä kertaa saatiin ihan hyvä jääkausi.
Välinehuoltoa ennen reissua.
