Tais kesäkausi loppua

Viimeviikolla olis vielä hyvinnii ollu kelejä, mutta piti pientä röhää päällä. Lauantaina tuntui jo vähän paremmalta niin kävin koiran kans kuvaamassa nuo Paavalinvuoren kaltsit. Sen verran siinä sai liikuntaa että taudin todellinen luonne paljastui. Sunnuntaina oli heikompi olo poskiontelot yhtä paskana kun viikko aiemmin. No ajattelin että eiköhän se siitä ja maanantaina taas töihin. No ei näin. Maanantaiaamuna oli oikea silmä muurautunut umpeen rähmästä ja poski- sekä otsaonteloita kolotti. No ei kun lääkäriin. Bioottikuuri ja kolmiolääkkeitä kehiin ja eiköhän se siitä. Lääkärisetä veinas että oikean korvan tärykalvo liikkuu aika heikosti. No onpa kumma että illalla oli korva niin täynnä limaa ettei sillä mitään kuullutkaan.

Että semmosta eli ihan oikean syyslentsun sitte sain. En vissiin tajunnu ajoissa lopetta boulderointia niin joku päätti asiasta mun puolesta :) No nyt on lumet maassa, mutta hei sehän lupas loppuviikolle vielä lämpöasteita. Pääsiskhän sitä vielä ens viikolle kiviä halaamaan? No voi olla hiljasta. Täytyy käydä terottaan hakkuja...

Robin Hood part N

jossa N kuuluu välille [5, 8]. Aika monesti on siis tullu käytyä tätäki työstään. Muista ees monestikko. No joka tapauksessa kävin siis taas yrittämässä.

En tiedä onko se sittenkään hirveän hyvä idea mennä kiikuille suoraan töistä. Tässä toimistotyössä jämähtää lihakset aika paikoilleen ja lämmittelyyn joutuu käyttämään aikaa ihan tosissaan. No jotenki oli jäykkä päivä ja muuvit tuntui vaikeammilta kun viimeksi ja seli seli. En vaan pystyny - liian hapokasta. Ensin kiipesin Rion seisomalähtöä neljä kertaa putkeen, sitten otin yrkkää samaiseen istumalähtöön ja kolmannella se meniki. No sitte alko olla sen verran lämpöä toppatakin sisällä, että uskalsi edes ajatella tuota Robin Hoodia.

Ekan istumalähtöväännön jälkeen kahvalle roiskaisu oli kyllä niin jäykän olosta, että pelko hiipi heti puseroon. Toisella yrkällä ehkä vähän herkistyi, mutta aika toivotonta kyllä oli. Sittepä päätin kokeilla seisaaltaan ja eka yrkkä oli kyllä yhtä huono ku istuiltaanki. No toisella yrkällä se sitte pysyi ja onnistuminen valoi vähän uskoa istumalähdön yrkkäämiseen. Päätin että otan levon sitte kolme kunnon yrkkää hampaat irveessä ja sitte kotia. Joo no ei menny, mutta lähellä se on. Saas nähä pääseekö vielä yrittään "ennenko Pakkasherra paskoo meidän kivet." Niinkun eräs herrasmies asian ilmaisi...

Hämärähommia

Joo eipä oo lokakuussa paljoo tapahtunu ei. Syyslomareissut ja sairastelut lisättynä sateeseen niin eipä tullu paljoa kiipuiltua. No sisällä kävin muutaman kerran kuitenki. Reilun parin viikon lepo ei kuiteskaan ihan ole miestä murtanu. Viikko sitte eli 2.11. käytiin Petruksen kans Näätäkivellä ja siitähän jo aiemmin kiipeämäni Rio läsähti tosi mukavasti. Petruksella jäi vielä tekemättä, kun välityksissä on sen verran eroa, että meikän beetta ei oikein sopinut miehelle. No sitte yritettiin Robin Hoodia ja vo la se pitkähkö veto kahvalle onnistui jo toisella yrkällä. No sitten en saanut tasapainoa pidettyä ja alas tulo oli taattu. Parin yrkän jälkeen saatiin pieniin päihimme, että käydääs testaan Syyshämärää. Aikasemmin syssyllä Harrin kans tuli testattua tuota lähtö liikettä ja kyllähän se jämäkkä on. No Petrus sai sen kuitenki pidettyä ja pääsi yrittään seuraavaa liikettä, jonka kauhoi hieman ohi otteesta ja alas tultiin. No ei ku kotia.

Eilen kävin sitte itekseen yrkkäämässä Robin Hoodia taas kerran ;) (Ohan se ihan hiton hieno linja.) Ensin kiipesin Rion seisomalähdön lämppäriksi ja pari epäonnista yritystä istuiltaan. Tässä vaiheessa alkoi tuntua huonolta edes idea yrittää mitään vaikeampaa. No yritetään nyt kuiteski. Päätin kokeilla ensin seisaaltaan ja riippumatta onnistumisesta kokeilisin sen jälkeen muuvitella ala osan istumalähtöä. Eka yritys seisaaltaan oli säälittävä ja lopputulosta tuskin tarvii kertoa. No toisella sain kahvan pidettyä ja vasemman jalan loistavalle otteelle, jonka katselin seinältä ennen yritystä. Epävarmalta tuntui, mutta jalka pysyi kuin pysyikin. Käden siirto onnistui kohtuudella ja hupsis hei mies seisoskeli kiven päällä. Mites tässä näin kävi? No mahtis homma eikä pitäis valittaa kun joskus onnistuu. Sitten se istumalähtö. Varmaan viis yrkkää otin ennenkö sain muuvit kasaan edes seisomalähdön alotusotteille. Ei oo helppoo ei. Vähän lepoa ja ajattelin pystyväni pari kunnon yrkkää laittamaan ennenkö päivä on pulkassa. Vähän kyllä epäilytti kun nuo alun muuvit tuntui aika jämäköiltä. No mankkaa sormiin pari kunnon hengitystä ja hetkonen tässä sitä nyt ollaan seisomalähdön alussa. No ei ku veto kahvalle - mutta ei. Toinen yritys ja samasta alas. Mutta hei - meikä pääsi nyt istuiltaan tuonne mihin en edes seisaaltaan vielä kesällä päässyt ;) Ehkä se sitten kehitys kehittyy pikkuhiljaa. Nyt pitää päästä parin viikon sisään kerran tuonne niin eiköhän tuo mee. Hieno reitti.

Tässäpä tunnelmakuva

Beettavideo

Robin Hood 6C from toorma on Vimeo.

Vähän jotain

Käytiin Jussin kans yrittämässä Pitsalähettiä Salmirannassa. Ohan tuo vaan asiallisen oloista liikettä, vaikka ympäristö onkin aika teollinen. No ei ollu menossa. Pitsaläpsyä pääsin kyllä yrittään, mutta jotenki jalkabeetta ei vaan auennu. Ihan paskasta tasapainosta aina yritti pitää tuota otetta ja eipä se ollu sitte pysymässä. Häätys saada joltain vähän beettaa että sais totisemman yrkän aikaseksi. No ehkä ens kerralla.

Korkean painovoiman päivä

Tai no miten sen nyt sanoo, mutta jäykkää oli. Sarvivuoren Nättiä läpsyttelyä 6A reittikin tuntui olevan kovan työn takana. No mutta menipäs se nyt sitten kuitenki tunnin työstämisellä. Kävin vielä kokeilemassa Pajatso nimistä reittiä, mutta eipä ollu menossa. Takapuolen sain maasta irti, mutta seuraavasta muuvista lipsahti jalka ja sitte ei enää saanu takapuolta maasta. Yläosa meni seisoma lähdöstä myös, joten tuoreena vois pystyä linkittään. Pitänee käydä lähettään jos vaan keliä on.

Harvinaista videomatskua Nättiä läpsyttelyä reitiltä olkaatten hyvät


Korkean painovoiman päivä from Juuso Raekallio on Vimeo.

Syksyn viimesiä köysikiikkuja

Jepa jep. Tulipa lauantaina käytyä Halsmäessä rimpuilemassa. Pojjaat oli avannu uuden hienon släbi linjan Green Planet ja pakkohan sitä oli testata. Juha otti haasteen vastaan ja lähti ottamaan on sight yritystä. Hyvinhän tuo meni, vaikka mies välillä arpoi että mistähän tää nyt menee ja yks manttelointi näytti kyllä minusta siltä, että saapa nähä miten itelle käy. Taispa olla Juhan tiukin on sight tähän päivään mennessä. Lähin sitte ite paskalla släbitekniikallani läpsyttelemään ja kyllähän tuo ihan tiukka vääntö on. Ei sinänsä että siinä sormivoimia tarttis, mutta jalkatekniikka olis hyvä hallita. Tulihan tuolla pariinki otteeseen ite arvottua, mutta kyllä niihin jalkoihin pitää vaan luottaa släbeillä muuten ei tule hommasta mitään. Mutta hyvinhän se meni ja vaikka välillä oli aika surkean näkösiä otteita niin ne oli kuitenki ihan niin hyviä, kun reitin vaikeus antaa odottaa. Kaikin puolin hieno reitti. Propsit Timolle reitin avaamisesta.

Sitte arvottiin, että lähtiskö kokeileen jotain trädiä. Kärkikolmio on semmonen linja mitä oon pitkään miettiny kiipeäväni, mutta vähän alhaalta tsuumailtuani totesin, että jos veinaan Ikuisen Tuskan tänään kiivetä niin enpä lähe tuohon räpistelemään. Juhalla kiinnosti kuitenki testata tuohon variaatiota oikealle tai vasemmalle. Alussa on muutaman metrin offari, jonka tosin voi kiertää vasemmalta sisäkulmaa pitkin. Tämä on varmaan vähän vaikeampi vaikkakin helpommin varmistettava. Juha arpoi varmistuksia ja oli jo luovuttamassa, kun Jani pyyhälsi paikalle kutosen kamun kanssa ja Juha "pääsi" jatkamaan offaria pitkin hyllyille. Hyllyiltä paras reitti ylös näytti kuitenki olevan Kärkikolmio ja Juha veinas, että tuntuu turhan jämäkälle ja laskeutui alas.

Mie lähin sitten kärsimään Ikuista Tuskaa ja reitillä oli kyllä hienoinen henkinen yliote meikäläiseen. Kaks vuotta sitten viimeksi yritin reittiä, mutta liidi jäi tekemättä kun katkaisin koipeni juhannusviikolla. No nyt fiilistelin jo maassa, että saapa nähä miten käy. Toiselle pultille asti meni ihan hyvin, mutta en uskaltanu kommittoitua kruksimuuviin. Lennosta keksin uuden jalkabeetan ja pääsinkin kolmannelle pultille ihan hyvin. Pidemmälle ei sitten hotsittanu lähteä, kun aikaa ei ollut toiseen yrkkään ja tämä oli kuitenki ryssitty jo toisella pultilla.

Maanantaina kävin sitte Kanavuoren kivellä yrittämässä Fillaria. Hienoja muuveja, mutta sen verran vinkeä beetta ettei ole ollut menossa. Kolme vuotta sitten olen varmaan ensimmäisen kerran yrittänyt tuota reittiä ja tälläkin kertaa tuloksena oli close but no cigar. Onkelmana on se että kruksin jalitsulle jos laitan vasemman jalan saan pidettyä vedon kulmalle joka kerta, mutta sitten ei saa siirrettyä jalkoja. Oikea jalka jalitsulla taas en saanu kertaakaan pidettyä vetoa vaikka pari kertaa se oli tosi lähellä. No jospa ens viikolla sitte...

Juha ja Green Planet 5c

Bigfoot kyllä nuilla pitäis släbiläpsyttelyn onnistua

Släbiliskoilua

Reitillä on hyviä paikkoja käsien lämmittelyyn. Sopii siis hyvin myös kylmille keleille.

Janin tyylinäyte släbiltä

Kaikki kuvat c by Juha

Sairasteluja ja ajanvietettä

No niin perinteinen syyslentsu sitten otti ja iski. Tai no ensin satoi kyllä vettäkin siihen malliin, ettei edes aina kuivat kiven murikat pysyny kuivina. No sitten ku keli vähän kuivu niin mies otti lentsun. Nyt ollaanki sitte pari viikkoa oltu kiipeilemättä. No toiveissa elää, että tänään pääsis Paasivuoreen halaan kiviä ja ehkä sitten lauantaina Halsvuoreen fiilistelemään sporttireittejä.

Tässäpä on ajanvietteeksi Andy Kirkpatrickin asiallista settiä Troll wall valloituksesta Norjasta. Tuosta kun lukee blokia tuoreempaan suuntaan niin onhan ollu ukolla taas melkoset seikkailut.