Keljosta kajahtaa

Eilen käytiin Juhan kans kipuilemassa Keljonkankaalla. Ensin otettiin turpaan Sarkopenia kiveltä. Nelosen linja oli ainut antautunut linja. Tuota Koivua yrkkäsin, mutten tajunnut jalkabeettaa istumalähtöön. Olis ilmeisesti pitäny käyttää toista kiveä apuna. Sitten se Sarkopenian terävä krimppi ylitti kipukynnyksen eikä pystyny vetämään tarpeeksi lujaa. No seli seli. Vaihdettiin kiveä kun ei alkanu homma luonnistua. Käpsittiin metsän läpi Marvinille ja siellähän olikin neljä miestä lähettämässä linjoja. No nyt alkoi arska paistaa risukasaan ja meiltäki alko hommat onnistua vähän paremmin. Kipusin kapusin helpot linjat poies ja päätin ottaa kuntotestin a la Super changoo.

Super changoo vuoden takaa. Nyt ei ollu lunta eikä vettäkään pahasti.



Eka vedolla ei oikea käsi pysyny tuossa kuvan slouppaavassa listassa. Seuraavalla kahdella vedolla ampu oikea jalka irti liukkaasta kuppiotteesta. Alko jo päässä pyöriä, että eipä taida mennä, mutta kokeillaan nyt kuitenki. Avot oikea käsi pysyi ja vasen myös. Sitten alko usko loppua ja veinasin heittää pyyhkeen kehään, mutta kuin noiduttuna sormet pysy kivessä kiinni. Ei sitte auttanu ku heittää oikea käsi sloupille ja vääntää jalan päälle seisomaan ja niinpä sitä oltiinki topissa. Wuuhuu! Kunto on siis parempi ku vuos sitte!!!

PS. Aamuyöstä keksin uuden beetan Sarkopenialle. Täytyy varmaan ens viikolla käydä testaan ;)

Kehitys kehittyy

Non nii yllättävänki vähällä effortilla antautu tuo Mystinen metsätyömies. Tiistaina eli 20.4. käytiin poikain kans taas räpistelemässä ja sieltähän saatiin taas muutama reitti avattua. Ens kerran täytyy kyllä mennä jo jonnekki muualle, että saa vähän greideihinki perspektiiviä.

Edellisellä kerralla avattu Tempaus(Linkki) on kyllä kans hieno reitti vaikka kruksi onki perslähtö ja muuveja on kaks tai kolme, mutta hieno on ei voi mitään. Tämä Mystinen metsätyömies lähtee persmaasta vasuri hyvästä fleikistä ja oikea huonommasta nypystä vetäen slouppaavalle listalle oikeaan yläviistoon. Listan pitäminen ja seuraavalle listalle vasurin siirtäminen ja jalkojen kikkailu tästä on vaikeinta kun tasapaino pitäisi samalla säilyttää ja painopiste lähellä seinää. No greidiveikkaus on 6b - 6c, mutta käykäähän kokeilemassa ja kommentoikaa. Löytyy siis tuolta: Paavalinvuori

Meikä yrkkää metsätyömiestä. Nimi risusavotasta kiven ympärillä.


Jani ja Tempaus

Böylderkausi avattu

Wuuhuu olipas taas siistiä! Oltiin ko lapset karkkikaupassa. Paavalinvuoressa oltiin halailemassa kiviä. Kattelin aikasemmin kauempaa, että paikat on kuivat ja ei kun menoksi. No ei ollu paikat kuivat. Korkeat ja helpot släbit valu vettä sen verran tasasesti, ettei kauempaa ollu erottanu kuivasta. No onneksi vierestä löytyi vielä avaamattomia settejä kuivana. Avattiin 5 uutta onkelmaa ja kaks jäi projektiksi vaikein kiivetty oli jotain 6a ja helpoimmat nelosen luokkaa. Ainaki ite olin yllättyny kuntotasosta, sillä edellisinä vuosina eka kerta on ollu tosi takkusta. No tästä on sitte hyvä lähteä kohti seiskan proggiksia.

Niin mitäs tapahtui maaliskuussa? No ei paljon mitään. Piti huipentaa jääkausi Koron mahtiliideihin, mutta sen sijaan maattiinkin kaks viikkoa sängyn pohjalla ja podettiin angiinaa ja sen jälkiseuraamuksia. No siitä paskasta selvittiin ja nyt on taas pelit käynnissä. Tuli vaan niin tiukka antikliimaksi tuohon jääkiipeilyyn, että otti koville alkaa reenaamaan uudestaan. Leuanveto alkaa taas olemaan samalla tasolla, kun ennen sairastumista. Sormivoimia ei ole tullu paljon reenailtua syksyn jälkeen, joten se onkin nyt sitten se heikoin lenkki. Muutama treeni viikkoon niin eiköhän se siitä sitte kuukauden sisään ala jo jotenki kulkemaan.

Patjalla istuskelu tuli taas tutuksi ;)


Jani yrkkää reissun vaikeinta ropleemaa, joka jäikin rojektiksi. Tälle seinälle saa varmaan useammanki uuden linjan putsattua.


Nuca ihmettelee mitä nää isot miehet oikein puuhaa...


Otto vääntää kulmausta.


Timo yritttää persausta maasta


Jani levitoi

Hajoilua ääreisverenkiertoon

Joo kävinpäs eilen taas Seppiksellä Mikon kans vetämässä yk reeniä. Jään louhinta alkaa kyllä sinänsä käyttämään, mutta perskele kun mies on kolmekymmentä eikä osaa pukeutua kelien mukaan. Tämä tosin johtuu aika pitkälle siitä, että pitää muka aina testata jotain uutta varustetta. Tietysti tällälailla "kontrolloiduissa" olosuhteissa testaaminenki on suht helppoa. Kelihän oli taas maan mainio eli -10 ja arska paistoi.

Testissä:
1) Vettä pitävät neopreenisukat.
- Ei hyvä ainakaan ilman sisäsukkaa. Hiki jää varpaiden väliin ja käy yllättävänki kylmäksi. Täytyy testata vielä sisäsukalla kun varpaat antaa luvan.
+ Näiden hyvä puolihan pitäis olla se, että ei kastu jalka ulkoapäin tulevasta kosteudesta eli kenkien kastuessa. No eipä se taida pakkasella olla muutenkaan ongelma :)

2) BD:n Torque hanskat
- Kylmä tuli. En tiiä mikä se nyt sitte on tässä hanskahommassa kun viimekerralla vetelin nuilla nahkahanskoilla eikä tuntunu missään - ennenkö ne kastu. Näiden softshell tuotteidenhan pitäis kuitenki pysyä kuivana...
+ Pito on hyvä

Soolomies seppiksellä

Kävinpäs torstaina sitte yläköysisooloamassa Seppiksellä, kun en saanut ketään houkutelluksi mukaan. Kelihän oli ihan loistava. Aurinko paistoi ainakin vähän aikaa ja pakkastakaan ei ollut tappavan paljon.

Jäät kylpee arskassa
 

Itekseen puuhastelu oli jotenki paljo rauhallisempaa, kun jonkun kaverin kans värkkääminen. Tuli tarkasteltua tekniikkaaki paljo tarkemmin, eikä vaan kauhottua mäkiä ylös.

Soolomies
 

Niin joo niistä hanskoista. Pitohan nuissa on aivan mahtava. Lämpöarvo on sitten eri juttu, mutta mie alan pikkuhiljaa komppaamaan isoja poikia siinä, että jos korelämmöt on kohillaan niin hanskat voi olla sitte vaan suojaamassa kastumiselta. Tuolla Seppiksen reissulla kiipesin alun lämmittelyn jälkeen nahkasilla vuorettomilla työmiehenhanskoilla ja neki veinas olla kuumat. Siis niin kauan kunnes kastuivat ja alkovat jäätyä. Sitteppä kirosinki, että olis pitäny ottaa nuo BD:n hanskat mukaan. No ens kerralla...

Ulkoilua

Sunnuntaina oli kyllä aivan loistava ulkoilupäivä. Alta kymppi pakkasta ja arska paisteli. Mikäs sen parempaa? No Tietysti jääkiipeily rotkolaaksossa mihin se aurinko ei paista ;)

Käytiin siis katsastaan Hitonhauta. Tänä vuonna ei oo jäätä kuin yhdessä paikkaa mutta siinä sitte sitäkin enempi. Kunnon fiilistelysetit saatiinki vedettyä ja olipa kyllä taas jääkiipeily niin hauskaa, että vois saada siitä aivan väärän kuvan jos ei tietäis paremmin.

Joku muukin oli keksiny saman ajatuksen. Vähän aikaa kun oltiin väännetty saapui viiden jampan porukka ja tästä vielä vähän ajan päästä parisko. Eli meitä oli tuolla pikkuruisella paikalla kymmenen henkeä.

Jani lämppäilemässä.


Lämppäröinnin ja yhden sporttiliidin jälkeen kokeilin vetää semmosta koko putouksen diagonaalisti vetävää poikkaria ja sehän oli perkele yllättävän timanttista touhua tuo poikkarointi. Puoleen väliin pystyin, mut sitte oli otettava levot ruuvissa. Tosin tähän saatto osittain vaikuttaa seki, että jostain syystä päädyin ruuvaamaan toisen ruuvin pystyltä lukotuksessa ja oli niinko niin lähellä, etten sturtsannu sen ruuvin kanssa. No sitteppä ei pystynykkään ennää :) Tuo lukotusruuvaus tuli tehtyä pitkälti siksi, että jalat oli semmosella jääverholla eikä uskaltanu luottaa niihin.

Lopuksi liidasin pisimmältä pystyltä vielä yhden vedon. Kylläpäs oli muutes paikat maanantaina jumeksessa. Asiallista reeniä siis.

Lisää kuvia reissulta Janin blokista: omakustanne.blogspot.com

Paskaa yrkkää

Yeah! Hiihto on kyllä loistavuutta. Kausi avattu sunnuntaina 7,5km pertsalenkillä ja viimekauden voiteilla ;) Hyvin piti, luisto oli sitte vähä huonompi ja alamäkeenki sai mennä tasatyöntöä. No tulipahan hartioille jumppaa.

Jumpasta puheen olleen hiihto on kyllä paska laji kylkiäisiksi projektointiin. Tätä todistin sitten eilen Hutungissa. Olipa nimittäin niin jäykkis olo, ettei ikkään. No tässä loistava kännykkävideo josta voi ite kattoa miten paskasti nuo kattomuuvit vielä taipuu. Tämä on siis osa tuota noin 30 muuvin pätkää jota ollaan reeninä yrkkäilty jo vuodenvaihteesta asti.