Brittisektori

Illalla oltiin Harrin kans trädittelemässä Brittisektorilla. Sektorin nimi siitä, että reitit on lyhkäsiä, napakoita ja varmistamisessa joutuu vähän kattelemaan toimintaansa. Niin todellakin oltiin illalla reissussa sillä lähin kämpiltä 19:50 ja olin takasi varttia vailla kakstoista. Kyllä nää illat on aika valosia näin keväällä. Elokuussa ei taida tähän aikaan kiivetä kun lampun valossa.

Tällä kertaa sain aikaseksi yhden ensinousunkin. Tämän kulmauksen piti olla tosi helppo, mutta paikan tyyliin ei ollu tulossa. Joo elikkäs nousu kyllä äsähti, mutta eipä tullu helppoa nelosta taaskaan. Vaikeutta on varmaan jotain vitosen luokkaa. Selkeästi mielestäni helpoin veto tällä seinän pätkällä ja hieno lisä jo valmiiseen arsenaaliin. Reitillä joutuu tekemään pari ihan kunnon kiipeilyliikettä, mutta linja on kuitenkin siitä mukava, että jos kesken homman alkaa jänistää niin hyllyjä voi pakitella sivulle ja turvallisesti pois reitiltä.

Harri lisäsi vielä vasemmasta laidasta linjan, jonka vaikeus on jotain Janin avaamien linjojen "Oiva 5/5+" ja "Toivo 6/6+" välissä eli oliskohan se sitte, niin että tuo meikän avaama kulmaus olis 5- sitten tuo viereinen "Oiva 5", sitten vasen kulma olis 5+/6- ja "Toivo 6". No näillä mennään ja tulevaisuudessa varmaan vaikeudet tarkentuu. Pitääpäs käydä kehittelemän Harrin kans nimet avatuille linjoille.

Harri otti on sight yrkän Toivoon, mutta ei ollu menossa. Pannut tuli ja oikein tonttiin asti. Mies oli klippaamassa toista piissiä, kun jalka ampui irti ja mie en kyllä ehtiny kissaa sanoa, kun persaus jo viisti maata. Onneksi maasto vähän viettää alas niin ei ehtinyt kankku tanteereeseen ennen ku köysi otti kiinni. No ei muuta ko kengänpohjat puhtaaksi ja uutta matoa koukkuun. Sittenpä se jo menikin ylös asti.

Mistä tunnistaa trädikiipeilijän?

Paavalinvuori continued

Käythin tiistai-iltana Jussin kans tarkastaan paikkaa. No onneksi alko satamaan vettä just ku autoon istuttiin ;) Eipä tarvinnu paljoa kiivetä. Paavalin luolassa tosin onnistuu kiipeily myös sateella ja sitähän piti kokeilla. Joskus kattelin, että siihen pitäis saada joku helppo parin pultin sportti avattua, mutta ei ollu tulossa. Tai no siis reitin saa, mutta helppoa ei ole näköpiirissä paitsi niin, että kiipeää molempia luolan seiniä käyttäen. Reitti on timanttista släbi läpsyttelyä todella paskoilla otteilla eli tästähän voi tulla vielä jotain hienoa ;) Projektille nimeksi "Sadepäivän murheenkryyni". Tässähän joutuu kohta pulttaamaan...

Jeppistä

Toissaviikolla vk19 tulikii vietettyä ihan kiipeilyviikko. Ensin tiistaina oltiin tuolla Keljossa, mistä jo kirjottelinki. Sitte ke oltiin Juhan kans Patamalla ja siellä tuli taas otettua ensiliidit kaltsille tälle kesälle ja to olin Kaapon kans Hudungissa vähän kestävyyttä reenailemassa. Kyllä oli muutes paikat aika hapoilla, kun normaalisti käyny reenailemassa vaan pari kertaa viikkoon ja neki lepopäivällä erotettuna.

Viimeviikolla vk20 kävin sitte itekseen pikasetin Hudungissa ja sitte pe oltiin Janin kans Paavalinvuoressa rojektoimassa ja avattiin pari uutta trädiä. Tai siis Jani avas.

Palataan ajassa Patamalle. On se kyllä jännää tuo släbiläpsyttely. Ei siellä paljon tee mieli tippua. Raapiutuis kiven pintaa mukavasti. No joka tapauksessa jää ja sisäkiipeily ei paljoa ollu valmistanu släbittelyyn ja kädet oliki tukossa kun ei luottanu jalkoihin sitte yhtään. No kyllä se sitte siitä kun vähän sai fiilistä ja onhan se sitte kyllä ihan hauskaaki. Sieltäpä nyt ei muuta kerrottavaa kun hyvät fiilikset ;)

Niin perjantaina oltiin Janin kans sitte Paavalinvuoressa. Jani oli harjaillu pari uutta lyhkästä trädipätkää kulmaukseen joka ristittiin heti Brittisektoriksi, koskapa linjat oli lyhyitä, napakoita ja varmistaminen vaatii tiettyä brittihenkisyyttä.

Eka linja oli "Toivo" ja vaikeutta jotain 6/6+. Janin vääntö "Toivolla" näytti yläköydessä sen verran helpolta ja mies arpoi liidiin lähtöä, että päätin itekki kokeilla yläköydellä josko sitä uskaltautuis liidaamaan. No eipä ollu helppoa ei. Boulderinakin väittäisin tän olevan reippaasti kutosta joten köyden kans taikinoidessa pistetään kyllä yläkutoseksi. No toistajat saa varmistaa vaikeuden.

Toka linja oli vähän helpompi ja uskaltauduin sen itsekin liidaamaan siitä tuli sitte "Oiva" ja vaikeutta apropoo 5+. Nää on kyllä siinä rajoilla, että meneekö ne korkeiksi bouldereiksi vai köysittelyyn. Mutta trädejä kun ovat nii jokainen saa ite valita ;) Kaks kohtuu selkeää trädipätkää jäi vielä odottamaan ottajaansa joten täytynee mennä lähiaikoina kattelemaan.

Tässäpä Jani ja "Toivo" 6/6+

Boulderointia

Viikko sitte eli keskiviikkona 4.5. käytiin tarkastamassa Sarvivuori tuossa Jykylän kupeessa. Ihan hauskaa settiä hyvällä kiven laadulla ja yks uusi reittikin tuli avattua Mammutti kivelle. Nimekseen se sai Itkumuuri ja helppoutta mahtaa olla jotain 6A. Loppuviikko meni sitte kotihommailuissa tai no taisin mie kävästää kerran Hudungissa.

Eilen oltiin poikain kans sitte Keljossa Sarkopenia-kivellä. Sain kiivettyä sen Tupla ja kuitti 6B+ tai no tiiäppä tuosta kun tuo beetta on vähä sekavaa mutta niinpä mie ainaski luulen. Sitte yrkättiin sitä Sarkopenia...Not reittiä, mutta on siinä kyllä niin terävä ote ettei pystyny tekemään tarvittavaa roiskautusta seuraavalle otteelle. No tästä suivaantuneena avasin kiven toiselle puolelle linjan Liian hapokasta 5+.

Antti ja Sarkopenia...Not - läheltä pitää mutta ei.


Mikko ja Liian hapokasta

Kyllä rojektointi on helmee

Huhtikuun touhuina on edellisen postauksen jälkeen käyty uudelleen tuolla Näätäkivellä, pari kertaa sisäseinällä ja eilen rojektoimassa.

Näätäkivellä tuli kiivettyä Rosvo uudestaan ja yrkkäiltyä Robin Hoodia. Nyt on Robin Hood kyllä jo todella close but no cigar. No ei varmaan tarttis saada aikaseksi ko pari visiittiä niin solis taskussa. Sain nimittäin jo käden sinne kahvalle, mutta jostain kumman syystä ei vain tullut pidettyä kiinni. Saapa nähä mitä tässä sitte tulee puuhailtua...

Sisällä oon käyny reenaileen pääasiassa kestävyyttä, kun se tuntuu olevan hukassa oleva ominaisuus. Noo eiköhän tässä kuhan päästään kesää pisemmälle nii ala hommat taas taipua.

Nii sitte siihen rojektointiin, mitä nyt toisaalta on tullu tuon Robin Hoodinki kanssa harjotettua, mutta nyt on kyseessä ihan uudet kiipeämättömät seinät niin onhan se eri juttu. Vai onko? No on siinä joku oma viehätyksensä, kun ei voi tietää voisko just siitä kohtaa sitte edes päästä ylös. No eilettäin alko taas kuiteski näkymään vähä valoa tunnelin päässä ja kävin jo suunnittelemaan pultin paikkoja. No pitääs varmaan ensin saada yliksellä testattua muuveja ennenkö tulee ammuttua pultit seinään. Tai no en tiiä. Pulttia vaan kyllä siitä sitte joku kuitenki pääsee ;) Jos ei muut nii Esko ny ainaki...

Kuvailtiinhan sitä taas Robin Hoodilta videotaki, mutta taidanpa editoida vasta kun pääsen ko reitin.

Boulderkausi avattu!

Jep jep. Uusi kausi korkattiin sunnuntaina. Käytiin Juhan kans Näätäkivellä auringonpaisteessa fiilistelemässä. Suureksi yllätykseksi talven jää/mixded osasto ei ollu syöny kaikkia sormivoimia vaan sain lähetettyä Rosvon ja Kunkun. Rosvo on kyllä todellista klassikko ainesta. Viimekesänä joskus sitä kerran yrkkäsin ja kyllä itekseen yrkkäillessä veinas pupu iskeä pöksyyn. No nyt taittui oisko ollu neljännellä yrkällä ja on se vaan hieno linja.

Kyllä tuo Kunkku oli myös hieno reitti. Släbi läpsyttelyä ja suht pienillä otteilla liskoilua. Tähänki linjaan auttaa nää kevätkelit, kun ei tartte rantavedestä itteään keräillä ;) Juha lähetti kans Kunkun ja ihmeteltiin jälkikäteen, että ei sitä ny ihan paskassa kuosissa kuitenkaan talven jäljiltä olla varsinnii kun Juhalla viimekesänä teki 6A linjatki tiukkaa.

Avattiin todennäköisesti pari uutta erittäin matalaa, mutta hauskaa linjaa kiven matalaan päähän. Toinen on jotain vitosen kutosen luokkaa nimeksi Ei taivu ja toinen on kahvoja edellisen vasemmalla puolella Pikkumiehen reitti.

Ei taivu vai taipuuko


No mutta huomenna uusiksi yrkkään Robin Hoodia ja ehkä Pikku Johnia. Juhalla jäi jotain hampaan koloon Rosvon kans niin huomenna kuulemma saa Rosvo huutia...

Meikä liskoilee Kunkkua


Juha lämppää

Kausi pakettiin

Alkaa olla jääkausi sitte siinä. Viikko sitte käytiin vielä Pöniksessä kränkkään sinne väsättyä mikstalinjaa, mutta sen jälkeen onki sitte satanu vettä tai ollu muuten vaan yli 5 astetta lämmintä. Tällä kertaa päästiin jo luolasta ulos :) Niin ja kiivettiin oikein alaköydellä eikä mitään yk hommia. Tosin dokkaamalla ja kolmella levolla. No ei se mitään jäipähän syksyllekin jotain odottamisen arvoista. Nii ja kesällä vois ehkä katella siihen luolan toiseenkin reunaan reitin. Siihen näyttää tulevan hieno jääverho niin saa aika klassisen mikstasetin aikaseksi.

Tuossapa foto projektista



Ens kaudelle jäiki nyt tekemistä kun tuonne Pönikseen nuo pari prokkista ja Pakkomielle Paavalinvuoressa, sitte pitää kattoa käviskö yrkkään mikstoja Rollo roadsidessa vai lähtiskö oikein Rjukaniin. Parastahan olis tietty jos sais tehtyä nuo molemmat reissut. Noo toivossa on hyvä elää sano lapamato.

Mutta mitäs seuraavaksi? No tietty boulderia. Heti kun kivet kuivuu niin täytyy päästä testaan ainaski Robin Hoodia ja Draculaa ja Pitsalähettiä ja Kuhan julmaa ja Gang Bangiä ja varmaan vaikka mitä muuta...