Heinäkuussa on ollu aika hiljaista kiikkurintamalla. Oon yrittäny saada tauon aikana kadotettua kuntoa takasi sormireenillä, sisäkiikuilla ja lenkkeillen. No oikeasti en oo ehtiny hyvien ja huonojen syiden takia kiikuille kun kerran Halsvuoreen sukulaispoikien ja Juhan kans ja sillonkaan kiivetty kun Rojuränni kertaalleen. No sunnuntaina mennään urheilemaan sinne Halsvuoreen. Antti on yrkkäilly Myrskynratsastajia 7a+ jo parina kertana ja kait se täytyy itekki kokeilla. Sitte siinä vieressä olis Leikki-ikä 6c ja Multasormi 6b+, jotka pitäis kans tempasta toppiin.
Mutta jos kerran ette ole ulkona kiikuilla niin lukekaas Andy Kirkpatrickin loisto ploki sooloilua El Capilla - I know when I stop hurting I'll be stronger - and the lack of pain is just a sign that you're getting weak (wow I sound like Marlk Twight).
torstai 22. heinäkuuta 2010
torstai 8. heinäkuuta 2010
Kesäkuu ja heinäkuun alku
Hep,
Eipä oo taas tullu kirjailtua mittää. No tässä tuli pidettyä toisaalta tuommoinen kahen ja puolen viikon kiipeilytauko. Pahin kevään innostus loppui kun tontitin trädi projektilta. Mitään fyysistä ei hajonnu, mutta jo siihen mennessä vähän laskenu motivaatio jotenki lässähti. Tiistaina käytiin sitten Juhan kans Hutungissa ja kyllähän sitä aika heikossa hapessa oli. Kuukausi takaperin veivatut prokkikset ei taipunu edes kovalla irvistyksellä. No nyt ollaan taas täynnä tarmoa ja eiku kohti uusia haasteita(tai no vanhojahan nuo nyt on jo viimekesältä ;)).
Perheenisin kesäkuuhun mahtui siis boulder keikka Luolavuoreen(Leppäveden sellaiseen) ja köysiräpistelyä Hirvaskalliolla, sekä pari kertaa trädiprokkiksen yrkkäystä. No katellaas jos tuolta rojektilta sais vaikka videomatskua aikaseksi jossannii vaiheessa syksyä.
Luolavuori
Ensin käytiin Juhan ja Kaapon kans toteamassa Luolavuoren pulterit tiukoiksi. Tai no korkeus varmaan tekee kutosesta vähän timakamman. Ensin käytiin "Julma hurmuri" kivellä ja kiivettiin lämppäriksi se paikan helpoin linja. No se jäikin sitten päivän ainoaksi lähetykseksi. Todettuamme Julman hurmurin liian tsyykkaavaksi lähdimme etsimään Entti-kiveä. Yllättäen 27cragsissä oli väärät koordinaatit kivelle ja harhailtuamme puolisen tuntia metsässä Kaapo päätti kilauttaa kaverille. Sittenpä se kivi löytyikin suht helpolla. On se kyllä aika massiivinen pulteri. Kiivettiin seisomalähtö yhteen helpoimmista linjoista ja todettiin että ei pysty. No ehkä joskus sitte kun seiskat taipuu(ja lehmät lentää) niin palataan astialle. Hieno kivi ei siinä mitään valittamista.
Meikä ja paikan helpoin linja "Jes!" 4
Samoilua metsässä gps ei auta kun koordinaatit on pielessä, mutta mikäs sen hienompaa kun kesäisessä metsässä kävely.
Hirvaskallio
Hirvaskalliolla käytiin kesäkuun eka viikonlopulla Antin ja Juhan kans katsastaan sporttikiipeilyä ekaa kertaa tälle kesälle. On se vaan ihan hassun hauska kaltsi tuokin ja välillä mielenkiintosta kiivetä släbihässäkkää, kun on taas tottunu pultereilla vähän jyrkempään profiiliin. Ekaksi kiivettiin reittiä Ken 6a ja sain arvotun on sight vuoron. Reitti ei ollut sohvalta katsottuna kovinkaan pahan näköinen, mutta kyllä se vaan taas mukavaa sekvenssien haeskelua oli. Jaloilla pystyi seisoskelemaan suht rennosti ja miettimään, että mitähän sitä keksis seuraavaksi. Lähellä toppia oli vielä loisto lepuutushylly, jossa pystyi seisoskelemaan ilman käsiä ja miettimään, notta mites mie veän tuon seuraavan vähän jännemmän muuvin lopun kahvoille. Saattaapa olla, että loppupelissä tämä oli meikän ensimmäinen 6a on sight. Red pointteja nyt on tullu aikain saatossa jo melkonen liuta, mutta juuri nyt en muista mitenkäs se oli. Joka tapauksessa meikä aivan fiiliksissä reitin jälkeen. Aurinko paisteli ja pieni tuulenvire kävi, joten paljon parempaa ei kiipeily voi ollakkaan. Juha ja Antti hoitivat molemmat reitin myös kotiin fläshinä ja vaihdettiin viereiselle Barbielle 6a+. Antti lähti saittaamaan barbieta ja alku näytti hyvältä, mutta sitte pienen bulken ylityksessä tuli stoppi. Mies jähisteli muuvia ees taas eikä sitte millään lähteny. Sitte pitiki kiivetä alaspäin hyllyille seisoskelemaan vähäksi aikaa ja ladata yrkkää varten psyykettä. Yrkkä näyttikin hyvältä ja Antti pungersi muuvia ihan tosissaan ja saikin sen menemään, mutta kahvaan kurottaminen oli tsyykkeelle liikaa ja pultista oli napattava kiinni. Pienestä jäi siis on sait suorite kiinni. Meitsille kävi sitte hyvin saman lailla. Antin sekvenssi ei tosin sopinu mulle yhtään ja vaihdoin hieman jalka beettaa. Psyyke tosin loppu mullaki kesken ja pultista oli napattava. No ens kerralla sitte menee. Joka tapauksessa hieno reissu ja kiivettyäkin saatiin.
Juha pähkää Kenin kruksia
Antti ja Barbie
Rojekti
Meitsillä on ollu tässä kotihuudeilla projektina tuommonen reilun kymmenen metriä korkea trädi pätkä. Tämä on astetta timanttisemmilla muuveilla varustettu ainakin meitsin omaan tasoon nähden ja niinpä se ottiki pari vuotta, että sain muuvit tehtyä.
Juhan kans käytiin pariinki kertaan paikalla ja eka kerralla kiipesin savuhormireittiin ensinousun erittäin vähillä varmistuksilla eli yhellä frendillä jammautuneen lohkareen taakse. Tällä linjalla on helppoutta jotain nelosen pintaan ja nimeksi tuli Kotipesä ylhäällä hyllyllä kasvavassa männyssä olevan poikain tiimimerkin johdosta. Ihan hauska linja tämäkin ja sopii vähän huonommassaki kunnossa olevalle kiikkusankarille, kunhan vaan pää kestää.
No sitte siihen varsinaiseen asjaan. Eka kerralla kattelin yläköydellä varmistuksia reittiin ja yllättävänki hyvin menee kilkettä varsinki reitin yläosan halkeamaan. Alaosaan ja kruksin kohalle sitte vähä hintsummin eli siis suht tsyykkaava reitti. Toisella kerralla ensin lämppäiltiin viereisillä bouldereilla ja lämmöt saatiin pintaan siinä määrin, että taisi voimatkin vähän huveta. No yrkkään lähtö tuntui ihan hyvältä ja varmistuksia laitellessa homma tuntui kulkevan. Kruksimuuvista heitin jalan vähän huolimattomasti otteelle ja ohi. No kunnon pannut siitä ja tonttiin asti. Onneksi tuli laitettua pädit alle. Mietin, että lähenkö yrittään uuestaan, mutta jostain kumman syystä ei kiinnostanu. Yläköydellä kattelin muuvit uuestaan ja tuntuipa kyllä tosi raskaalta jos vertas edelliseen kertaan. No ihmekkös, että tuli pannut vedettyä. YK yrkällä hokasin kuitenki, että kruksiin vois saada nro 1 kiilan mikä varmaanki riittäis pitämään pienen horjahduksen. No katellaanpa ens kerralla.
Eipä oo taas tullu kirjailtua mittää. No tässä tuli pidettyä toisaalta tuommoinen kahen ja puolen viikon kiipeilytauko. Pahin kevään innostus loppui kun tontitin trädi projektilta. Mitään fyysistä ei hajonnu, mutta jo siihen mennessä vähän laskenu motivaatio jotenki lässähti. Tiistaina käytiin sitten Juhan kans Hutungissa ja kyllähän sitä aika heikossa hapessa oli. Kuukausi takaperin veivatut prokkikset ei taipunu edes kovalla irvistyksellä. No nyt ollaan taas täynnä tarmoa ja eiku kohti uusia haasteita(tai no vanhojahan nuo nyt on jo viimekesältä ;)).
Perheenisin kesäkuuhun mahtui siis boulder keikka Luolavuoreen(Leppäveden sellaiseen) ja köysiräpistelyä Hirvaskalliolla, sekä pari kertaa trädiprokkiksen yrkkäystä. No katellaas jos tuolta rojektilta sais vaikka videomatskua aikaseksi jossannii vaiheessa syksyä.
Luolavuori
Ensin käytiin Juhan ja Kaapon kans toteamassa Luolavuoren pulterit tiukoiksi. Tai no korkeus varmaan tekee kutosesta vähän timakamman. Ensin käytiin "Julma hurmuri" kivellä ja kiivettiin lämppäriksi se paikan helpoin linja. No se jäikin sitten päivän ainoaksi lähetykseksi. Todettuamme Julman hurmurin liian tsyykkaavaksi lähdimme etsimään Entti-kiveä. Yllättäen 27cragsissä oli väärät koordinaatit kivelle ja harhailtuamme puolisen tuntia metsässä Kaapo päätti kilauttaa kaverille. Sittenpä se kivi löytyikin suht helpolla. On se kyllä aika massiivinen pulteri. Kiivettiin seisomalähtö yhteen helpoimmista linjoista ja todettiin että ei pysty. No ehkä joskus sitte kun seiskat taipuu(ja lehmät lentää) niin palataan astialle. Hieno kivi ei siinä mitään valittamista.
Meikä ja paikan helpoin linja "Jes!" 4
Samoilua metsässä gps ei auta kun koordinaatit on pielessä, mutta mikäs sen hienompaa kun kesäisessä metsässä kävely.
Hirvaskallio
Hirvaskalliolla käytiin kesäkuun eka viikonlopulla Antin ja Juhan kans katsastaan sporttikiipeilyä ekaa kertaa tälle kesälle. On se vaan ihan hassun hauska kaltsi tuokin ja välillä mielenkiintosta kiivetä släbihässäkkää, kun on taas tottunu pultereilla vähän jyrkempään profiiliin. Ekaksi kiivettiin reittiä Ken 6a ja sain arvotun on sight vuoron. Reitti ei ollut sohvalta katsottuna kovinkaan pahan näköinen, mutta kyllä se vaan taas mukavaa sekvenssien haeskelua oli. Jaloilla pystyi seisoskelemaan suht rennosti ja miettimään, että mitähän sitä keksis seuraavaksi. Lähellä toppia oli vielä loisto lepuutushylly, jossa pystyi seisoskelemaan ilman käsiä ja miettimään, notta mites mie veän tuon seuraavan vähän jännemmän muuvin lopun kahvoille. Saattaapa olla, että loppupelissä tämä oli meikän ensimmäinen 6a on sight. Red pointteja nyt on tullu aikain saatossa jo melkonen liuta, mutta juuri nyt en muista mitenkäs se oli. Joka tapauksessa meikä aivan fiiliksissä reitin jälkeen. Aurinko paisteli ja pieni tuulenvire kävi, joten paljon parempaa ei kiipeily voi ollakkaan. Juha ja Antti hoitivat molemmat reitin myös kotiin fläshinä ja vaihdettiin viereiselle Barbielle 6a+. Antti lähti saittaamaan barbieta ja alku näytti hyvältä, mutta sitte pienen bulken ylityksessä tuli stoppi. Mies jähisteli muuvia ees taas eikä sitte millään lähteny. Sitte pitiki kiivetä alaspäin hyllyille seisoskelemaan vähäksi aikaa ja ladata yrkkää varten psyykettä. Yrkkä näyttikin hyvältä ja Antti pungersi muuvia ihan tosissaan ja saikin sen menemään, mutta kahvaan kurottaminen oli tsyykkeelle liikaa ja pultista oli napattava kiinni. Pienestä jäi siis on sait suorite kiinni. Meitsille kävi sitte hyvin saman lailla. Antin sekvenssi ei tosin sopinu mulle yhtään ja vaihdoin hieman jalka beettaa. Psyyke tosin loppu mullaki kesken ja pultista oli napattava. No ens kerralla sitte menee. Joka tapauksessa hieno reissu ja kiivettyäkin saatiin.
Juha pähkää Kenin kruksia
Antti ja Barbie
Rojekti
Meitsillä on ollu tässä kotihuudeilla projektina tuommonen reilun kymmenen metriä korkea trädi pätkä. Tämä on astetta timanttisemmilla muuveilla varustettu ainakin meitsin omaan tasoon nähden ja niinpä se ottiki pari vuotta, että sain muuvit tehtyä.
Juhan kans käytiin pariinki kertaan paikalla ja eka kerralla kiipesin savuhormireittiin ensinousun erittäin vähillä varmistuksilla eli yhellä frendillä jammautuneen lohkareen taakse. Tällä linjalla on helppoutta jotain nelosen pintaan ja nimeksi tuli Kotipesä ylhäällä hyllyllä kasvavassa männyssä olevan poikain tiimimerkin johdosta. Ihan hauska linja tämäkin ja sopii vähän huonommassaki kunnossa olevalle kiikkusankarille, kunhan vaan pää kestää.
No sitte siihen varsinaiseen asjaan. Eka kerralla kattelin yläköydellä varmistuksia reittiin ja yllättävänki hyvin menee kilkettä varsinki reitin yläosan halkeamaan. Alaosaan ja kruksin kohalle sitte vähä hintsummin eli siis suht tsyykkaava reitti. Toisella kerralla ensin lämppäiltiin viereisillä bouldereilla ja lämmöt saatiin pintaan siinä määrin, että taisi voimatkin vähän huveta. No yrkkään lähtö tuntui ihan hyvältä ja varmistuksia laitellessa homma tuntui kulkevan. Kruksimuuvista heitin jalan vähän huolimattomasti otteelle ja ohi. No kunnon pannut siitä ja tonttiin asti. Onneksi tuli laitettua pädit alle. Mietin, että lähenkö yrittään uuestaan, mutta jostain kumman syystä ei kiinnostanu. Yläköydellä kattelin muuvit uuestaan ja tuntuipa kyllä tosi raskaalta jos vertas edelliseen kertaan. No ihmekkös, että tuli pannut vedettyä. YK yrkällä hokasin kuitenki, että kruksiin vois saada nro 1 kiilan mikä varmaanki riittäis pitämään pienen horjahduksen. No katellaanpa ens kerralla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)